Heippa täältä sairastuvalta! Me ollaan pojan kanssa tänään kumpikin kotona sairastamassa. Johan tässä reilu viikon vissiin ehtikin olemaan terveenä.

Mulla oli eilen aamulla herätessä sellainen olo, että olisi taas tulossa kipeäksi. Oli sovittuna treenit valmentajan kanssa, ja arvaatte varmaan kuinka paljon mua ärsytti mennä treeneihin sellaisella ololla. Lisäksi olin nukkunut aika huonosti. Meillä oli sovittuna selkätreeni. Mutta, mun onnekseni meillä oli ”hermotustreeni”. Käytiin paljon tekniikoita läpi ja keskityttiin oikeasti siihen tuntumaan. Tuli paljon uusia juttuja taas mulle ja tänään selässä tuntunut siltä, että ihan uudet lihakset on kipeenä! Huippua. Ei siellä salilla ole oikeasti mitään väliä loppujenlopuki niillä painoilla, vaan tekniikalla ja etenkin sillä tuntumalla. Pitää keskittyä oikeasti siihen mitä tekee ja ymmärtää mitä se lihas tekee. Voin myöntää, että mulla on ainakin jäänyt toi ajattelu jo kauan sitten pois. Oon vaan treenannut miettimättä sen enempää mitään. Ilmankos kehitys on junnannut täysin paikoillaan.

Nyt koska olo on flunssainen, niin pidän lepopäivän tänään. Toivon, että huomenna oon taas kunnossa ja pääsen tekemään jalkatreenin. Vuorossa olisi etureidet. Se on kova treeni se! Torstaina on sitten taas valmentajan johdolla treenit, ja luvassa olisi kädet. Voin vaan kuvitella taas, että millainen treeni on tulossa, hah! En oo kauheesti tykännyt treenata käsiä, en oikeastaan edes tiedä syytä. Ehkä sen takia, että tuntuu että niissä ei oo nykyään enää mitään voimaa, etenkään ojentajissa, mutta  NYT tosin on huomannut tässä muutaman vkon aikana kehitystä myös niissä! Torstaina  myös katsotaan mun kuntoa, omg.. Noh, onneksi sain jo palautetta, että eteenpäin on anyway kunto mennyt, joten en ihan kamalasti stressaa sitä..

Moni on ihmetellyt sitä, että miten menin niin pienillä kaloreilla ton muutaman viikon. No, syy tähän on se, että mä tosiaan ”opettelin” uudeestaan syömään säännöllisesti. Olin aiakisemmin syönyt pääosin sen 3 kertaa päivässä, ja aamulla en pystynyt syömään mitään, ei vaan maistunut. Söin isompia aterioita, eli kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja iltapalan. Aamupala ja välipalat oli jäänyt kokonaan pois. Mulla ei tolla ruokavaliolla alkuun ollut edes nälkä, eikä kyllä oikeastaan pahemmin missään kohtaa, enemmänkin mielitekoja. Ja olin myös siellä lomalla Alicantessa 5-päivää, jossa söin oman mielen mukaan. Lyhyinä jaksoina tollaisella kalorimäärällä voi helposti mennä pilaamatta mitään. Ja mun kohdalla se oli varmasti oikea ratkaisu. Kunto meni eteenpäin kuitenkin. Eilenhän mulla nousi sitten kalorit sille reiluun 2200 kaloriin. Tuntui siltä, että joutui syömään kokoajan. Vaikka siis ruokailukerrat ei muuttunut, mutta kun ne määrät nousi, niin oli aikalailla täysi olo kokoajan. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että viikon päästä viimeistään kroppa huutaa taas lisää ruokaa! Ja luotan siihen, että kunto etenee kokoajan ja niin tottakai pitääkin!

Mulla on ennen tätä valmetajaa ollut tasan kerran valmentaja johon oon luottanut sataprosenttisesti ja se oli Mentula. En kyseenalaistanut mitään hänen valmennuksessa ollessani ja kun aloitin hänellä, niin aloitin ”pienellä” ruokamäärällä, aivan kuten nytkin.. Ja aina kun ruokaa lisättiin, niin kroppa alkoi vaan toimimaan paremmin ja paino tippui, Näin uskon ja toivon käyvän nyt myös. Ja loogistahan se myös tietenkin on. Mun aineenvaihdunta on ollut niin jumissa ja säästöliekillä, että ei mikään ihme, ettei ole paino tippunut ja rasvaa on vaan varastoitunut kroppaan. Aiemmin en myöskään syönyt lisättyä rasvaa ollenkaan! Mä en tajua, että vaikka itse tietää jonkun verran kuitenkin näistä asioista ja ymmärtää asioita, niin miten oon silti syönyt niin väärin.. Tai no en keksi muuta syytä, kun se että motivaatio on vaan ollut niin hukassa. Toki myös isoja muutoksia ollut elämässä viimeisen vuoden aikana, mikä on tuonut omat haasteensa myös ja näin ollen vienyt sitä keskittymistä omasta hyvinvoinnista pois.

Nyt kuitenkin kaiken suhteen on ihan uskomattoman hyvä fiilis. Tulevaisuus tuo ihania juttuja ja muutoksia meidän perheeseen! Ei oo montaa kuukautta enää aikaa, kun me muutetaan, sitä on tässä odotettu ja pian se odotus palkitaan.

Etäsuhteessa oleminen ei oo meinaan kaikkein helpointa, etenkään kun siihen yhdistää kummankin osapuolen työt ja lapset. Yhteisen ajan löytäminen on välillä ollut melko haasteellista, mutta ollaan selvitty tähän asti hyvin ja eipä enää kauan tarvitse odottaa, että saadaan asua saman katon alla. JOO ME MUUTETAAN, jos ette tienneet! Ihan parasta, huippua ja oon niin onnellinen!! Ah mä odotan, että pääsen sisustamaan! Oon jo toki vähän aloittanut sitä, mutta nyt kun alkaa vielä se laajennusprojekti, niin tuolla paremmalla puoliskolla menee kaikki arki-illat sen parissa, enkä itse pysty tietenkään siellä olemaan apuna, koska mun on oltava lasten kanssa täällä, kun tytöllä on koulu. Odotan todella paljon, että saan sisustaa meidän uuden makuuhuoneen mikä rakennetaan. Pian pitäisi alkaa valitsemaan materiaalit ylipäänsä sinne huoneeseen. Kivilattian haluaisin, muuta en oikeastaan vielä edes tiedä. 😀 Mikähän stressi tästä vielä tulee… Oi voi.. Olli jo sanoi mulle, että me ei ainakaan koskaan rakenneta yhdessä taloa.. En ihan ymmärtänyt että miksei ei? Kyllähän mä olen kärsivällinen ihminen. Enkä halua mitään asioita hetinyt. 😀 No joo, hyvä tästä tulee!

Huomenna mulla onkin tulevan kesän suhteen yksi yhteistyöpalaveri ja saa nähdä mitä se tuo tullessaan. On pitänyt meinaan tottakai alkaa alustamaan tuota muuttoa omien töiden suhteen ja muutenkin. Melkoinen muutos kuitenkin vaihtaa kaupunkia, koska käytännössähän mulla ei ole Turun suunnalla ”mitään”. Siis on tietenkin, mutta ei ole. Yhtälailla tuun treenaamaan siellä ja hoitamaan arjen, mutta se muu sisältö on pitänyt miettiä vähän uudelleen ja se alkaa näyttämään ihan hyvältä. Kerron niistä vaikka seuraavassa postauksessa lisää!

Nyt lähden suunnitelemaan meille lounasta pojan kanssa.

Ihanaa viikkoa <3

L