Kisoista on nyt kulunut reilu 2kk ja lähes kaikkien kilpasiskojeni keho (ja rasvaprosentti) on alkanut palautua normaaliin suuntaan. Huomaan somesta, kuinka yksi toisensa jälkeen itkee painonnousua, ja olen yrittänyt lohduttaa heitä zemppaamalla. Yksi itkee neljää kiloa, toinen kahdeksaa.

Nelisen kiloa, maximissaan kuusi, ajattelin itsekin ottaa – ja jopa halusin ne nopeasti, jotta keholla on energiaa treenata jälleen kovempaa. Itse en siis juurikaan ole itkeskellyt sitä, kuinka nopeasti paino on noussut, vaan ”itkuni” alkoi kahdeksan kilon jälkeen. Paino on noussut about 10kg kisa-aamun painosta, eli tuplat siihen, mitä itse suunnittelin.

Mainitsen silloin tällöin PCOS-oireyhtymästä, siinä määrin, mitä se mihinkin kirjoittamaani asiaan liittyy. Ja sehän liittyy hyvinkin usein, sillä se on iso osa minua…Tai pieni osa minua, mutta iso osa arkeani, elämääni. Se nimittäin hallitsee hyvin paljon sitä, miten elimistöni toimii, miltä näytän ja millaisia valintoja joudun sen ehdoilla tekemään. Inhoan myöntää, mutta se rajoittaa hyvin paljon.
Haluan ajatella, ettei mikään hallitse minua, ja siksi pyrinkin ikään kuin ”unohtamaan” koko oireyhtymän. Sen unohtaminen kuitenkin johtaa yleensä siihen, että tilanne huononee, koska alan elämään kuin terveillä munasarjoilla varustetut naiset… Lähinnä ravinnon suhteen.
Lukijani kommentoi minulle juuri omista kokemuksistaan PCOS:n kanssa. Siitä, miten ylipaino vaivaa eikä painonpudotus ole helppoa. Vastatessani hänelle muistin jälleen, ettei minulla ole vaihtoehtoja. On palattava PCOS:n rajoittamiin raameihin, mikäli haluan tulehtuneen aknen kuriin:

Ikävä kuulla, että kärsit samasta oireyhtymästä!
Painon kertyminen on rasittava PCOS:n oire, mutta sen kanssa on vain elettävä. Enkä nyt tarkoita ylipainoa, vaan sitä tosiasiaa, että joudumme tekemään hitokseen enemmän työtä pysyäksemme kuosissa, toisin kuin terveet munasarjat omaavat naiset.
VHH-ruokavalio on ehkä ainut keino, millä painon pystyy pitämään kurissa, vaikka liikkuisikin kuin hullu! Itselläni paino tuli shokeeraavan nopeasti dieettini jälkeen, kun en noudattanut mitätöntä hiilarimäärää sisältävää ruokavaliota, vaan söin hiilareita kuten “normaalit naiset”.
Kalorimäärä, mihin aion nyt palata, on 1800, sisältäen 100-150g hiilaria. Mielellään jopa alle sadan, mutta kovaa treenaavana sallin itselleni nyt edes vähän hiilaria, vaikka sitten aknen uhalla. Paljonhan siihenkään ei saa tosin syödä :/
Itselläni PCOS:n oire, akne, on todella ärhäkkä ja iskee heti, jos hiilareita tulee nautittua. Samoin tuo vatsanseutu on mahdoton pitää siistinä, ellen ole kokoajan dieetillä. Liikuntamäärät on pakko pitää korkealla, muutoin ei voi syödä juuri mitään. Niin ikävää kuin se onkin!
Kalorit koostuu siis pääsääntöisesti proteiinista ja rasvasta (hyvälaatuisesta!). Käytän Puhdistamon tuotteita, ja rasvanlähteinä lohen lisäksi toimiikin heidän huippulaatuinen Kookosöljy, sekä MCT-öljy. Toki satunnaisesti käytän myös avokadoa, pähkinöitä ym…

Kookosöljyä käytän ainoastaan kanan paistamiseen, MCT-öljyä lisään smoothieen lohettomana päivänä (HUOM! MCT-öljy ei kestä kuumentamista, joten nauti se kylmänä!)

Kyllästyin olemaan turvoksissa

Hyväntuuliset aamuni alkoi pikkuhiljaa syksyn mittaan muuttua pettyneisiin fiiliksiin, kun tunnustelin oloani – tai viimeistään sitten, kun katsoin peiliin. Olin jopa vihainen itselleni, kun mietin kaikkea, mitä olin itselleni sallinut. Joskus se oli vain iso kasa hedelmiä, joskus taas jotain, mitä en uskonut itsekään syöneeni! Esimerkiksi pahin floppini oli konvehdit, enkä ollut seuraavana aamuna edes varma, olinko oikeasti syönyt niitä, vai olinko nähnyt unta? Enhän minä syö konvehteja?? Samana aamuna (pari viikkoa sitten), kun saavuin kuntosalille sovittuihin treeneihin valmentajan kanssa, hän kysyi ensimmäisenä, onko virkeä olo? Vastasin, että ei oikein, olen niin vihainen itselleni! Valmentaja kysyi tiukasti, miksi olen vihainen? Vastasin, että söin konvehteja, voitko kuvitella? Itse en voinut…
Valmentaja piti minulle pikaisen pikku saarnan siitä, miten ihmisen psykologia toimii, mikäli jatkan itseni sättimistä. Hän sanoi, että niin kauan, kun vihaan itseäni, ajan itseni tekemään saman uudelleen. Hän käski ajatella, että ”helvetti mä oon hyvännäköinen”. Kävi järkeen. Juuri tuona aamuna (tapaamista edeltävä päivä) olin katsellut itseäni peilistä naama mutturalla, ja mutissut, mikä luuseri olen. Olin puristellut kylkiäni ja zoomaillut, lohkeaako reisi enää lainkaan pikku rasvakerroksen alta. Myöhemmin, samana päivänä, vastaanotin minulle tarjottuja konvehteja (joista normaalisti kieltäytyisin automaattisesti) ja menihän niitä siitä pöydältä sitten useampi ”samaan konkurssiin”.
Mietin valmentajan sanoja ja seuraavana aamuna yritin muuttaa asennettani. Katsoin peiliin, ja yritin olla itselleni lempeä. Katselin ja katselin, kunnes totesin, että en mä kyllä perhana soikoon pysty itselleni valehtelemaan, mutta minulla on tässä nyt kaksi vaihtoehtoa; joko jatkan samaa rataa rypemällä, tai alan toimimaan, kuten ennenkin, ja olen taas joku päivä hyvännäköinen. Valitsin jälkimmäisen.

Pläänit päivitetty!

Pari päivää sitten sovimme, että alan katsomaan, mitä suuhuni laitan. Nämä pari päivää on nyt kulunut hieman takkuillen, ja mieliala on vaihdellut – lähinnä tässä nyt pännii jylläävä flunssani, minkä takia en pääse liikkumaan kunnolla. PCOS:n oireisiin lukeutuu myös masennus, mille en aio antaa valtaa, vaikka rattaisiini tuntuukin lentelevän nyt keppiä toisensa jälkeen, milloin kuumeen, milloin flunssan muodossa. Pääasia kuitenkin on se, että motivaatio on läsnä, ja innolla odotellaan päästä jälleen toteuttamaan! Ennen flunssan iskemistä, salilla paukkuneet ennätykseni motivoivat, vaikka vaa’alla möllöttävä 62 kiloa yrittääkin painaa mieltä alas.

Nyt aletaan katsomaan mitä suuhun laitetaan, pitäen kalorit 2000kcal tienoilla, +-200. Treenit vedetään mahdollisuuksien mukaan, eli täysillä heti, kun flunssasta selviän. Vuoden vaihteen jälkeen aloitetaan luultavasti varsinainen dieetti ja yritän mahduttaa joillekin päiville tuplatreenejäkin. Kisasuunnitelmat on päivitetty – niistä enemmän vuodenvaihteessa! 😉

Innolla odotan, että pääsen taas treenaamaan, ja toteuttamaan teidän treenipostaustoiveita niin blogin- kuin videoidenkin muodossa ❤️