Mun onkin jo monta kertaa tällä viikolla pitänyt kirjoitella tänne, mutta en kerta kaikkiaan oo ehtinyt. Viime viikko olikin tapahtumia täynnä, kun meidän oma koira sairastui keskellä viikkoa mahatautiin, joka viikonloppua kohti tarttui toiseen koiraan. Lauantaina toinen koira alkoi oksentaan tosi rajusti iltaa kohden eikä ees vesi pysynyt sisällä.. Soitto päivystykseen ja noin kello 23.30 lähdettiin ajaan lääkäriin. Siinä sitten vierähti niin että taidettiin olla kotona vasta n.2 maissa ja toipilas jäi yöksi tiputukseen ja tarkkailuun. Yks kauheimmista tunteista on se kun eläin sairastaa eikä voi auttaa enempää kuin pystyy. Mutta asiasta toiseen, ajattelin avata mun tarinaa ja lähtökohtia, mistä sain palon alkaan treenaamaan.

Muistan miten inhosin yläasteelta lähtien koululiikuntaa yli kaiken, joukkue liikunta muotoja ynnä muita.. Koulussa ei tullut syötyä ruokaa ja kun kotiin pääsi, piti ahmia herkkuja kaksin käsin kauheeseen nälkään. Sama peli jatkui yläasteen jälkeen kunnes vuonna 2012 olin seuraillut jo vuoden päivät mun siskon treenailua kohti hänen ensimmäisiä kisojaan. Josta mulle puri itsellenikin kiinnostus treenaamista sekä henkistä hyvinvointia kohtaan. Toki mulla on ollut aina taustalla jos monenmoista liikunta harrastusta tanssista nyrkkeilyyn.

Päätin sitten vihdoin ostaa ensimmäisen sali korttini ikinä Nokian liikuntamaailmaan, josta kaikki lähti. Muistan elävästi miten tuskaa oli tehdä ensimmäinen aerobinen crosstrainerilla, parin minuutin jälkeen jalat huusi jo hoosiannaa 😀 Näin jälki käteen naurattaa, mutta kunto oli kertakaikkiaan huono.

Ensimmäiseen valmennukseen menin sitten 2013 keväällä ja sain ohjelmat käsiini niin ruokavalion kuin treeniohjelman. Joka lähti liikkeelle 4 treenillä ja 3 aerobisella. Sillä tiellä ollaan ja ruoat on kulkenut siitä päivästä lähtien vaa’an kautta suuhun. Oon tajunnutkin kuinka mielettömästi tässä matkan varrella on oppinut ja oikein imenyt tietoo itseensä.

Jos multa olis kysytty 6 vuotta sitten minkälaisena ihmisenä nään itseni 21-vuotiaana, niin en ikimaailmassa olis uskonut, että se mikä tuo mulle sen mahtavan fiiliksen on liikunta. Mun ajatusmaailma on muuttunut noinkin lyhyessä ajassa ihan tajuttomasti. Uskon toki, että halua olis ollut päästä fyysisesti kuntoon jo tuolloin, mutta kompastuskivi oli se, että itse ei osannut eikä tiennyt mistä olis lähtenyt liikkelle.

Pitää aina muistaa se, että jokainen päivä on uus alku ja uus mahdollisuus alottaa asioita! 🙂

Hyvää viikonloppua!

<3 Marla