Onko kaikki lihavuus vanhempien syytä?

Tänä aamuna, selaillessani aamukahvilla Facebookin ihmeellistä maailmaa kisujeni kanssa, vastaan vierähti juttu vanhempien tekemistä virheistä lastensa ruokinnassa.

Huom! Kirjoitan mielipiteeni hyvin selkeästi jutun alussa olleista ihmisten selityksistä lihavuudestaan. Toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään 🙂 Lopussa jutun paras osio, mitä suosittelen kaikille lukaistavaksi!

 

Jutussa esimerkiksi väitettiin ihmisten syövän pullaa ja kakkua palavereissa vain siksi, etteivät he uskaltaneet olla syömättä, koska muuthan saattavat luulla heidän olevan laihdutuskuurilla. Ja tapa oli tietenkin vanhempien syytä, koska he ovat käskeneet syödä lautasen tyhjäksi lapsuudessa. Tämä kuulosti (ainakin minun mielestäni) vähän hassulta.

 

Me itse luodaan tämä yhteiskunta omilla valinnoillamme.

 

Missä vaiheessa itsestään huolehtimisesta ja terveestä elämäntyylistä on muka tullut nolo asia? Tai jos näin on jonkun mielestä, niin on aika kääntää perspektiiviä. Tänä päivänä terveellinen elämäntapa on jopa trendikästä, ja inspiraatiota elämäntapamuutokseen on tarjolla enemmän kuin koskaan! Nykypäivän somekulttuuri pursuaa hyvinvointivinkkejä jakavia somettajia, itseni mukaan luettuna. Pus pus! <3
En sano, että kaikkien pitäisi mennä trendien mukana, mutta hyvinvointi on valinta SINUN itsesi takia, mikä myös samalla vähentää kulujamme terveydenhoitopalveluiden kautta. Jutussa myös selitettiin lihavuutta sillä, ettei haluta loukata kakun tekijää, jättämällä kakku väliin. Ainakaan itseäni ei ole koskaan kiinnostanut muiden mielipiteet, mikäli minun olisi miellytettävä heitä oman terveyteni uhalla. Sitäpaitsi, me itse luodaan tämä yhteiskunta omilla valinnoillamme. Ainakin vakiopaikoissani on alettu tietoisesti valitsemaan tarjottavia terveellisemmin, kun tiedetään, että muuten heillä ei ole mitään tarjottavaa juuri minulle. Minä en siitä ota itseeni, vaikkei olisikaan, mutta siinä samalla myös muut saavat terveellisempiä valintoja tarjottavien muodossa! Sitä paitsi, ei yksi kakkupala ole syypää kenenkään lihavuuteen.

 

Ai mitenniin meidän valinnat vaikuttavat yhteiskuntaan?

 

Mikäli palaveripöydän pullat jäävät kerta toisensa jälkeen pölyyntymään pöydälle, niin kuka hullu niitä sinne enää kantaisi? Uskokaa tai älkää, mutta pian pullat ja kakut muuttuisivat tuoreisiin hedelmiin tai ravinnerikkaisiin raakakakkuihin.  Oletteko muuten huomanneet, miten raakakakut ovat yleistyneet kahviloissa?

Kuluttajien ostokäyttäytyminen ohjaa meidän tarjontaa. Mikäli kahviloiden eurot jäävät saamatta, ellei tarjolla ole kuluttajalle mieluista vaihtoehtoa, on heille sitä tarjottava. Mikäli kuitenkin ostat vehnähöttösokeriminkälietransrasvakekäleen, koska parempaakaan ei ole tarjolla, ei valikoima muutu miksikään. Sama pätee kaupoissa. Luomutuotteiden valikoima on kasvanut räjähdysmäisesti, kun kysyntä on kasvanut. Samalla tuemme näitä tuottajia, jotka pienemmästä katteesta huolimatta haluavat viljellä meille parempaa ravintoa! JA – mitä enemmän tuemme tätä viljelyä, sitä todennäköisemmin hintojakin on mahdollista laskea. Mikäli me kaikki oltaisiin yhtä kiinnostuneita terveydestämme (kuin vaikka minä), meillä olisi suuremmat (ja edullisemmat) valikoimat puhdasta, kemikaalitonta, luomuruokaa, ja laaduton ns. ”steroidipaska” mätänisi pystyyn ja korjattaisiin pois kauppojen hyllyiltä.

 

Takaisin tuohon aamulla lukemaani juttuun!

Siinä olen samaa mieltä, että vanhemmilla on vaikutusta lasten ruokailutottumuksiin. Vanhempien omilla valinnoilla näytetään esimerkkiä, minkä mukaan lapsi muodostaa käsityksen ruuasta ja siitä, mitä kuuluu syödä. Olen katsonut dokumentteja, joissa aikuisuuden kynnyksellä olevat nuoret eivät ole koskaan edes maistaneet vihanneksia, koska heille on aina tarjottu pelkkiä valmisruokia ja pakasteranskalaisia, sekä -nugetteja, pizzaa, ynnä muuta. Olen myös katsonut dokumentteja, joissa tällaisten perheiden lapsille on kuitenkin hoitopaikassa, tai viimeistään koulussa, maistatettu terveellisiä ruokia, joita lapset sitten haluaisivat saada myös kotona. Eräässä ohjelmassa koulut järjestivät lasten ja vanhempien yhteisiä kokkikursseja, joissa myös vanhemmille opetettiin tekemään terveellistä ruokaa. Tätä ideaa olen itseasiassa itsekin pyöritellyt mielessäni, että sellaisia voisin alkaa vetämään vaikka itse!

 

Kaikkea piti maistaa, muttei ollut pakko syödä.

 

Jutussa ei varsinaisesti käsitelty vanhempien mallia, vaan sitä, pakottavatko he syömään lautasen tyhjäksi vai eivät. Itse koen omalla kohdallani toteutetun käytännön oikein toimivaksi, jossa kaikkea piti maistaa, muttei ollut pakko syödä. Kotona ihan kaikkea ei väkipakolla edes tarvinnut maistaa, mutta hoitopaikassa oli maistamispakko. Riitti kuitenkin, että maistoi. Ruuan sai ottaa itse, joten otettiin sen verran kuin jaksoi syödä. Kotona kannustettiin syömään lauantaiaamuisin, ennenkuin saimme lauantaipussit, ettemme vetäneet sokeria nälkäämme – eli koko pussia kerralla. Myös reissussa, jos seuraavaan ruokaan oli pitkä aika, kysyttiin, josko jaksaisin vielä pari lusikallista? Pakko ei ollut.
Koulussa tämä systeemi hieman kusi, koska opettajani pakotti ottamaan lisää, ellei lautasella ollut hänen mielestään tarpeeksi ruokaa. Siinä sitten yritettiin ahtaa lautanen loppuun, koska piti, eikä päästy leikkimään ennen sitä. Eikä auttanut selittää, että minä söin kyllä kaiken, mitä ITSE otin. Tästä ongelmasta puhuttiin myös aamulla lukemassani jutussa, mikä on varmasti totta. Myös itsestäni tuli kova syömään ala-asteen aikana, eli aloitettuani koulun. Nelosluokkaan mennessä aloin santsailla säännöllisesti ja viimeiset kaksi vuotta söinkin niin, että keittäjätkin keljuili. Painoni pysyi kuitenkin hoikkana, sillä kasvoin 5-6 luokan aikana ainakin 20cm pituutta ja liikuin päivittäin todella paljon. Heti peruskoulun jälkeen sairastuin kuitenkin syömishäiriöön, johon tällä pakkosyötöllä, ainakin jutun mukaan, oli lienee jonkinasteista vaikutusta. Asiaan vaikutti varmasti paljon muutkin asiat, kuten ajoissa alkanut murrosikäni, jonka myötä aloin jo 10-vuotiaana häpeillä kroppaani, vältellen esimerkiksi suihkua liikuntatunnin jälkeen. Olihan se kaikkien mielestä jännää, kun yhdellä oli tissit. En ollut valmis näyttämään naiselta. Aloitettuani yläasteen, seitsemännen luokan puoliväliin mennessä painoindeksini oli enää nippa nappa 14, eli sairaalloisen alipainoinen.

Aikomukseni ei ollut kirjoittaa omasta taustastani, mutta se nyt sattui liittymään tähän sopivasti 🙂 Voin kirjoittaa siitä oman kirjoituksensa, JOS te, ihanat lukijani, VÄLTTÄMÄTTÄ tahdotte. Itse en ole siitä halunnut kirjoittaa, koska mielestäni asian lietsominen vain pahentaa tilannetta niiden kohdalla, jotka ovat pääsemässä eroon ongelmastaan. Monet ovat sitä mieltä, että asiasta pitäisi puhua enemmän, ja uskotaan sen auttavan asian kanssa kamppailevia, mutta omalla kohdallani, sekä ystävieni kohdalla, jotka ovat käyneet saman taiston, se on aina vain pahentanut omaa tilannetta. Sillä jos tuo ja tuokin on, niin miksi en minäkin voisi? Esimerkiksi hyvä ystäväni, joka oli jo selvinnyt ennen minua, ei esimerkiksi suostunut puhumaan kanssani asiasta, ettei itse retkahda uudelleen. Arvostin hänen toivettaan, emmekä puhuneet aiheesta, vaikka hengasimmekin yhdessä lähes päivittäin.

 

Sitten se jutun paras osio!

Jutun lopussa on kuusi virhettä, joita tulisi välttää lasten ruokinnan kanssa. Niissä olen kaikissa samaa mieltä, ja suosittelen lukaisemaan ne, vaikkei sinulla lapsia olisikaan! Ehkä tunnistat jotain omasta lapsuudestasi, ja opit ymmärtämään itseäsi paremmin ja mahdollista ongelmaasi suhteessasi ruokaan.

 

Pääset lukemaan jutun TÄÄLTÄ !

 

 

PS. Vaikka lapsuudessa olisikin tapahtunut jonkinlaisia ”vääristäviä osatekijöitä” suhteessamme ruokaan, niin väitän, että mainoksissa pyörivät hampurilaiset ja suklaapatukat, sekä niiden sijoittelu kauppajonoissa seisovien, nälkäisten ihmisten nenän alle, ovat isompi ongelma. Jos tämä hyvinvointivaltio tosiaan haluaisi meille kansalaisille terveyttä ja hyvää oloa, eikä ajattelisi vain bisnesstä, kaikki herkut olisivat jossain perimmäisessä nurkassa, josta niitä pitäisi lähteä erikseen hakemaan. Miksei politiikassa vouhoteta siitä, vaan viilataan pilkkua yhdestä promillesta? Sokeri kuitenkin vaikuttaa samassa osassa aivoja kuin huumeet. Alla pari hyvää nopeasti googlattua juttua sokerista:

https://www.voice.fi/terveys-ja-hyvinvointi/a-65096

http://www.iltalehti.fi/terveys/2016021721131967_tr.shtml

Facebooktwittermail
Viivi

Viivi

www.viiviback.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *