Mielen hyvinvointi ja ravinto
Minulta kysytään usein, mistä mun energiaa oikein riittää ja voi, kun jaksaisi olla aina noin positiivinen!
Minut tunnetaan yleensä ilonpillerinä, joka löytää positiivisen näkökulman joka asiaan.
Salaisuuteni ei ole mikään salaisuus, vaan niinkin yksinkertainen asia kuin ravinto. Se, mitä suuhusi laitat. Kaikki on varmasti kuullut sanonnan: Olet, mitä syöt. Itse sanoisin pikemminkin näin: Se, mitä syöt, vaikuttaa siihen, mikä olet.
Kaikki ovat varmaan kuulleet sanonnan: Omena päivässä pitää lääkärit loitolla.
Not even close….
Oiskin niin helppoa. Miettikää nyt! Lääkärillä ei ois ikinä mitään duunia, kun kaikki söisi vaan YHDEN omenan joka päivä. Toivottavasti kukaan ei ole niin hönö, että uskoo tohon sokeasti.
Hassua kyllä, ihmiset uskovat perättömiäkin juttuja ilman MITÄÄN suodatinta. Niissä ei ole muka mitään epäiltävää, mutta sitten, kun puhutuaan asiaa, niin niitä pitää kyseenalaistaa.
Mietin aina, että mikä ihme siinä oikein on?
Esimerkiksi jos joku puhuu jostain toisesta ihmisestä pahaa, niin kaikki uskoo sen heti! Sitä ei tarvitse edes epäillä, että onkohan siinä perää vai ei.
Kaikista pahin, että sitä mennään kertomaan eteenpäin totena. Ei edes sanota, että näin kuulin, mutten tiedä todenperästä, vaan näin on tosi.
Mun mielestä se on tosi outoa. Sitten taas, kun puhutaan jostain asiasta, niin sitä kyseenalaistetaan. Esimerkiksi terveydestä ja siihen liittyvistä asioista.
Olen vähän funtsinut, että ihmisillä on varmaan joku sellainen, ”mikä on helppo uskoa, niin sen voi uskoa heti todeksi, mutta sellainen, mikä vaatisi esimerkiksi jotain muutoksia, koskien esimerkiksi omaa elämää, niin niitä ei haluta uskoa”. Etenkin, jos muutokset olisivat konkreettisia. Se, että sinulla on se tieto, etkä silti tekisi muutosta, olisi hölmöä. Siksikö et halua uskoa sitä?
Tämä on tosi yleistä etenkin silloin, kun puhutaan terveellisestä ravinnosta. Onhan se paljon helpompi uskoa niitä asioita, millä pääsee helpommalla kuin niitä, mitkä vaatisivat hieman ajattelua tai vaivaa.
Esimerkiksi, jos jokin aiheuttaa kroonista tulehdusta elimistössäsi, se tarkoittaa, että sinun pitäisi välttää sitä – ja mitä kaikkea sinun tulisikaan karsia ruokavaliostasi?
Vielä niistä huhupuheista….
Olen joskus kuullut itsestänikin jutun tai kaksi, missä ei ollut mitään perää. Ensimmäinen ajatukseni oli, että MITEN ihmiset voi uskoa tuollaista? 😀
Mikä ihmisiä vaivaa?
Minulle ei ole usein sattunut mitään tuollaista (tai ainakaan se ei ole kantautunut omiin korviini), mutta itse kuulen paljon asioita ihmisistä. Minulla kuitenkin on sellainen suodatin, että kysyn aina, mistä sä tiedät? Jos saan vastauksena jonkun kertoneen, kysyn; mistä SE tietää? Onko toi varma tieto?
Itse en siis usko ihan suoraan kaikkea. Joillain ihmisillä on sitä paitsi tapana vähän väritellä kaikkea, mitä kuulevat, niin…. *huokaus*
Vetää kyllä ihan sanattomaksi. Ei voi kuin ihmetellä, että mikä ihmisiä vaivaa.
Minulla tulee aina mieleen, että mitä jos KAIKKI söisi oikeasti hyvin, niin vähentyisikö tällainen?
Hormonitoimintahan säätelee hyvin pitkälti, millä mielialalla me ollaan.
Jos kaikki olisi positiivisia, tyytyväisiä itseensä, tyytyväisiä elämäänsä, niin voisiko tuollainen vähentyä?
Paha olohan voi ajaa tekemään sellaisia vähän hassuja juttuja, ja se, mitä me syödään, määrittelee hyvin pitkälti sen, miten meidän hormonit toimii. Ja se, miten ne toimii, määrittelee sen, paljonko meillä erittyy hyvän olon hormonia ja paljonko meillä erittyy mitäkin. Ja jotkut reaktiot aiheuttaa sellaisia hormoneja, jotkaa aieheuttaa ahdistuneisuutta ja muuta.
Se, ketä me ollaan, on hyvin pitkälti riippuvainen siitä, mitä me syödään.
Se, mitä syöt, vaikuttaa siihen, mikä olet.
Jos näen jonkun tosi kärttyisen ihmisen kaupungilla, en tavallaan syytä siitä häntä, vaan tiedän, että hänellä saattaa oikeesti olla elimistössä sellainen tila, joka aiheuttaa ahdistuneisuutta ja agressiivisuutta, eikä hän voi sille mitään.
Masennuski johtuu hyvin hyvin hyvin usein pelkästä ruokavaliosta. Ja ihminen ei mahda sille mitään, koska elimistö ei vaan tuota niitä hyvänolonhormoneja, mitä me tarvitaan. Se taas olisi korjattavissa ravinnolla.
Tätähän taas ei haluta uskoa, koska se vaatisi sen muutoksen. Helpompi on ottaa vaan jotain. Jotain nopeaa.
TOSIN, hyvissäkin valinnoissa on TOSI nopeita vaihtoehtoja, mutta niitä ei vaan tiedetä, eli niitä ei osata etsiä, näin ollen niitä ei myöskään löydetä.
Se, mihin vedotaan, on esimerkiksi ruuan hinta. On niin kallista syödä terveellisesti. Ehkä välillä onkin, mutta, jos ihan pikkuisen priorisoidaan, niin huomataan siihen ehkä olevankin varaa. Ihmiset kuitenkin maksaa take away kahveista, suklaapatukoista, tupakasta, tai sitten ostetaan joku turhake, kuten limutölkki tai enerhiajuoma. Sitä paitsi, onko tärkeämpää, että panostaa terveyteensä ja saa elämästä enemmän irti, kun voi hyvin? Eikö se ole sen arvoista?
Minun mielestä IHAN PARAS sijoitus on sijoittaa itseensä. Loppupeleissä me kaikki taidetaan sijoittaa se sama raha itseemme, mutta ne valinnat on vaan aika huonoja joskus.
Itse henkilökohtaisesti en laita rahaa hirmu turhiin juttuihin. Sitä kautta minulla on enemmän varaa panostaa oikeanlaiseen ravintoon.
Kaikilla on varmasti jokin juttu, josta voi säästää. Jos poltat tupakkaa, se on erittäin hyvä tapa säästää, kun lopetat, joku taas voi sijoittaa termospulloon ja ottaa omat luomukahvit mukaan sen sijaan, että nappaa parit take awayt joka aamu. Onhan näitä!
Mikäli teen itse huonoja valintoja, huomaan sen hyvin nopeasti niin mielialassani kuin kehossani muutenkin.
Mikäli kaipaat apua ruokavaliossasi, autan mielelläni!
info@viiviback.com
Nyt oli vähän kyllä itsensä jalustalle nostamisen meininki tässä. Minun korvaani teksti kuulosti tältä:
”Ihmiset puhuvat pahaa ja ottavat juorutkin todesta, mutta MINÄ kyseenalaistan aina kuulemaani”.
– Pistää miettimään, missä porukoissa pyörit, kun edes törmäät tällaiseen käytökseen. En MINÄ ole juoruilua kohdannut sitten yläasteen.
”Ihmiset käyttävät rahansa väärin, mutta MINÄ en osta turhuuksia”.
– SINÄkö sen määrittelet, mikä on turhaa?
”Ihmiset syövät huonosti eivätkä tiedä mitä hyvä ruoka on, mutta MINÄ tiedän ja panostan ruokavaliooni”.
– Eiköhän moni muukin tiedä, mutta ei syystä tai toisesta pysty ihanneruokavaliota noudattamaan. Asiat eivät ole niin yksioikoisia.
Sanot, että ”loppupeleissä me kaikki taidetaan sijoittaa se sama raha itseemme, mutta ne valinnat on vaan aika huonoja joskus” (suora lainaus, toisin kuin nuo aiemmat). Mietihän nyt uudelleen, onko asia todella näin. Kaikilla ei oikeasti ole varaa syödä joka päivä kilotolkulla hedelmiä, marjoja, vihanneksia monipuolisesti, luomulihaa ja -kalaa, puhumattakaan erilaisista lisäravinteista. Toki vähempikin riittää jotta voidaan puhua ruokavalion parannuksesta, jos lähtötaso on luokkaa joka päivä kokista ja pitsaa. Mutta noin raaka yleistäminen tässä tapauksessa ei toimi. Take away -kahveista säästäminen on toki hyvä vinkki jollekin jonka nettotulot pakollisten menojen jälkeen huitelee tonnin paremmalla puolella, mutta ohje on kovin huono kun vastaanottaja on tupakoimaton ja kahvia juomaton köyhyysrajan alapuolella elävä ihminen. Jollekin se halpa herkku voi antaa arkeen ainoan nautinnon, johon on varaa. Ei ihmisen koko elämäntilanne parane sillä, että se euro käytetään eeässän sijasta paprikaan.
Mielestäni on myös outo heitto tuo, että ”hyvin hyvin hyvin usein” masennus johtuisi _pelkästä_ ruokavaliosta. Ruokavaliolla ja masennuksella on todettu olevan korrelaatio, mutta kausaliteettia ei. Sen taustalla, että ihminen syö huonosti ja on samalla masentunut, voi olla todella monta syytä. Köyhyys, sairaus, syrjäytyminen, koettu väkivalta, yleinen huono-osaisuus… Milloin huono ruokavalio on masennuksen syy, milloin seuraus? Ja milloin sen merkitys koko paletissa on hyvin pieni, kun haetaan masennuksen syitä? Esimerkiksi vuosia henkistä ja fyysistä väkivaltaa kokenut masentunut ihminen ei varmaan pelkän porkkanan voimalla pääse negatiivisista ajatuksistaan irti.
Ruokavaliota ja muita elämäntapoja parantamalla voi varmaan ehkäistä ja hoitaa masennuksen oireita joltain osin, mutta on perusteetonta väittää, että SUURI OSA masennusdiagnooseista johtuisi PELKÄSTÄ ruokavaliosta. Tai että VAIN elämäntavan muutoksilla merkittävä osa ihmisistä pääsisi eroon masennuksesta. Sekoititkohan tässä nyt satunnaisen alakulon ja ihan oikean mielenterveyden häiriön? Silloin nuo rikkaille suunnatut säästövinkitkin käyvät paremmin järkeen, oikeaa masennusta kun tavataan keskimäärin huomattavasti enemmän huono-osaisilla.
Positiivisuus ja terveellisten elämäntapojen puolesta puhuminen on totta kai hyvä asia, mutta kannattaa vähän miettiä, kuinka asiansa ilmaisee. Tämä teksti tuntui joltain osin suorastaan loukkaavalta, siksi näin henkilökohtainen vastaus.
Moikka!
Todella ikävää, että koit tekstin noin.
Itse elän myös kuluineni, pienyrittäjänä köyhyysrajalla, ja siksi joudunkin luopumaan hyvin paljosta ravinnon laadun kustannuksella. Tekstini perustuvat hyvin isolta osin omakohtaisiin kokemuksiin, sekä vuosien varrella luettuun/katsottuun/kuunneltuun materiaaliin, niin koulutuksissa, dokumenteissa, kirjoissa kuin julkaistuissa tutkimuksissakin.
Tieto masennukseen liittyvistä asioista ei suinkaan ollut omaa päätelmäni, vaan ihan maailman laajuisista tutkimuksista imettyä tietoa. Korostan sanaa tietoa, sillä olen tässä vuosien varrella asiaa tutkiessani oppinut suodattamaan eri lähteitä ja ottamaan asioista selvää. En myöskään käyttänyt sanaa ”aina”, joten myös luettelemasi syyt ovat masennuksen aiheuttajia samalla tapaa. Olen kuitenkin myös itse ollut masentunut joskus, enkä silloin vielä syönyt viisaasti. Myös nykyään, jos syön vaikka viikon-pari ns. ”moskaa”, huomaan sen heti ajatusteni synkistymisenä ja saamattomuutena. Oma elimistöni on tosin hyvin herkkä reagoimaan.
Vertaukseni siitä, mitä itse teen tai en tee, ovat vain esimerkkejä. Hassua, että otit ne noin henkilökohtaisesti, mutta niillä ei ollut tarkoitus nostaa itseäni mitenkään jalustalle. Joku tekee asiat varmasti paremmin, ekologisemmin, jne. Minullakin olisi paljon parannettavaa, mikäli asioita alettaisiin katsomaan joka kantilta.
Lopuksi vielä ”missä porukoissa pyörin” pohdintaasi, etten oikein minkäänlaissa 🙂 Työni puolesta tapaan kuitenkin erittäin paljon ihmisiä, laidasta laitaan. Toki minulla on ystäviä, joiden kanssa käydään silloin tällöin kahvittelemassa, lenkillä tai treenaamassa. Niin naisia kuin miehiäkin. Sellaisten ihmisten kanssa taas en vietä aikaani, jotka tuntuvat imevän energiani. Olen ollut suhteellisen onnekas, ettei negatiivisuutta juurikaan edes pyöri ympärilläni.
Toivottavasti tämä selkeytti hieman näkemystäni tekstissä 🙂
Mukavaa kevättä! ☀️
Mun mielestä on hyvä, että ihmiset kyseenalaistaa kaikenlaisia väittämiä. Joo on hölmöö tyrmätä suorilta jos vaikka kaveri kertoo omista hyvistä kokemuksista, mut vielä hölmömpää on uskoa kaikki mitä joku kertoo tai netissä lukee… Niin paljon kerrotaan ihan täyttä p*skaa ravitsemuksestakin.
Jos mulle joku kertoo vaikka jonku ruuan vaikutuksista niin heti kyl mietin et mihin tää tieto perustuu. En todellakaan usko, vaikka se ei vaatis multa mitään muutoksia omiin tekemisiini. Sitten kun esitetään perusteluja asiallisesti, niin mieluusti perehdyn asiaan iteki enemmän. Mutta mua ei vakuuta tippaakaan argumentti ”mä luin pari artikkelia” tai ”satun nyt vaan tietää näistä asioista”. Kuka tahansa voi kirjottaa kirjan tai artikkelin, eri asia miten totta se on. Ainoastaan se vakuuttaa et on näyttää ne uskottavat todisteet tai jotai muuta henkkoht näyttöä, esim koulutus tai esim blogi jossa tieteelliset lähteet merkitty jne jne.
Ihan sama juttu jos joku tulis juoruilee, en mä sellasiakaan koskaan usko. Ei mulle kyl juoruilla, ehkä kun oon aina ilmaissu selkeesti ettei kiinnosta pätkääkään jauhaa toisten tekemisistä niitten seläntakana. Tai sit mun tutut on niin sivistyneitä ettei harrasta sellasta hehe.