Heippa kaikille! Kuten varmaan ootte lukenut, mulla on kaksi koiraa. Päätin kirjoittaa heistä enemmän, koska he ovat mulle tärkeimpiä asioita mun elämässä. Ne on mun lapsia, parhaita kavereita ja kiusankappaleita. Oon ollut tosi eläinrakas niin kauan muistan. Koiraa ruinasin vanhemmilta jo 4-vuotiaasta lähtien. Aina oli joku syy: ”raapii lattiat”, ”hirveästi karvaa” ja ”et jaksa huolehtia”. Jossain vaiheessa luovutin ainaisen anelemisen ja päätin antaa asian olla. Lievitin koirakuumettani kavereiden koirilla ja meidän luokkakoirilla (Kyllä, meidän ala-asteen luokalla Keravalla oli 2 opettajan leonberginkoiraa, joka päivä mukana koulussa). 17-vuotiaana uskalsin kysyä asiasta uudestaan ja vastaus ei ollut enää ei. Isäni lupasi miettiä asiaa ja muutama viikko sen jälkeen hän kertoi, että olen nyt tarpeeksi vanha huolehtimaan koirasta. Innostuneena lupasin myös muuttaa koirani kanssa 18-vuotiaana omaan kotiinkin.

Vuoden 2012 tammikuun lopussa löysin tiibetinspanieli pentuja -ilmoituksen Tori.fi:stä. Olin pienestä asti tiennyt, että jos koiran saan niin kyllä se täytyy tiibetinspanieli olla. Kaikki kävi supernopeasti. Aamupäivästä soitin isälleni ja kerroin lähellä olevista pennuista, ja jo samanpäivän iltana olimme kasvattajalla katsomassa pentuja. Ja kyllähän sieltä lähdettiin tipsuvauva sylissä kotiin. Nimesin pennun Nanniksi, koska pienenä kun en osannut sanoa omaa nimeäni, sanoin aina, että mun nimi on Nanni ja siitä tulikin mun lempinimi lapsena. Nanni oli tosi helppo pentu, oppi heti kaikki käskyt, tuli sisäsiistiksi 4 kuukautisena ja siitä tuli mulle todella tärkeä. Me lenkkeiltiin joka päivä metsälenkkejä, käytiin joka päivä koirapuistossa ja aina minne mä menin, Nanni tuli aina mukana. Melkeinpä samantien kun täytin 18, muutin Nannin kanssa Keravalta Hyvinkäälle. Nykyään Nanni on yksin viihtyvä nautiskelija. Nanni on hieman arka, mutta todella fiksu. Hän osaa jopa käskystä käydä pissallakin!

Muutama kuukausi muuton jälkeen, päätin hankkia Nannille kaverin. Löysin mahtavan tiibetinspanieli kasvattajan ja muutama viikko sen jälkeen hain pienen pennun kotiin. Hänen nimeksi tuli Bambi. Bambi oli paljon vaikeampi kasvattaa, hän tuhosi tavaroita ja sisäsiistiksi tuleminen kesti ikuisuuden. Bambista tuli kuitenkin aivan yhtä rakas kuin Nannista. Meni noin vuosi ja yhtäkkiä tytöt eivät tulleet enää ollenkaan toimeen. Joka päivä tuli rajuja yhteenottoja. Bambi kävi usein hoidossa ja toivoin aina, että kotiin tullessa hän olis rauhottunut, mutta niin ei käynyt. Monta kuukautta yritin keksiä kaikkea, että kaikki kääntyisi vielä parhaaksi. Kuitenkaan niin ei käynyt. Kun Bambi oli vain puolitoista vuotias, jouduin luopumaan hänestä. Löysin Bambille täydellisen uuden kodin Turusta. Tiedän, että Bambi on siellä onnellinen.

Viime vuodenvaihteessa aloin ajatella uudestaan, että hankkisin Nannille kaverin. Se kuitenkin oli ideani aikaisemmin ja nyt Nanni oli pari vuotta elellyt ainoana koirana. Olin itsekin vihdoin päässyt yli raskaasta menetyksestä ja sain mieheltänikin luvan uuteen perheenjäseneen, en vain enää uskaltanut ottaa samanrotuista kaveria. Samoihin aikoihin hyvä ystäväni Saara oli hankkinut mittelspitz rotuisen koiranpennun. Ihastuin rotuun niin paljon, että päätin hankkia samanrotuisen pennun. Löysin pennun Apulan palstalta silloin kun pennut olivat vasta 3 viikon ikäisiä. Kävin pari kertaa katsomassa Minniä kasvattajalla ja olin niin innoissani, että koko tammi-, helmikuun vaihde kului ihan törkeän hitaasti! Odotus palkittiin kun 7-viikkoinen Minni muutti meille helmikuun puolessa välissä. Aluksi Nanni oli ihan peloissaan uudesta pennusta ja kirjaimellisesti juoksi karkuun tätä! 😀 Kuitenkin ajan kuluessa heistä tuli parhaat kaverit. Minni oli myös todella haastava pentu. Hän tuhosi alussa ihan kaiken ja jos tuhottavaa ei ollut, hän päätti tehdä tarpeitaan ihan joka nurkkaan. Kesän alussa olin aivan loppu, mutta jatkoin kärsivällisesti koulutusta ja nyt 8-kuukautinen Minni on sisäsiisti, eikä tuhoa paikkoja. 🙂 Minni on todella aktiivinen koira, myös hieman arka ja haluaa aina miellyttää mua.

Huh, tulipas pitkä postaus. Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti!

-Sanni 🙂