Moikka! Mä täytin viime keskiviikkona jälleen vuosia (vois loppua jo!!). Nyt mittarissa 22 vuotta ja sen kunniaksi ajattelin kirjottaa lyhyesti mitä kaikkea tapahtui 21-vuotiaana. 🙂

Kun täytin vuosi sitten 21, olin juuri alkanut tosissani miettiä mallin hommia, kauneuskisoja ja kaikkea niihin liittyvää. Kaikki oli silloin vasta ajatuksena, vuosi sitten en todellakaan olisi uskonut mitä kaikkea tuleva vuosi tuli sisältämään. Otin todella paljon kuvia ja kiinnostuin myös kauneudesta paljon. Viime talvena opin meikkaamaankin vasta kunnolla! Tuntuu, että puhkesin kukkaan vasta silloin. Olin samana syksynä aloittanut opinnot Hyvinkään Hyriassa yo-merkonomi linjalla ja nautin olla koulussa tosi paljon kahden välivuoden jälkeen. Sain kaikista kursseista täydet pisteet ja tuntui, että vihdoin tiesin mitä haluan tehdä työkseni isona.

Musta tuntuu, että koko loppusyksy ja alkutalvi hurahti ihan silmien ohi. En usko, että mitään sen kummempaa tapahtui silloin kun en millään muistakaan koko ajasta mitään. 😀 Vuoden vaihduttua aloin etsimään koiranpentua, kuten viime postauksessa kerroinkin. Minni muutti meille helmikuussa ja lopputalvikaan ei edes tuntunut pahalta kun sylissä lämmitti kämmeniin mahtuva koiravauva. Hassua, että nyt kun kirjoitan tätä postausta niin Minni makaa vieressä ja tajuan miten hirveästi se on kasvanut! Tohon nyt tuhisevaan karvapalloon mahtuisi ainakin 10 vauva-Minniä.
Muistaakseni vielä lumien ollessa maassa, luultavasti helmikuun paikkeilla, päätin pistää matoa koukkuun mallin hommien kanssa. Muistan, että ajattelin mielessäni että ”läpällä vaan”, koska en todellakaan ollut varma mahdollisuuksistani. Pistin kuvia Studio Facen mallihakuun ja ei aikaakaan niin mulle pistettiin sähköpostia casting-tilaisuudesta. Voi vitsit, että olin iloinen ja ylpeä itsestäni. Casting-tilaisuuteen menin ihan kamalassa jännityksessä, mutta eipä siinä mennyt kuin 15 minuuttia niin kuvat oli räpsästy ja kerrottiin, että parin viikon sisällä sitten kuuluu pääseekö listoille. No, kyllähän sieltä sitten kuului! Olin ihan superhyper-innoissani ja seuraava homma oli ottaa mallikansiokuvat. Viime keväänä sitten otettiin Tompan kanssa mageet kuvat Studio Facelle.

Samoihin aikoihin kun nuo mallikuvaukset oli, huomasin Studio Facen sivuilta, että käynnissä oli heidän järjestemä kauneuskilpailu, Miss Nokia. Mietin varmaan ainakin kakstoista kertaa, että vitsit, pitäiskö kokeilla totakin. Pistin samalla periaatteella hakemuksen kisaan kuin talvella mallihakuun. En kertonut kenellekään, koska en uskonut pääseväni kisaan. Vierähti ehkä kuukausi ja kun istuin koulussa yksi aamu huhtikuussa, niin kännykkään tuli uusi sähköpostiviesti. ”Studio Face” luki näytöllä ja sähköpostissa luki, että ”onnittelut olet päässyt mukaan finaaliin!”. Muistan kuinka yritin tunnilla peitellä hymyäni, mikä ylettyi ainakin korviin asti. Kaverit oli tosi innoissaan ja tsemppas mua älyttömästi. Ekat kuvaukset kiertueella jännitti sikana, mutta eipä jännitys kauaa kestänyt kun huomas miten ihania tyttöjä kaikki finalistit oli. Meidän kiertueeseen kuului noiden kuvauksien lisäksi Nokian Autokulman muotinäytös. Siis mun ensimmäinen muotinäytös koskaan. Pelotti törkeesti! Kävelet kymmenien ihmisten eteen bikinit päällä ja korkkarit meinaa tippua jokasella askelmalla, koska oot hikoillut sun jalat ihan läpimäriksi. Sitten vielä ne biksut päällä vastaat ennalta tietämättömiin kysymyksiin kaikkien niiden ihmisten edessä ja sun ääni tärisee niin ettei kukaan saa mitään selvää. Huh, onneksi siitäkin selvittiin ja nyt jälkeenpäin kun mietin sitä niin nauran, että siitä se kaikki lähti. Pelottava eka kerta oli ohi.
Finaali käytiin noin kuukausi kiertueen alkamisesta. Se järjestettiin Nokian Edenissä, missä yövyinkin kiertueen loppuajan. Muistan, että se ei edes enää jännittänyt niiin paljoa, koska se ensimmäinen muotinäytös oli jo takana. Tiesin mitä tuleman pitää. Aika kului tuskastuttavan hitaasti kun finaali alkoi vasta illalla. Nyt kun muistelen tota iltaa niin en edes muista puolia, koska mua jännitti sit kuitenkin tosi paljon! Ravintola oli ihan täynnä porukkaa. Kun meidän näytökset oli ohi ja seisoimme kaikki tytöt lavalla odottaen kruunausta niin muistan, että tärisin niin paljon, että meinasin pyörtyä! Kun yleisönsuosikki ja toinen perintöprinsessa oli julistettu, kuulin yhtäkkiä kun juontaja sanoi mun nimen! Mietin ekaksi, että kuulinkohan mä edes oikein. 😀 Olin niiiiin onnellinen! Voittajaksi kruunattiin tuona iltana ihana Emilia. 🙂

Kun kesä alkoi ja kisat oli ohi, kävin tosi paljon kuvauksissa. Olin myös töissä varastolla ja koko kesä meni ohi ihan törkeen nopeasti. Mökillä taidettiin käydä vain pari kertaa ja huippuhetket kesässä taisi olla kaikki kuvaukset, Särkänniemi ja ihan vain huurteisten nauttiminen kesähelteillä. Heinäkuussa sitten hain Miss Tampere -kisaan heti kun haku alkoi ja elokuussa juuri koulujen alkamisen aikaan kävin semifinaaleissa ja pääsin mukaan kisaan! Jälleen valtavan ylpeänä, mutta tällä kertaa olin myös ehdottomasti sitä mieltä, että mä ansaitsin paikkani kisassa. Olinhan odottanut kisaa kuin kuuta nousevaa, käyttänyt peilin edessä tunteja harjoitellen haastatteluja ja käynyt koko kesän kuvauksissa hankkimassa itsevarmuutta. Koulu meni vähän ohitse alkusyksystä, mutta onnekseni sain kirittyä kaikki etätehtävien parissa ja nyt meillä onkin jo työharjoittelu. En kyllä keksi mitään parempaa tapaa lopettaa ikä 21, kun päästä mukaan Miss Tampere -kisaan.

Nyt voin ehdottomasti sanoa olevani entistä rohkeampi, oma-aloitteisempi, edustavampi ja ennenkaikkea sujut itseni kanssa! Tästä ei voi kuin pyrkiä ylemmäs ja tehdä taas kaikkeni, että tulevat tavoitteet toteutuu. Jokaikisen tulisi muistaa, että on tärkeä ja kaikki unelmat on tavoittelemisen arvoisia!

-Sanni 🙂