Seuraava yö sujuu tällä tytöllä valvoessa yövuoron merkeissä, joten luonnollisesti yritin venyttää unia aamulla niin pitkään kuin mahdollista. Poikaystäväni lähtiessä töihin noin klo 9, heräsin joksikin aikaa mutta sain onneksi unen päästä kiinni uudelleen. Pyrin aina ennen yövuoroa nukkumaan mahdollisimman pitkät unet, jotta rytmi kääntyy ja saan sitten helposti seuraavana aamuna kotiin saapuessa (8 aikoihin) unen päästä kiinni. Yleensä tämä sujuu omalla kohdalla melko kivuttomasti, sillä olen periaatteessa koko aikuisikäni työskennellyt vuorotyössä, ja vaihteleva unirytmi on omalle kropalle se ”normaalitila”.

Nousin tänäänkin vasta klo 13, mutta aloittelin päivän tavalliseen tapaan aamupuurolla ja matkalla salille. Vuorotyöläisenä olen huomannut, että tärkeää on säilyttää kropalle tietyt rutiinit siitä huolimatta, mihin työvuoroon on menossa. Kun muuten viljattomassa ruokavaliossani aloitan aamun aina puuroannoksella, kroppa lähtee heti toimimaan kunnolla ja ikäänkuin itsekin tietää paremmin että ”nyt startataan päivä”. Siitä huolimatta oliko kello 5:30 vai 13:00. 🙂

Oma treeniviikkoni alkoi virallisesti vasta tänään, sillä lomalta palautumiseen meni niin maanantai kuin eilinenkin päivä. Takana on siis tasan viikko treenitaukoa, mikä yleensä tarkoittaa allekirjoittaneen kohdalla taas kehitystä eteenpäin. Lihas kasvaa levossa ja sitä rataa, ja usein kunnon löllöilyviikko palauttaa energiatasot kroppaan ja uuteen nousuun jaksaa lähteä ihan eri tavalla. Kuten aikaisemmin kirjoittelin, minulla on ollut nyt jo pari viikkoa takana Fitnet.fi:n Fit for Bikini-valmennus. Kun koko 6vk jakso on lusittu, tulen postaamaan tänne ”ennen ja jälkeen” kuvat, joista näkee sitten paljonko sitä kehitystä on tapahtunut. Tänään oli loman jäljiltä vuorossa niinkin kevyt aloitus kuin jalkapäivä, jonka päätteeksi treenasin myös hieman vatsoja.

Minua on siunattu geenijaossa ns. ”peppu”perimällä, ja jo pari vuotta takaperin silloinen valmentajani totesi, ettei massan saaminen pakaroihin ja reisiin ole minun kohdallani ongelma. Viime syksyn kielivyönalla-stressijakson aikana kilot tosiaan karisivat vauhdilla pääosin lihaksista (muualta ei oikein ollut mistä ottaa), ja missäs sitä lihaa eniten olikaan – alakropassa tottakai. Housujen koko pieneni parilla numerolla, ja ensimmäistä kertaa elämässäni tuntui ettei sitä peppuakaan oikein enää tuntunut olevan jäljellä. Minulla oli myös jatkuvasti ongelmia alaselän kanssa, mistä johtuen kyykkääminen tai maastaveto tuntui jo ajatuksen tasolla vastenmielisesltä ja vaaralliselta hommalta. Saatuani uudet ohjelmat kätösiini, päätin kuitenkin että nyt tsempataan ja yritetään palauttaa vanha kunnon kyykkääminen omaan treenikalenteriin – ja ISOLLA kädellä.

Mitenkäs menikään noin niinkuin omasta mielestä? Kunnon kyykky on jo itsessään niin kokonaisvaltainen liike, että jo pelkästään sillä on tuntunut olevan merkittävä vaikutus omalle keskikropan kehitykselle. Ryhti on parantunut johtuen korsetin vahvistumisesta, ja niihin jalkoihinkin on alkanut tulla taas lihaa luiden päälle. Eikä se kyykkääminen itsessäänkään tunnu muuten enää ollenkaan pahalta! Aloitin aivan naurettavan pienillä painoilla ihan turvallisuutta ajatellen (en todellakaan halunnut rikkoa mitään), mutta hups vain, kehitystä tapahtuu muutamassa viikossa hurjan nopeasti ja taas tänään sain laittaa tankoon lisää levyjä. Siisteintä on ehkä myös se, miten tuntumaa alkaa taas löytymään lihaksissa joiden olemassaoloa ei hetkittäin edes muistanut. Onhan se peppu alkanut myös mukavasti pyöristymään taas ihan omankin silmän mukaan, joten pakko se on uskoa että vanha kunnon jalkapäivän virstanpylväs tekee tehtävänsä.

Loppuviikko tulee olemaan aikataulultaan melkoisen TÄMÄKKÄ, sillä kuten aikaisemmin mainitsin, meillä on edessä muutto uuteen asuntoon. Haastavaksi tämän tosiaan tekee se, että itse olen tämän ja seuraavan yön yövuorossa, sitten kaksi iltaa iltavuorossa ja pari päivää aamuvuorossa. Siinä välissä pitäisi ehtiä lyödä koko asunto pakettiin, sillä armas avopuolisoni on itse keikkareissulla muualla Suomessa koko viikonlopun. Onneksi olen ”hieman” järjestysfriikki ja salaa jopa nautin kaikenlaisesta uudelleen organisoinnista, joten veikkaan että on pelkästään positiivinen juttu ettei parempi puoliskoni ole jaloissa hidastamassa minua 😉 Lopussa kiitos sitten seisoo, siihen tosiaan vaaditaan vielä monta hikistä tuntia ja pari IKEAn reissua, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa.

Hyvää yötä ja pikkulauantaita teille, tämä neiti valvoo nyt yön ja painaa aamulla itsekin päänsä tyynyyn! Palaillaan taas!