Blogit 

Materia onnen takaajana?

Vivianna Eksymä 26 kommenttia , , , , , , , ,

Tänään saapui Zalandolta innolla odotettu paketti kotiin! Mulla tulee hyörittyä niin paljon ihmisten ilmoilla viikolla sekä viikonloppuna salikamppeet messissä, et on ajoittain alkanu toi pinkki Niken treenikassi pistämään silmään. Kun ei se sovi mihinkään takkeihin tai muuten mun asuun, kun mun vaatetyyli ei kuitenkaan oo mikään kovin sporttinen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Even & Oddin tekonahkainen weekender bag on Niken treenilaukkuun verrattuna jopa tilava, joten laukku ei mitenkään näytä täytenä siltä, että kohta saumat lähtee paukkuun. Oon vähän huono käyttään hopeisia yksityiskohtia, mut ehkä nyt on pakko opetella käyttään, koska tää laukku tulee olemaan varmaan aika kovassa käytössä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kans uudet salitossut tuli klikkailtua ostoskoriin, ja ne pääsee myös heti testiin. Oisin kyl halunnu kenkäosastolta kaiken…

Tästä tulikin sopiva aasinsilta aiheeseen. Tekeekö materia onnelliseksi? Onko se väärin, jos se tekee? Miksi se tekee onnelliseksi? Miks jotkut innostuvat materiasta enemmän kuin toiset?

Mussa rehellisesti asuu sisälläni pikku keräilijä ja oon ihan innoissani kaikesta uudesta. Ja ostan usein asioita mitä ilman varmasti pärjäisinkin. Selviäisin ihan hyvin ilman uutta treenikassia, koska kyllä ne tavarat sain edelliseenkin kassiiin ihan hyvin sullottua. Kenen vuoksi mun treenikassin täytyy näyttää hillityltä ja ”ei treenikassilta”? Ja varmasti pärjäisin ilman uusia salitossujakin, vaikka bulgarialainen askelkyykky tuntu edellisissä kengissä epämukavalta.

Oon mun siskoni kanssa materialismin suhteen kuin yö ja päivä: mun siskoa ei vois vähempääkään kiinnostaa, onko sillä salilla tuliterät kuteet tai tän vuoden takki päällä. Silti se painelee menemään tuolla onnellisena.

Jos joku asia on mennyt erityisen hyvin, niin saatan palkita itseni tavaroilla tai vaatteilla. Joskus myös uusi kiva paita voi pelastaa surkeesti menneen päivän. Tunne kassalla ”nyt se on mun!” on sangen koukuttava, ja sen fiiliksen haluu tuntee yhä uudelleen ja uudelleen. Toki pistän itselleni myös jäitä hattuun, pistän siis itseni luopumaan jostain, jos haluan jotakin uutta. Ostin taannoin varhain syksyllä Zarasta talvitakin, mutta sovin itseni kanssa, että myyn sen takin edestä vanhoja vaatteita pois, jos haluan pitää takin. En itse siis pidä ostokäyttäytymistäni mitenkään huolestuttavana.

Kyllä – materia tuo minulle onnea. Ja mä rakastan kauniita asioita ja haalin kauniita juttuja ympärilleni.  Jos mulla riittäis raha ja kaappitila niin varmasti ostaisinkin kaiken mitä haluaisin. Muttei se yksinään tee mua onnelliseksi. Mitä iloa on ostaa uus häikäisevän kaunis mekko, jos ei oo illalla seuraa, kenen kanssa lähtee uus mekko päällä ulos? Tai mitä iloa uusista treenikengistä ois, jos mä oisin alaraajahalvaantunu?  Materiasta saatu onni on vain hetkellistä.

Vaikka multa löytyis roinaa ja rättiä joka lähtöön, ei tarkoita sitä ettenkö silti arvostais elämässä niitä oikeesti tärkeitä asioita; ystävät, perhe, terveys. Söpöillä pinkeillä lenkkareilla on toki mielekkäämpää lähtee treenaamaan, mut ei se tee musta sen urheilullisempaa tai tuo niitä haluttuja tuloksia. Ne saattaa korkeintaan  motivoida. Eikä merkkilaukku tee musta yhtään parempaa ihmistä kuin muut. Onhan se toki hieno, mut ei se laukku muuta mun sisintä tai määrittele mua ihmisenä.

Mukavaa viikkoa kaikille!

xoxo

 

 

 

Facebooktwittermail

26 kommenttia “Materia onnen takaajana?”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *