Mallina 40:lle kuvaajalle
Olin eilen kuvausmallina Helsinki Design Schoolin oppilaille, joita yhteensä oli hurjat 40 hlöä ! Opiskelijat suorittavat siis valokuvaajan tutkintoa, ja päivän teemana oli kuvata ulkopuolisia malleja. Kuvauspaikkana oli Kuvaamon Studio Hernesaaressa, sekä sen lähimiljöö.
Päivä alkoi klo 12, ope Valtteri Hirvonen kertoi päivän sisällön, ja jaoimme kuvaajat ja mallit ryhmiin. Homman nimi oli siis se, että kuvauspisteitä oli kuusi. Oli erilaisia taustoja, valoja sekä muita temppuja ja kikkoja. Päällimmäisenä ideana oli siis hakea tiettyjen huippukuvaajien, kuten Terry Richardsonin kaltaista tyyliä siihen omaan kuvaan. Tietenkin sai olla hyvinkin luova, kunhan teema säilyi samana.
Oli todella huvittavaa, kun useita kuvaajia pörräsi ympärillä, kaikki tuijottivat, arvostelivat sekä halusivat kuvata samaan aikaan! Mua se ei häirinnyt lainkaan, päinvastoin. Mä, kun olen kunnon linssilude, niin tietenkin nautin koko tilanteesta! Oon tottunut koko elämäni esiintymään lukuisissa voimistelukisoissa ympäri maailmaa, loppuunmyytyjen yleisöjen edessä. Oon ollut tanssiryhmässä, sekä vuosi sitten Miss Helsinki -kisassa. Siinäpä vasta esiintymistä kerrakseen. Mutta joku toinen malli, varsinkin ihan aloittelija, olisi saattanut tuntea olonsa hyvinkin vaivaantuneeksi. Mutta toisaalta, jos sä haluat olla malli, niin kyllä sun pitää sopeutua tollaisiin härdellitilanteisiin !
Joo, tiedän. Musta ei tuu koskaan kuvaajaa, mut antakaa mun fiilistellä, hahah !
Pidettiin me pieni kahvitaukokin, ja join tietenkin myös mun lempparijuomaa – NOBEA. Mun Snapchattia seuranneet tietää kyllä paljon mä tota litkin… Niin joo, uusille tiedoksi, mun snäppi on divataru.
Kuvauksia jatkettiin vielä jonkin aikaa, ja loppujen lopuksi päivä päättyi klo 16 aikoihin. Mulla ainakin oli ihan super hauskaa, vaikka vaatiihan noi kuvaukset aina täyttä keskittymistä. Koko päivä oli tosi opettavainen kuvaajille, mutta myös ehdottomasti mulle.
Muru tuli päivän päätteeksi nopeesti moikkaamaan, koska oli lähössä koko loppuillaksi/yöksi keikalle. Mä suuntasin kuvauspaikalta ekana syömään, oli ihan hullu nälkä, kun ei ollut eväitä mukana. Yleensä mulla kyl edes prodepatukka mukana, mut nyt EI MITÄÄN, ihan kauheeta.
Sitten kauheessa kiireessä kodin kautta toisiin kuvauksiin, ettei aurinko vaan ehtinyt laskea. Fiksuna tyttönä olin jo kotona laittanut valmiiksi kuvauskengät jalkaan, koska ajattelin, että kun menen autolla, pärjään helposti. Kyseessä oli siis 15cm korot, ja kuvauspaikkana Kaivopuisto ja Uunisaari ! Voin taata, että jos joku näki tämän, niin ainakin sai päivän naurut. Teidän muidenkin olis niin pitänyt nähdä: Minä ja Toni käsikynkässä, välillä alamäkeä rymisten alas, välillä vastatuulta päin hiukset ja räkä poskilla. Tätä ei yhtään ainakaan helpottanut Tonin selkäkipu, sekä mun ylikipeet takareidet. No, vammoilta säästyttiin, eikä hauskempaa olis voinut olla !
Mä päivitän noita kuvia, heti kun saan niitä. Voi kyllä kestää jonkin aikaa, mutta maltti on valttia 😉
Lepposta sunnuntaita kaikille <3
Siis tuo valokuvaushan mielenkiintoista onkin taiteen näkökulmasta. Itse arvioin taannoin monitoimiystäväni fotokollaasia varsin matemaattisinformaatioteoreettisesti. Sitten analysoin fitness-mestari Susanna Mustajärven yhden Dubai-valokuvan hänen FB-aikajanallaan napakasti matemaattisen fysiikan kannalta. Jaahas, mistäköhän saisin vaikkapa sinusta otettuja valokuvia taas analysoitavaksi ja taas ultranörttimäisen matemaattisesti. Aikaisemmin olen nähnyt sinussa metafyysistä hermeneuttista mannermaista sulavamuotoista estetiikkaa, vaikkapa laskeutuvaa käsivartta, siroja pitkiä sormia kuin kansainvälisellä huippupianistilla, tyylikästä hillittyä haute couturea, sydämellistä veitikkamaista huumorikauneushymyä ja räjähtävää naurunremakkaa, kaulaa ja nenää kuin Saban kuningattarella Laulujen Laulussa, huippuvoimistelijan kaareutumista ja jäntevöitymistä äärimmilleen, raukeaa arvoituksellista katsetta…. Mutta kyllä minä voimistelijan kaareutumisesta pienen matemaattisen tutkielman Mari W:n ja sinun kanssasi teen. Marin pitää saada ottaa sinusta näyttäviä valokuvia N kpl, digitoida ne mat-formaattiin, jonka jälkeen minä teen octave- tai matlab-koodilla analyysiohjelman analysoitavaksi, minkä ulotteisen differentioituvan moniston sinun huikeat raajasi virittävät. Ja tangenttiavaruus pitää selvittää, ja lopulta avaruuden tensorit eli pääasiassa Riemannin metrinen tensori, jännitystensori, kaarevuustensori, ja nämä riittänevät, jos kaikki karkeistetaan yleisen suhteellsuusteorian matematiikkaan ja differentiaaligeometriaan.
Raa’an teknologisesta näkökulmasta minua kiinnostaa tietää, minkälaisia erityisvaatimuksia kameroille ja kaikille laitteille, valaistukselle jne. asetetaan mallikuvauskuvioissa. Varmaan laitteistoinvestoinnit eivät ole pienemmästä päästä. Esim. konkreettisesti kuinka monta pixeliä huippukameroissa on ja minkä merkkisiä laitteita suositellaan mistä päin, jos minä noviisi alkaisin harrastaa suoralta kädeltä kaunottarien kuvaamista luontokuvaamisen lisäksi?
Tuo NOBE-juoma on muuten minulle tullut tutuksi Jyväskylän K-kaupoista ja keskustan Coffee Housesta, jossa olen paljon käynyt juomassa vihreää teetä juoksevalla hunajalla ja paljon salaa ilmaiseksi vain kraanavettä. Mutta kun jostain syystä huomasin Noben ja sen liittyvän nimenomaan aloe veraan, kokeilin sitä vanhana aloe vera-verkostomarkkinoitsijana (1990-luvulla) erittäin kiinnostuneena. Hurahdin kyllä heti mangon makuun. Se on ihanan makoisaa kaikissa muodoissaan. Siksi syön paljon esim. mangojugurttia ja -rahkaakin. Ja viinirypäleversiota juon silloin tällöin. On sekin luonnolisen raikasta ja virkistävää, aivan kuin söisi himoiten lukuisia viinirypäleterttuja TV:n ääressä. Coffee Housen vesi onkin vaihtunut kylmään Nobeen.
Koska reenaan 4-5 kertaa punttisalilla, juon yhden Nobe-pullon smoothien kanssa aamulla ennen salille lähtöä ja yleensä toisen pullon varalle, jos pelkkä kraanavesi ei riitä puolentoista tunnin sikareenissä. Ja reenin jälkeen otan heraproteiinijauheen ja rasvattoman maidon sekä maustetun proteiinirahkan kanssa usein Nobea.
79-vuotias opettajaisäni on järki-ihmisenä todellinen terveysintoilija. Siksi minäkin hurahdin tuohon juomaan sen korkean aloe vera-pitoisuuden ja luonnollisuuden vuoksi: ei keinotekoisia väriaineita eikä aromeita. Nämä terveysseikat on helppo tarkistaa aluksi Lääkäriseura Duodecimin terveyskirjasto.fi-sivulta (yli 10000 vertaisarvioitua eksperttiartikkelia), ja jos paukkuja löytyy, voi mennä tositieteelliselle Google Scholar-sivustolle scholar.google.fi tarkastamaan tieteellisten aikakauslehtiartikkelien sisältöjä. Minä kun sentään olen tekniikan tohtori tietojenkäsittelytieteestä ja 25-40-sivuista johdanto-osaa vaille filosofian tohtori sovelletusta matematiikasta + pelkästään suomalaisittain professorin pätevyys tekoälystä ja signaalinkäsittelystä (Aalto, TTY) ja tietoliikenteestä (JY) + maailmalla professorin pätevyys sovelletusta matematiikasta (EPFL) ja kun tunnen myös bioinformatiikankin tutkijoita, osaan varsin rutiininomaisesti tarkistaa scholarin artikkeleita laajemminkin.
Koska vielä lahjoitan Greenpeacellekin, SOS:ille ja Unicefille rahaa ja ajattelen ympäristöä ja ilmastonmuutosta sekä inhimillistä kehitystä, joita kuriositeettina voidaan mielenkiintoisesti tutkia esim. satelliittien ultratarkoilla atomikelloilla ja yleisellä suhteellisuusteorialla (pitkähkö juttu), on minulle ilahduttavaa, että juuri vähän sattumalta valikoitunut Nobe-juomamerkki on harvinaisen valistunut näissä kuvioissa: 100 % päästökompensaatiot, ugandalaisten pienviljelijöiden tukeminen (minunkin kalastaja-taistelulähetti-isoisäni oli myös pienviljelijä Laatokan Karjalassa), biosfääri laaja-alaisesti…
Humaaneja arvoja, ympäristöarvoja ja green techiä alkaa vyöryä tajuntaamme siis laajalla rintamalla. Itse haluan sijoittaa valikoivasti ympäristöystävälliseen teollisuuteen ja liiketoimintaan, joten odotan innolla tämän kaltaisten firmojen listautumista pörssiin. Ja aina kaikella hauskuudella ja onnellisuudella ilman verenpainetta kohottavaa stressiä!!!
Tuosta kuvan Canon-kamerasta tulee mieleen vuosi 1999, jolloin olin vielä mukavasti työelämässä ja jopa kahdessa yliopistossa professorina: Tampereen teknillisessä korkeakoulussa (TTKK, nyk. TTY) kutsuttuna signaalinkäsittelytekniikan professorina ja Jyväskylän yliopistossa (JY) 25 % virassa tietoliikenteessä. Maaliskuussa 1999 kävimme TTKK:lta ICASSP99-konferenssimatkalla Phoenixissa. Sieltä suuntasimme pikku porukalla harrastamaan vähän turismiakin 300 km matkan kanjonille. Oli oppaan mukaan viisi erilaista ilmastoa matkan varrella. Trooppista, hellettä, subtrooppista, lunta, suomimaista…. Intiaanitaidettakin ostin matkan varrelta. Colorado-joen näin kanjonin syvyydessä kahden kilometrin kaukaisuudessa. Jos minun pitäisi valokuvata tätä Suurta Kanjonia, pärjäisinköhän lainkaan sellaisilla kameroilla, joilla huippumalleja kuvataan? Vai meneekö se toisin päin eli pärjäisinkö lainkaan huippumallien valokuvaajana käyttäen kanjonikameraa? Vai pitääkö ostaa kahdet eri vehkeet luontokuvaukseen ja kaunotarten kuvaukseen? Kumma kyllä vastaus on varmaan ”kyllä”, vaikka samaa luontoahan ja orgaanista hiilen kemiaa, vettä, atomeita, protoneita, neutroneita, elektroneja, 0-kvarkkeja, 1-säikeitä, (2,3,4,…)-braaneja He ovat.
Terry Richardson: 1965
Mä: 1966
Terry Richardson: New York City, Hollywood
Mä: Käynyt New York Cityssä 11 kertaa (Manhattan 10, Bronx 1) ja Hollywoodissa 3 kertaa
Terry: Skitsofrenia
Mä: Skitsoaffektiivinen häiriö
Terry: punk-basisti
Mä: punk-laulajabasisti
Terry: huippusupervalokuvaaja
Mä: en ole – vielä. Mutta pitääpä kokeilla ja ryhtyä!!!