Vastahan mä kirjoitin blogiin siitä, kuinka me aiotaan muuttaa Dubaihin. Aika on rientänyt niin nopeasti, että muuttopäivä todellakin yllätti mut. Todellisuudessa tässä on kulunut jo reilu kuukausi, mutta se on tuntunut yhdeltä viikolta. On ollut niin miljoona asiaa hoidettavana, ettei aikaa ole jäänyt pelkälle hengailulle, tai edes koko muuton sisäistämiseen.

Muuttopaikkailut meni loppujenlopuksi aika helpolla. Onneksi saatiin meidän koti vuokrattua kalustettuna, niin ei tarvinnut roudata kämpästä pois, kuin omat vaatteet ja henkilökohtaiset tavarat. Siinä samalla tuli tehtyä hyvä kevätsiivous, kun kaksi isoa jätesäkillistä mun vaatteita lensi roskiin ja ainakin 6 laatikkoa lähti varastoon… Muuttotavaroita meillä on mukana ”vain” 6 matkalaukkua. Se on loppujenlopuksi aika vähän!

Mutta sitten itse asiaan, eli meidän muuttopäivään. Heräsimme mahdollisimman myöhään, sillä viime päivinä on tullut nukuttua ihan liian vähän. Aikataulut kuitenkin vähän petti, aika alkoi olla kortilla, vaikka meillä oli vielä tehtävää aika paljon; Kultivaavi piti viedä mun siskolle hoitoon, sillä Vaavi matkustaa meidän perässä vasta parin viikon päästä. Lisäksi meidän piti käydä vielä varastollamme hakemassa yhdet paperit. Mua alkoi stressaamaan ihan älyttömästi, ja näin jo mielessäni, kuinka myöhästyttäisiin koneesta.

Kun hirveessä kiireessä kannoin tavaroita autoon, epähuomiossa astuin liukkailla kengillä jäiseen kohtaan. Lensin pepulleni maahan ja kaikki tavarat, läppärini mukaan lukien, lensivät kaaressa kuralammikkoon. Ottaen huomioon kauhean kiireen, stressin, jännityksen, Kultivaavin jättämisen sekä ikävän perhettä ja ystäviä kohtaan, voitte vaan kuvitella, kuinka itkin maassa tavarat levällään. Onneksi Joel-rakas lohdutti, ja äitini lupasi viedä Vaavin siskolleni, jotta säästäisimme aikaa. Huh!

Päästyämme lentokentälle, säntäsimme heti chekkaamaan meitä ja laukkuja. Luulin, että olisimme tarpeeksi jo kokeneet mutkia matkalla, mutta ei. Yksi laukuistani oli niin ylipainoinen, ettei self drop –automaatti suostunut ottamaan laukkuani vastaan. Jouduimme siirtelemään tavaroita laukuista toiseen, tasoittaaksemme painoja. No, ei siinä, pienessä ruuhkassa availet laukkuja, kun tyyliin sun pikkarit loistaa sieltä suoraan kaikille…

Kun vihdoin laukut oli jätetty, haluttiin pysähtyä hetkeksi ja rauhoittua. Istuttiin ensimmäiseen vastaantulevaan kahvilaan, juotiin kahvit ja otettiin pientä purtavaa. Mutta taas aika oli rientänyt yhtäkkiä, ja meillä oli vielä turvatarkastus tekemättä, sekä pitkä matka lähtöportille. Turvatarkastuksessa oli pientä säätöä, kenkiä myöten piti taas kaikki riisua pois, ja kaiken kruunasi vielä ”satunnainen pyyhkäisytesti” joka osui juuri kaikkien ihmisten joukosta mun kohdalle. Yllätys yllätys! Ei siinä, pyyhkäise vaan mun laukusta, ei sieltä mitään huumejäämiä löydy! Näytinkö tosiaan niin epäilyttävältä? Ehkä se johtui mun ilmeestä? Stressi?

No joo, kaikki hyvin ja matka jatkui! Olimme juuri ostamassa juotavaa koneeseen, kun huomasimme, ettei lentomme ollutkaan myöhässä, niin kuin tulo-aulassa sekä check-in –pisteellä oltiin ilmoitettu! Hitto, että tuli kiire. Juoksimme täysillä miljoonan kassin kanssa, sillä lentomme tilaksi ilmoitettiin jo ”final call”. Kun hikisinä vihdoin pääsimme lähtöportille perille, huomasimme, että siellä olikin vielä porukkaa jonottamassa koneeseen. ONNEKSI! Siinä vaiheessa olo oli niin helpottunut, ettemme hetkeen pystyneet edes puhumaan toisillemme. Uskomatonta, mikä muuttopäivä! En muista, koska viimeksi olisin ollut näin stressaantunut. Miten ihmeessä yhdellä matkalla voi sattua näin paljon kömmähdyksiä.

Tällä hetkellä istumme koneessa, rauhoittuneina. Otimme muuton kunniaksi ansaitun pikkupullon shampanjaa, ja kippistimme uudelle tulevalle elämällemme. Saimme koko penkkirivistön vain meille, jossain sentään kävi hyvä tuuri! Valot on himmennetty, kello on tasan 22:00. Lentoaikaa jäljellä vielä kolmisen tuntia, eli puolessa välissä ollaan. Tähän asti matka on mennyt yhdessä hujauksessa, tai sitten oon ollut ihan stressitokkurassa, ja nyt vasta tokenin siitä 😀 Palailen taas lisää muuttorumbasta Dubain päässä, kun ennätän!

Haleja kaikille rakkaille <3