Tänään kirjoitan ensimmäistä kertaa blogiini, jotain hyvin henkilökohtaista. (Artikkelikuva on otettu pinterestistä)

Perheeseeni kuuluu 7-vuotias pikkuveljeni ja hänellä on kehitysvamma nimeltä downin syndrooma. Nyt moni varmasti miettii mikä se on, joten tähän väliin koskettava pieni video:

Videoon pääset TÄSTÄ

Pikkuveljeni on ihanin lapsi päällä maan. Hän on aina iloinen ja hymyilee kaikille. Hän saattaa halata kaupassa tuntemattomiakin ihmisiä ja saa sillä hymyn aikaan heidänkin kasvoille. Pikkuveljeni rakastaa herkkuja yhtä paljon kuin minäkin ja jäätelö on hänen erityistä herkkuaan. Hän on 7-vuotias eikä osaa vielä puhua, mutta käsittämättömällä tavalla hän silti ymmärtää ihan kaiken, mitä hänelle sanoo.

Veljeni lempi puuhaa on katsoa lastenohjelmia eri kielillä youtubesta. (Yleensä kodissamme raikaa Puuha-Pete venäjän kielellä) Olemmekin vitsailleet perheen kesken, että ehkä hän onkin oikeasti muun kielinen, kuin me muut. Pikkuveljeäni ei voi jättää hetkeksikään vahtimatta sillä hän saattaa juosta salamana, vaikka keskelle autotietä. Silloin, kun pikkuveljeäni ei enää huvita kävellä hän vetää liinat kiinni ja sen jälkeen jonkun on kannettava häntä, koska käveleminen ei enää tule kuuloonkaan.  Pikkuveljeni on ainutlaatuinen ja erityinen ihan niin kuin jokainen meistä. Pikkuveljeni kautta olen ymmärtänyt, että elämä ei ole aina niin vakavaa. Hänen kauttaan löysin myös haaveammattini eli toimintaterapeutin työn.

Loppuun vielä tätini, sanoittaja Sana Mustosen teksti, jonka hän teki veljelleni, kun tämä syntyi:

KEVYT SYDÄN

Kun sä synnyit, kivun jälkeen tuli hiljaisuus.
Lähdetkö vai jäätkö, sitä hetki arvailtiin.
Mutta sitten voitti pienen pojan sisukkuus.
Pienen virheen viitta harteillesi kiedottiin.

Joskus katsot vanhempias, niin kuin tietäisit
kuinka suuren vastuun olet tuonut elämään.
Ehkä kylmää, jopa nälkääkin sä sietäisit,
ilman rak-ka-ut-ta et vois elää päivääkään.

Sinut tarkoitettiin äidin syliin lempeään.
Vielä suurenakin samaan syliin painat pään.

Ch: Vaan kevyt on sun sydän, niin kevyt lentämään.
Silti tulit tänne tehtävääsi tärkeään.
Vaan kevyt on sun sydän ja se kevyeksi jää.
Kuka toivoa vois rakkaimmalleen enempää?

Ehkä sä et elä täällä ihan niin kuin muut.
Ehkä sä et koskaan ole vahvin päällä maan.
Silti huomaat auringon ja linnut, kukat, puut,
paremmin kuin monet meistä huomaa milloinkaan.

Yleensä vain murheille me arvo annetaan.
Suurta taakkaa sydämessä siksi kannetaan.

-Sana-

 ❤️

NUPPU