Nyt puhutaan painosta.

Ilmoitin dieetin alussa painavani 64,5kg. Se on aikalailla korkein paino, missä tähän mennessä elämääni olen koskaan painanut. Samoista lukemista alkoi dieettini viime keväänä, mistä pudotettiin muutamassa kuukaudessa 53,5kg kisapainoon.

Katsoin painon pian tämän dieetin alun jälkeen, enkä aio käydä vaa’alla enää. Aloitin dieetin kanssa samaan aikaan myös kreatiinijauheen käytön palautusjuomassa, mitä en ole pitkään aikaan käyttänyt, sekä selkäkipuilun jälkeen jalkatreenit on iskeneet reisiin aika kovalla kädellä nyt, kun niitä on päässyt taas takomaan kunnolla. Mikä on hyvä juttu. Neste kuitenkin sai painon jopa kilon verran nousemaan, joten päätin antaa vaa’an olla. Huomaan olossani pienetkin nestevaihtelut, mutta suotta sitä vaakaa kyttäilen. Toivonmukaan pieni osa painosta olisi myös kehittynyttä lihasmassaa. Sen näkee sitten kisapainossa, että kuinka paljon…

Tällä hetkellä olen pari viikkoa työmatkalla Rukalla, joten vaa’alla en edes pääsisi, vaikka haluaisin. Hetkellinen WTF-fiilis kuitenkin valtasi mielen, kun sain pakkaillessani huomata, etten mahdu kumpiinkaan toppahousuihini enää! Viime talvena en toppahousuja edes tarvinnut, joten sikäli vähän shokeerasi, sillä ennen housut on ollut ihan sopivat ja alle on mahtunut parit pitkälahkeisetkin. Selkeytän tilannetta hieman kuvan avulla:

No joo… Toisaalta olen myynyt sieluni lajille, niin enää minua ei niinkään itketä, vaikka reidet vähän paksuuntuvatkin – saati paino sitten! Lihashan painaa enemmän kuin läski, joten en voi haaveilla lihaksikkaammasta kropasta, jos haluaisin pysyä tietyssä lukemassa vaa’alla. Aina kaikkea ei vain voi saada. Siksi olenkin päättänyt katkaista tämän vuosien kiihkeän suhteeni vaakani kanssa! Moikkaillaan varmaan silloin tällöin jatkossa, välittämättä sen kummemmin, mitä toisillemme kuuluu 🙂 Sen sijaan suhteeni peilin kanssa on vakavoitunut.

Nykyisillä kintuillani nostetaan enemmän rautaa, pompataan korkeammalle ja sitämukaa myös poltetaan enemmän kaloreita.

Palaten pienentyneisiin vaatteisiin, heitin juuri menemään muutamia takkeja, joista osaa en ollut edes pitänyt kertaakaan. Joitain annoin pienempihartiaiselle äidilleni. Vaikka välillä tuntuu, ettei kehitystä ole tullut tarpeeksi, niin hetken saa raapia päätän, kun takki ei mahdukaan enää hartioista. Jos jatkan kehittymistä samaan tahtiin kuin ensimmäisenä vuonna, pelkään pahoin, saanko enää kenkiä jalkaan uudessa toppatakissani! Sovittelin viimetalvena Canadagoose takkia, mutta talvi oli jo sen verran pitkällä, että hankin sen vasta tänäsyksynä. Hyvä niin, sillä en enää olisi mahtunut S kokoon! Jouduin ostamaan M, mikä on mulle ihan uusi juttu, vaikka rintava olenkin. Vaikka gooset onkin suht pieniä kokoja, tuntuu hurjalta, jos joudun jo ensitalveksi ostamaan uuden L kokoisena!

Vaa’an lukemia saatan kertoa joskus, mikäli eksyn esimerkiksi kehonkoostumusmittaukseen 🙂 Lihasmassa minua kuitenkin kiinnostaa, joten sen saatan jossain vaiheessa zekata.

Ei mulla tälläkertaa tän kummoisempaa! Vaa’at veks ja rauta liikkumaan ❤