Kuten olenkin jo maininnut, minulla kävi uskomaton tuuri, päästessäni mukaan freetox projektiin! Freetox alkoi viikko sitten ja odottavin mielin odotin, mitä se tuo tullessaan. Päällimmäisenä odotin slimmimpää habitusta, kuona-aineiden poistumista ja pienempiä vaa’an lukemia. Viikon kuluessa olen harmitellut,  kun en ole päässyt ”täysillä” mukaan, koska minulla ei ole vielä vedensuodatinkannua, söin ekana päivänä jäljellä olevat marinoidut kanat, seuraavana päivänä hotelliaamiaisen munakkaassa on maitoa ym ym ym… Kokoajan odottanut, että pääsen KUNNOLLA aloittamaan puhdistuskuurin, ilman, että sössisin sen kokoajan jotenkin. Samaan aikaan freetoxin jumalattaret, Susanna ja Nanna ovat puhuneet mielen voimasta ja itsestään välittämisestä.

Tänään saan freetox tuotteet (ravintolisät) ja pääsen kunnolla etsimään oikeaa flowta. Tätä päivää on odotettu – pääsen vihdoinkin aloittamaan puhdistautumisen kunnolla! Tajusin kuitenkin tänään, että olen jo pidemmällä kuin uskoin itsekään. Tajusin nimittäin, että olen miettinyt viikon aikana kehoani, mieltäni ja ajatuksiani enemmän kuin olen tajunnutkaan. Freetoxin puhdas ruokavalio ei asettanut juurikaan muutoksia normaaliin ruokavaliooni, sillä syön jo valmiiksi melko puhtaasti, enkä käytä maito- tai viljatuotteita. Yllätyksekseni huomasin, että suurin puhdistautuminen onkin tapahtumassa mielessäni.

Mennääs vähän ajassa taaksepäin, ennen viime maanantaita…

Olen vihannut kehoani kokoajan enemmän ja enemmän. Haukkunut sitä peilin edessä ja puristellut sen epäkohtia otsa kurtussa. Hävennyt sitä ja stressannut vain enemmän sen yrittäessä taistella stressihormonia vastaan.

Minä itse olen valvonut öitä, stressannut ja laittanut sen koville, eli myrkyttänyt sen. Syyttänyt sitä seurauksista ja kironnut, miksi se ei vain voi olla sellainen kuin ennenkin.

Asenteeni oli aluksi hyvä, taistelija, kun hormonihäiriöni selvisi. Päätin tehdä sen minkä pystyn auttaakseni tilannetta, ja hyväksyä sen, mitä se on. Olin vain iloinen, että vihdoin minulla oli diagnoosi. Jossain vaiheessa kyllästyin. Kyllästyin siihen, mitä se vaatii ja turhauduin siihen, mitä se aiheuttaa, enkä koskaan saa esimerkiksi syödä niinkuin muut ilman, että saan heti pari extrakiloa. Aloin vihata sitä, ja sitä kautta vihata kehoani sen aiheuttamasta pahasta.

Nanna ja Susanna puhuu paljon siitä, miten kaikki täytyy tehdä rakkauden kautta ja siitä, miten kehoaan oppii rakastamaan freetoxin aikana. Minulla on sinne vielä pitkä matka, mutta olen jo alkanut pikkuhiljaa tutustumaan itseeni uudelleen miettiessäni näiden naisten sanomisia.

Tämä saattaa kuulostaa jonkun mielestä vähän omituiselta, mutta olen yrittänyt luoda itselleni ajatusmallin, jossa kroppani on mun ystävä. Jos ystävälläni on joku huoli tai hätä, kuuntelen häntä, tunnen sympatiaa ja yritän auttaa, koska välitän. En suinkaan syytä häntä! Jos siis kehoni on ystäväni, haluan auttaa sitä. Täytyy tukea, kuunnella ja auttaa, minkä voi. Taistella yhdessä. Ei ole kroppani vika, että hormoniepätasapaino yrittää kokoajan kerätä minulle kiloja.

Mitä siis aion tehdä?

Asetan itselleni tavoitteen olla soimaamatta peilikuvaani, lopetan vyötäröni puristelun ja sen sijaan lupaan keholleni yrittää stressata vähemmän, juoda enemmän vettä ja sulkea negatiiviset ajatukset pois. Pyrkiä nukkumaan enemmän ja syödä entistäkin puhtaammin, välttäen niitä hormoneilleni haitallisia hiilareita. Kuunnella sitä, unohtamatta kehonhuoltoa, jotta se mahdollistaa minun harrastaa harrastuksiani. Katsoa, mihin yhdessä päästään, eikä ruoskia sitä siitä, ettei se saavuttanut sitä, mitä halusin.

Kuulen paljon sitä, että olen kaunis. Enkä nyt puhu ulkoisesta kauneudesta, vaan kaudeusesta ihmisenä. Kaunis sisältä. No joo,  tottakai! …kaikille muille paitsi itselleni. Nyt on ehkä korkea aika opetella olemaan kaunis myös itselleni. Onneksi minulla on huikeat opettajat apunani! Kiitos Nanna ja Susanna ❤️

Tästä alkaa #myfreetox matka!