Viime yönä unet jäi vähille ja aamulla väsymys oli kamala. Töihin oli kuitenkin kammettava.

Iltapäivällä minulla oli 4 tuntia luppoaikaa töiden välissä, jonka hyödynsin syömällä hyvin ja ottamalla päikkärit, tasoittaakseni viimeyön univajetta. Kellon soidessa olin sekaisin kuin seinäkello, mutta kyllä siinä taas pääsi mukaan maailmanmenoon pikkuhiljaa! Olisi kyllä nukuttanut, voi veljet!

Otin salikamat mukaan toiselle roundille, jotta pääsen suoraan treenaamaan, päästyäni töistä. Kuulin ikäviä uutisia töiden alettua, mikä söi vähän fiilistä aurinkoiselta kesäpäivältä. Käänsin sen kuitenkin vahvuudeksi, alias salimotivaatioksi. Innolla oikein odotin, että työpäivä päättyy ja pääsen salille purkamaan!

Tämän viikon ensimmäinen kunnon treeni, ja hyvin luisti! Vaikka kova treeni uuvuttakin omalla tavallaan, niin kyllä se myös toimii terapiana, jopa rentoutuksena, jos pää on tukossa ajatuksia. Treenatessa ei ehdi miettiä ikäviä juttuja, kun keskittyy tekemiseen! 🙂

Lähdin Töölö gymiltä huomattavasti paremmalla mielellä pois, mitä olin sinne mentäessä. Toimii!

Pikkuhiljaa paketti kasaan! It’s all about your head.