Viime kirjoituksesta on hurahtanut luvattoman pitkä tauko, pahoittelut siitä.

Viikko sitten minulla häämötti edessä lähes tyhjä viikko. Tuttava laittoi viestiä, tietäisinkö ketään, joka voisi lähteä ajamaan hänen autoa pohjoisen kierrokselle, työreissulle, sillä hän oli polttanut oman ajokorttinsa.
Minä!
Pieni extempore reissu ei ole koskaan pahitteeksi, eikä minulla tosiaan ollut parempaakaan tekemistä. Sovittiin pieni nimellinen korvaus ja kaikki voitti.

Starttasimme maanantaiaamuna ja kiersimme myymälät aina Ouluun saakka. Illalla ajoimme vielä Ylivieskaan, jossa seuraavan päivän ensimmäinen etappi sijaitsi. Yövyimme hotelli Käenpesässä ja ehdimmepä vielä kuntosalillekin ennen nukkumaanmenoa.
Poikkeuksellisesti tein tuttavani rintatreenin, enkä omaa yläkroppatreeniäni. Olin tosin tehnyt sen juuri edellisenä päivänä viimeksi, joten oli ihan mukava saada uusia ärsykkeitä eripaikkoihin 🙂
Lopuksi teimme vielä jalkojen heittoa keskikropalle, kun kerrankin oli kaveri salilla. Tämä tehokas, räjähtävä, vatsalihasliike tuntui vatsoissa vielä perjantain treeneissänikin Töölö Gymillä.

Tiistaina jatkettiin kierrosta vielä jokunen paikkakunta, mm. Kokkola ja Vaasa. Alkuperäinen suunnitelma kierrokselle oli ma-to, yrittäen supistaa reissu keskiviikkoon, mutta kiersimme reitin hyvää tahtia ja olimme Tampereella jo tiistai-iltana. Säästimme aikaa myös siinä, että ajoimme vielä maanantai-iltana valmiiksi seuraavaan paikkaan, ja starttasimme auton uuteen päivään heti aamukahdeksalta.
Jätin auton Tampereelle ja tulin Helsinkiin onnibussilla.

Alkuviikon roadtrip meni kolmella aterialla per päivä. Aamupala, lounas ja päivällinen. Iltamyöhään alkoi olla aika nälkä, mutta muuten niillä pärjäsi hyvin, kun kulutusta ei ollut. Lounaat oli kylläkin melko runsaat.

Noin vain hyppäsimmekin maailman parhaaseen aiheeseen: RUOKA!

Pari viikkoa olen syönyt hiilihydraatteja sillointällöin aterioilla, vaikka ne eivät sovi minulle. Kuten lukijani tietävät, hiilihydraatit ruokkivat PCOS:ääni, ja näin ollen pahentaa sen tilannetta. Sain heti tuntea nahoissani sen voimistuneen. Jo alle viikossa (parin uusilla perunoilla rikastetun aterian jälkeen) iho räjähti, ja sain leukaperiini tulehduksen. Vakioalueen, leuanpielen lisäksi sain tulehtuneita näppyjä myös poskipäähäni, ja keskelle poskea. Nämä alueet ovat jo vähemmän tyypillisiä, eli PCOS oli todella riemuissaan uusistaperunoista!
Ensimmäisellä viikolla söin myös pitkästä aikaa banaania, parikin.

Ihminen käyttää ensisijaisena energianlähteenä hiilihydraattia, ja toki elimistö niitä myös tarvitsee. Ne ovat myös osa kehittymistä kuntosalilla, mutta valitettavasti hiilareilla elää myös monet oireyhtymät ja sairaudet, kuten syöpä ja minunkin riesanani jylläävä PCOS.
Kun koirani sairastui syöpään, lääkäri kielsi kaikki hiilarit välittömästi tämän ruokavaliosta.
Minulle lääkärit eivät ole vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta puhuneet, mutta olen onneksi itse perehtynyt aiheeseen niin maan perusteellisesti, että tiedän, mistä puhun. Tosin, olin jo kehoani kuuntelemalla ja oireita seurailemalla osannut karsia pahimmat hiilihydraatit ruokavaliostani vuosien varrella, ennen kuin edes tajusin minulla olevan häikkää munasarjoissani.

Olen ennenkin kokeillut hiilihydraatteja Personal Trainerin kehotuksesta, ja nopeasti todennut painoni lähdettyä nousuun, ja ihoni alkaessa kukkia, että viisainta on pitää oma pää hyväksi todetussa (minulle henkilökohtaisesti toimivassa!!) ruokavaliossani, eikä kuunnella yleistä suositusta. Olemme yksilöitä ja kehomme toimii eritavoin. Kaikki ei toimi kaikille ja osa sietää jotakin paremmin kuin muut. Hiilihydraatit ovat kuitenkin osa makroravinteiden kokonaisuutta, joten niitä ei ole syytä jättää pois tämän kirjoituksen perusteella. Mikäli sinulla on todettu PCO-oireyhtymä tai syöpä, siinä tapauksessa suosittelen kokeilemaan VHH-ruokavaliota.
Tälläkin kertaa kuuntelin alan ammattilaisia siinä toivossa, että saisin nopeampaa kehitystä treeneissäni. Kaksi saman alan ammattilaista vannotti minun tarvitsevan niitä ruokavaliossani, ja minä – jälleen kerran – suljin sivuun kaiken kokemukseni ja kehoni oireilut, ja aloin syömään hiilareita.
Lopetettuani jälleen ”ylimääräisten” hiilareiden syönnin ihoni alkoi toipua tulehduksesta nopeasti, mutta kiloja ehti kertymään reilut 2kg, jotka on taas työllä ja vaivalla pudotettavana – hitaasti. Myös rasvaprosenttini nousi lähes kahdella prosentilla alle kahdessa viikossa.
Huomautan taas, että ylipaino (rasvaa kertyy helposti, eli lihoo) on yksi PCOS:n sivuoireista.

Mitä hiilihydraatteja sitten syön? Syön paljon kasviksia ja marjoja. Hedelmien kanssa yritän pitää kohtuuden, vaikkakin nekin ovat osa ruokavaliotani. Pyrin kuitenkin pitämään määrän yleensä 1-2 omenassa per päivä.

Täysin hiilihydraatiton ruokavalio ei myöskään ole minun juttu, enkä oikein edes suosittele sitä kenellekään, ilman jotakin pätevää terveydellistä syytä.
Vähähiilihydraattinen ruokavalio on kuitenkin perusteltua MINUN kohdallani, ja vaikka kuka sanoisi mitä, minun on parempi pysytellä siinä. Silloin tällöin annan itseni retkahtaa ja käyn sushibuffetissa, mutta vain harvakseltaan. Seuraavana päivänä on yleensä energinen olo (tankattu), joten jos sushibuffetin nautiskelun haluaisi fiksusti ajoittaa, sen voisi vetää ennen raskasta päivää, tai kestävyysurheilusuoritusta.

Hyvin alkanutta uutta motivaatiota nyt kolautettiin pienellä takapakilla, mutta olihan ne perunat taivaallisia <3 Nyt vaan uudella innolla kohti unelmien vartaloa. Kyllä nämä tästä sulaa 🙂

Nauttikaa uusista perunoista, kun voitte <3

PS. Pääsin vihdoin tällä viikolla korkkaamaan rullaluistelukauden! PARASTA <3