Tämä aihe on toive seuraajaltani, joka pyysi postausta makeutusaineista nähtyään YouTubessa julkaisemaltani videolta minun välttelevän aspartaamia ja varoittavan sen käytöstä muita.
Olen saattanut mainita aiemmissa kirjoituksissani ohimennen aspartaamin haitoista (ainakin snapchatissani), mutten ole tainnut kirjoittaa siitä omaa tekstiä – niin tärkeä aihe kuin se onkin!

 

Aloitetaan siitä kaikkein pahimmasta makeutusaineesta, joka on ainut ehdoton nou nou itselleni, vaikka välttelenkin lähtökohtaisesti kaikkea keinotekoista. Tuo hermomyrkyksikin kutsuttu, ASPARTAAMI. Tutkitusti pahin haittavaikutuksiltaan, joita olen valitettavasti kokenut itsekin, ennen kuin ymmärsin laajentaa tietouttani myös makeutusaineiden maailmaan.

Mennään vuosia taaksepäin, kun terveysintoiluni oli vasta vitamiinien ja joidenkin kivennäisaineiden tasolla. Olin rasvakammoinen ja välttelin lisättyä sokeria. Well… Korvasin tuon sokerin makeutusaineilla! Olin Light-tuotteiden suurkuluttaja, mitä ei nykypäivänä kukaan minusta uskoisi, sillä en käytä Light-tuotteita missään muodossa. Tuohon aikaan olin myös Fun Light-riippuvainen. Arvatkaas, millä tuo tiiviste on makeutettu? Hermomyrkyllä. Tutummin aspartaamilla.

Itselläni aspartaami sai aikaan ns. ”kilahduksia”, ikään kuin hermo olisi napsahtanut äkillisesti poikki. Raivonpuuskia, tai miksi niitä nyt sitten nimittäisi. Toinen jälkikäteen ymmärtämäni oire oli keskittymisen herpaantuminen, mikä meni esimerkiksi silloisessa työssäni (parturi-kampaajana) asiakaskortteja selatessa niin pahaksi, että minun oli lopetettava selaaminen kesken ja vedettävä henkeä. Syke kiihtyi ja aloin hermostua, jos jatkoin. Jouduin monesti pyytämään jonkun muun etsimään kortin minulle valmiiksi, ellen tuurillani löytänyt sitä nopeasti muiden korttien joukosta.

Toinen suunnittelematon ihmiskokeeni on exäni, joka veti Light-kokista roppakaupalla, ennen kuin aloimme seurustella. Raivonpuuskat oli myös yksi hänelle aiheutuvista oireista, joita sain osakseni joka kerta, kun aloitin aspartaamisaarnani hänen korkatessaan pullon 😀 En kuitenkaan luovuttanut, vaan annoin hänen raivota, ja kaukaa viisaana aloin heitellä hänelle pätkiä aspartaamifaktaa viestittelyjemme lomassa, jolloin hän joutui lukemaan niitä tahtomattaan. Paukutin myös hänen messengerinsä täyteen linkkejä, joita hän oli kai jossain vaiheessa salaa yksinään jopa viimein lukenutkin.
”KÖH KÖH”, mulkaisin jälleen eräänä iltana hänen mustaa lasiaan, mutta sainkin vastaukseksi sen olevan tavallista kokista, jota hän oli jo parisen viikkoa juonut light-version sijaan. Ei mennyt kauaakaan, kun ääni kellossa alkoi muuttua! Hän alkoi myöntää huomaavansa muutoksia mm. keskittymiskyvyssä. Myös hänen alavatsansa rasva katosi kuin itsestään. Kyllä, luit aivan oikein: vaihtamalla Light-kokis sokeriversioon, hänen alavatsan vanne katosi! En myöskään kuullut enää koskaan (5,5 vuoden aikana) hänen huutavan minulle.
HUOM: En todellakaan suosittele käyttämään myöskään sokeria, mutta ainakaan se ei tee reikiä aivoihin, toisin kuin aspartaami rottakokeiden tuloksena. Myös sikiövauriot ovat mielestäni vakavasti otettava asia, joten etenkin raskausaikana light-tuotteet kannattaa jättää väliin.

 

Muutamia yleisiä aspartaamin oireita:

päänsärky
pyörrytys
huono tasapaino
mielialan heittelyt
oksennus ja pahoinvointi
vatsakipu
nielemiskipu
näköhäiriöt
ripuli
kouristukset ja epileptiset kohtaukset
muistin heikkeneminen
väsymys ja heikotus
muut neurologiset oireet
ihottuma
unihäiriöt ja unettomuus
nokkosrokko ja muut allergiset reaktiot
sydämen rytmihäiriöt
kutina
tuntoaistin häiriöt (raajojen puutuminen, pistely)
paikallinen turvotus
hengenahdistus
suun aistimusten muutokset
kuukautiskrampit ja muut kuukautisongelmat
hiustenlähtö

Pidempään aspartaamin käyttöön liittyviä oireita:

krooninen väsymys
sekavuus
vapina
sammaltava puhe
migreeni
depressi
ärtymys
paniikkihäiriöt (tavallinen aspartaamimyrkytyksen oire)
selvät persoonallisuuden muutokset
fobiat eli pelot
astma
rintakivut
korkea verenpaine
impotenssi ja muut seksuaaliset ongelmat
kirvelevä virtsa ja muut virtsaamisongelma
yletön jano ja yletön nälkä
tiettyjen ruoka-aineiden himo
lihominen ja turpoaminen (nesteen kertyminen)
tulehdusalttius ja nivelkivut
verensokerin heittely (mahdollinen diabeteksen esiaste, diabeetikoilla taas vaikeuttaa sairauden hallintaa)
kilpirauhasongelmat
aivokasvaimet
sydänkohtaukset ja halvaukset
kuolema

Aspartaamisairaus matkii seuraavia sairauksia tai aiheuttaa niitä:

fibromyalgia (pehmytkudosreuma; aspartaamin ja natriumglutamaatin, jotka molemmat ovat eksitotoksiineja, on todettu aiheuttavan sitä)
MS-tauti (USA:ssa on ihmetelty uutta MS-tautiepidemiaa, joka reagoi huonosti lääkkeisiin, mutta paranee kun aspartaami jätetään pois)
Parkinsonin tauti
lupus (tämä tulehdustauti ei parane, vaikka keinomakeutteet jätettäisiin)
diabetes ja sen komplikaatiot
kemiallinen liikaherkkyys
epilepsia
Alzheimer
krooninen väsymyssyndrooma
ADD ja ADHD
lymfooma ja useat muut syövät

 

Aspartaamin neurotoksiinit pystyvät läpäisemään aivoveri-esteen ja tunkeutumaan aivoihin.

 

Aspartaami aivotuholaisena

Aspartaami hajoaa elimistössä fenyylialaniiniksi, asparagiinihapoksi ja metanoliksi. Näitä esiintyy myös luonnonmukaisina, joten aspartaamikin on elintarviketeollisuuden ja viranomaisten mukaan luonnollinen aine ja vaarallinen vain niille harvoille, jotka sairastavat fenyyliketonuriaa. Siksi aspartaamista on mainittava tuoteselosteissa joko sen omalla nimella tai koodinimella E951 tai maininnalla ”sisältää fenyylialaniinin lähteen”.
Aspartaami on kuitenkin synteettinen valmiste eikä näytä käyttäytyvän elimistössä kuten luonnonmukaiset aineet.
Erityisesti tutkijoita ovat huolestuttaneet aspartaamin ainesosa fenyylialaniini, jonka tiedetään suurempina annoksina vahingoittavan aivoja. Metanoli hapettuu formaldehydiksi, tunnetuksi karsinogeeniksi, kun lämpötila saavuttaa 30 astetta. Se on voimakas myrkky, joka jo pieninä annoksina voi aiheuttaa geneettisiä ja immuunijärjestelmän vaurioita.
Formaldehydi muuntuu edelleen muurahaishapoksi, joka aiheuttaa aivoverisuonten laajentumista ja estää kudosten hapensaantia. Asparagiinihappo on korkeina pitoisuuksina neurotoksinen, kuten natriumglutamaattikin, se aiheuttaa hermosolujen tuhoutumista ylikiihottamalla niitä (eksitotoksisuus). Aspartaamin neurotoksiinit pystyvät läpäisemään aivoveri-esteen ja tunkeutumaan aivoihin.

 

Aspartaami aiheuttaa kognitiivisten kykyjen heikkenemistä , mielialan häiriöitä ja aivoihin liittyviä sairauksia.

 

Tutkimusaineistosta iso osa on hankittu rottakokeilla, koska aspartaami käyttäytyy rottien aineenvaihdunnassa hyvin samalla tavoin kuin ihmisessä. Rottien aivoissa aspartaami ehkäisee neuriittien (hermosolujen viejähaarojen) kasvua jo hyvin pieninä annoksina. Toksiset vaikutukset pahenevat, jos mukana on muita lisäaineita, kuten elintarvikevärejä. Formaldehydin on puolestaan todettu annos annokselta kerääntyvän soluihin, missä se aiheuttaa reaktioita solun proteiineissa ja DNA:ssa, mikä neurologi Russell Blaylockin mukaan ennakoi ”vakavia seuraamuksia niille, jotka nauttivat dieettijuomia ja –eineksiä päivittäin”. Aspartaami luo elimistössä hajotessaan suuria määriä vapaita radikaaleja; ne taas kiihdyttävät aivoissa hermosolujen tuhoutumista.

Aspartaami aiheuttaa kognitiivisten kykyjen heikkenemistä , mielialan häiriöitä ja aivoihin liittyviä sairauksia.
Näitä ovat:

oppimiskyvyn ja muistin heikkeneminen (erityisesti pitkäaikainen muisti)
Alzheimer
ADHD
masennus
kahdensuuntainen mielialahäiriö
paniikkihäiriöt
ahdistuneisuus ja väkivaltainen käytös
epileptiset kohtaukset
aivokasvaimet

 

Masentuneiden koehenkilöiden reaktiot aspartaamiin olivat niin vaikeita, että koe oli keskeytettävä.

 

Eräässä kaksoissokkokokeessa selvitettiin aspartaamin vaikutusta mielentilaan antamalla koehenkilöille, joista puolet oli masentuneita, 30 mg/painokiloa kohti aspartaamia päivässä viikon ajan; masentuneiden henkilöiden reaktiot aspartaamiin olivat niin vaikeita, että koe oli keskeytettävä. Tutkijoiden mukaan masentuneet ovat erityisen herkkiä aspartaamin vaikutuksille ja heidän pitäisi välttää sen käyttöä.
Nykyään voimakkaasti lisääntyneet nuorison neurologiset ja käytöshäiriöt voivat tutkijoiden mielestä johtua pitkälti aspartaamin suorista ja epäsuorista vaikutuksista aivoihin ja keskushermostoon.

Aspartaami lisää epilepsiaa sairastavien kohtauksia ja pidentää niitä. Se voi aiheuttaa näitä kohtauksia myös henkilöille, joilla ei ole epilepsiaa.
Aspartaami oli USA:ssa v.1974 puoli vuotta myynnissä, minkä jälkeen FDA kielsi sen, koska tutkimuksissa sen oli havaittu aiheuttavan rottien aivoissa syöpää ja reikiä, ihmisten näönmenetysten ja hermostohäiriöiden lisäksi. Aspartaamin tuli kuitenkin uudelleen hyväksytyksi , ja sen yhteys aivokasvaimiin on myös saanut lisävahvistusta.

Aspartaami aiheuttaa masennusta

Jo pitempään on tiedetty, että aspartaami estää serotoniinin muodostumista aivoissa; serotoniini taas säätelee aivojen vireystilaa ja mielialaa. Tällöin ihminen altistuu mm. masennukselle.

Entä syöpä?

Aspartaamilla on kyky aiheuttaa syöpää muuallakin kuin aivoissa.
Tutkijoiden mukaan aspartaami on ”monivaikutteinen syöpää aiheuttava agentti jopa vain 30 mg/painokiloa kohti nautittuna, joka on paljon vähemmän kuin sallittu päivittäinen saanti ” (joka on kauan ollut 40mg/kg).
Unkarin Pécsin yliopiston tutkijat ovat todenneet, että aspartaami lisää onkogeenien, syöpää aiheuttavien geenien aktivoitumista (ekspressiota) silloinkin, kun pysytään suositellussa päivittäisessä saannissa (ADI) eli 40mg/painokilo/päivä.

 

Tupakkateollisuuden tutkimukset eivät yleensä koskaan löydä tupakkatuotteiden käytöstä ongelmia.

 

Lue myös tämä:

Aspartaamia, makeutteiden bestselleriä, on nykyään vähän kaikkialla, juomissa, ruoissa, namuissa, pillereissä, jopa vitamiinipillereissä, hammastahnoissa…Sitä on vaikea välttää. Niin yleisen aineen olisi ehdottomasti oltava täysin vaaraton.
Ensi hetkistään aspartaami on kuitenkin aiheuttanut terveysongelmia, jotka vuosikymmenten mittaan ovat syventyneet. Aspartaami on omalla kohdallaan jakanut maailman kahtia: elintarviketeollisuuteen ja viranomaisiin, jotka hievahtamatta pitävät aspartaamia turvallisena, ja miljooniin kuluttajiin koko maailmassa, jotka potevat sen aiheuttamia häiriöitä ja sairauksia. Välimaastossa toimii onneksi myös itsenäisten aspartaamitutkijoiden linnake.
Aspartaamin puolustajat haluavat antaa kuvan, että kaikki tieteelliset tutkimukset pitävät aspartaamia turvallisena. Professori Ralph G. Walton, Ohion yliopiston lääketieteellinen korkeakoulu, analysoi vuonna 1998 166 tutkimusta, jotka koskivat mm. aspartaamin käytön turvallisuutta. Niistä 74 oli aspartaamiteollisuuden sponsoroimia, ja 90 oli tehty ilman teollisuuden rahoitusta.
Itsenäisistä tutkimuksista 83 eli 92% totesi yhden tai useamman aspartaamiin liittyvän ongelman. Seitsemästä jäljellejääneestä (jotka eivät siis olleet teollisuuden rahoittamia eivätkä nähneet ongelmia) kuusi oli FDA:n sponsoroimia. Ottaen huomioon, että joukko FDA:n virkailijoita siirtyi aspartaamiteollisuuden palvelukseen heti kun aspartaami hyväksyttiin markkinoille, FDA:n tutkimukset ovat monen mielestä samanarvoisia kuin teollisuuden tutkimukset.
Kaikki 74 aspartaamiteollisuuden sponsoroimaa tutkimusta piti aspartaamia täysin ongelmattomana. Tämä tuo mieleen tilanteen tupakkarintamalla: siellä tupakkateollisuuden tutkimukset eivät yleensä koskaan löydä tupakkatuotteiden käytöstä ongelmia, kun taas lähes kaikki itsenäiset tutkimukset löytävät niitä.

Aspartaami keksittiin vuonna 1965 vahingossa lääketehdas G.D.Searlen laboratotiossa. Sen jälkeen sen tarina on ollut yhtä vehkeilyä ja juonittelua. 1974 FDA hyväksyi aspartaamin käytön joissakin ”kuivissa ruoissa”, mutta kumosi kohta luvan. Vielä 1980 FDA suositteli käyttökiellon jatkamista, koska japanilainen tutkimus osoitti aspartaamin aiheuttavan aivokasvaimia rotilla.
Vuonna 1981 alkoi sitten tapahtua. Republikaanien Ronald Reaganista tuli tammikuussa presidentti, ja jo seuraavana päivänä lääketehdas G.D. Searlen johtaja Donald Rumsfeld esitti aspartaamin hyväksymistä markkinoille. Samalla FDA:n johtaja sai lähteä, tilalle tuli kemikaalijätti Monsanton silloinen johtaja. Monsanto valmisti aspartaamia patentin turvin. Heinäkuussa 1981 FDA hyväksyi aspartaamin käytön kuivissa ruoissa ja 1983 virvoitusjuomissa. 1987 FDA yllättäen valitti, ettei ”lääketehdas Searle ollut antanut sille kaikkia aspartaamikokeisiin liittyneitä faktoja…että kokeet oli suunniteltu huonosti, toteutettu huolimattomasti tai analysoitu tai raportoitu vääristellen.” (Vuonna 2001 liikemies ja poliitikko Donald Rumsfeldista tuli George W.Bushin hallituksen puolustusministeri.)
American Medical Association AMA, USA:n suurin lääkäriyhdistys, hyväksyi aspartaamin 1985. Sen ovat hyväksyneet myös American Dietary Association ADA, Amerikan Diabetesyhdistys ja Amerikan Lääkäriliiton konferenssi. Kaikkia näitä rahoittaa Monsanto, aspartaamin valmistaja (jonka tuotteita ovat mm. myös geenimuunneltu soija ja Vietnamin sodassa käytetty myrkky Agent Orange; aspartaamikin on ollut Pentagonin kemiallisten aseiden listalla).
EU hyväksyi aspartaamin 1988. Vuoden 2006 tammikuussa 46 Englannin parlamentin jäsentä allekirjoitti aloitteen, jossa vaadittiin aspartaamin poistamista hyväksyttyjen lisäaineiden listalta. Edelleen maaliskuussa italialaiset tutkijat kertoivat aspartaamin aiheuttavan syöpää. Saman vuoden toukokuussa 2006 Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA julisti, ettei aspartaamin turvallisuutta ollut syytä enempää tutkia. Huhtikuussa 2007 FDA ilmoitti, ettei se nähnyt mitään syytä muuttaa käsitystään, että aspartaami on turvallinen ruoka-aineiden makeuttaja.
Suomen elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA noudattelee päätöksissään EFSA:n ja FDA:n päätöksiä.

 

 

Makeutusaineet siis sekoittavat useita kehomme luonnollisia reaktioita.

 

Ylipäätään kaikki, mikä ei ole alun perin kehoon tarkoitettu…noh, ei ole sinne tarkoitettu! Ei keho osaa käsitellä keinotekoisia aineita, kuten luonnollisia ainesosia. Kalori ei ole vain kalori, sillä keho käyttää puhtaat, luonnolliset kalorit tehokkaammin. Tästä varmasti moni on erimieltä, mutta suosittelen perehtymään asiaan. Vaikka sitten omakohtaisin ihmiskokein! Jotkut ainesosat saattavat aiheuttaa kehossa eri reaktioita, kuten stressihormonin lisääntynyttä eritystä, mikä taas hidastaa kehon toimintoja.
Makeutusaineet sekoittavat kehomme järjestelmää kertoa, milloin olemme syöneet riittävästi, mikä johtaa helposti ylensyömiseen. Tämä on todettu tutkimuksissa esimerkiksi rottakokein, joissa makeutusainetta saaneet rotat hotkivat enemmän ruokaa myös myöhemmin. Rottakokein on myös todettu, että kehon teho kuluttaa saamaansa energiaa heikkenee makeutusaineiden nauttimisen myötä. Makeutusaineet siis sekoittavat useita kehomme luonnollisia reaktioita.

 

Kirjoitan vielä toisen postauksen, koskien makeutusaineita ja niiden haittoja!
Tulossa siis totuus makeutusaineista ja muitain makeutusaineita listattuna haittavaikutuksineen!

 

Lähde

 

 

 

Fiksuja valintoja viikkonne toivottaa,