Moikka!

Sain studiokuvia parin viikon takaa ja ajattelin, että voisin kertoa teille hieman mun mallijutuista ja kauneuskilpailuista. Miksi mä niitä teen? Teen mallin hommia todella satunnaisesti, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Se on mulle harrastus, jota rakastan. Se on tuonut mun elämään paljon. Enkä kadu hetkeäkään, joita olen sen parissa viettänyt.

Multa on kysytty, että miksi mä näitä hommia teen? Ensimmäisenä tulee mieleen se, kuinka paljon olen itsestäni oppinut ja millaiseksi olen tullut. Olin ujo nuori tyttö, kun astelin ensimmäiselle mallikurssin tunnilleni. En olisi koskaan osannut ajatella, miten paljon tämä on mua opettanut ja kuinka paljon itseluottamusta ja rohkeutta olen saanut. Olen joutunut useisiin tilanteisiin, joita aluksi pelkäsin ja pidin epämiellyttävinä. Videoinnit, tuomaristohaastattelut, itsestä puhuminen.. ”Mitä mä oikein sanon? Teenkö tämän oikein? Näytänkö typerältä? Mitä musta ajatellaan? Mitä jos mokaan? Onko pakko?” On todella mahtava tunne, kun huomaa, että kaikesta on selvitty ja (ainakaan toistaiseksi) mitään pahaa ei ole tapahtunut.

Kilpailuihin lähdettäessä tottakai olen aina toivonut menestyväni. Mutta ensisijaisesti olen aina lähtenyt mukaan, koska haluan tarttua tilaisuuksiin. Haluan elämääni ainutkertaisia kokemuksia ja myöhemmin on turha enää katua, että miksi en lähtenyt mukaan. Tämän lisäksi lähden aina oppimaan uutta. Niin itsestäni ja elämästä, kuin mallihommista yleisesti. Joka kerta opin uutta ja sitä mä näissä hommissa rakastan. Uuden oppiminen, itsensä kehittäminen ja henkisesti kasvaminen. Mä aion jatkaa näitä, sillä koskaan ei tule olemaan täydellinen ja aina on jotain kehitettävää ja opittavaa.

Oon saanut myös paljon uusia ystäviä ja tuttavuuksia näiden hommien kautta. On aina mahtavaa tutustua sellaisiin ihmisiin, joiden kanssa on jotain yhteistä ja huomaa, että senkin takia synkkaa tosi hyvin. Vaikka kilpasiskoja ollaankin, oon aina tosi onnellinen toisten menestyksistä. Osaa tavallaan samaistua siihen fiilikseen ja tietää kuinka tärkeää se on. Ei oo siis mitään viha-rakkaussuhteita vaan ihan aitoa ystävyyttä. Me nähdäänkin ensi viikonloppuna pitsimissifinalistien kanssa, enkä millään malttaisi odottaa. <3

Tiedän, että tästä aiheesta on monia mielipiteitä. Mutta tämä on mun näkökulmasta, enkä mä näitä hommia tekisi jos tämä olisi ihan kauheaa. Tottakai on niitä negatiivisiakin puolia, mutta niiltä ei voi välttyä missään. Tämä on se mun juttu, eikä se tarkoita, että sen pitäisi olla kaikkien mielestä mukavaa.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

– R