Ennakkoluulot – tarttuva kansantauti?

 

Mua on viimeaikoina mietityttänyt melko paljon eräs ennakkoluuloihin liittyvä asia, johon olen törmännyt monesti, esimerkiksi työpaikalla. ”Eihän kaunis voi olla fiksu” ja ”Ai sä oot niitä bikinityttöjä, teetkö sä mitään muuta elämälläs?”. Muun muassa tällaisia lausahduksia on korviini kantautunut.

Olettamus on, että ulkonäköönsä panostava fitnesstä harrastava ihminen ei voi yksinkertaisesti olla viisas. Ihmiset saattavat alkuun jopa kavahtaa nähtyään ulkoisen olemuksen. Ai ton näkönenkö toi olikin, sen takia sen cv:ssä ei ollut kuvaa, no katsotaan. Samantien käynnistyy analyysi päästä varpaisiin, ei tää nyt voi olla se tyyppi kenen ansioluettelon mä just luin. Tälläkö on yliopistotutkinto ja se väittää osaavansakin jotain. Saan todella monessa tilanteessa todistella olevani fiksu ja osaavani asiani, vaikka panostankin ulkonäkööni, pukeudun näyttävästi ja syön evääni suurimmaksi osaksi valmiiksi punnittuna purkista. En halua antaa mun ulkonäön määrittää mun taitoja tai osaamista.

13814558_10206493931178034_1592757787_n

Olen jutellut tästä aiemminkin ihmisten kanssa ja tullut siihen lopputulokseen, että yleinen luulo on se, ettei ulkonäköön panostaminen, itsestä huolehtiminen ja fiksuus voi kulkea samassa paketissa tai, jos ne kulkevat, sitä epäillään heti. Loppujen lopuksi kun muhun ihmisenä jaksaa tutustua tajuaa, että siellähän on aika fiksu mimmi ton kaiken takana ja helkkari sehän osaa kvantifysiikkaakin…

Tällaiset ennakkoluulot ja ihmisten negatiiviset asenteet on ikäviä. Vaikka harrastan fitnesstä, kiinnitän huomiota ulkonäkööni ja laittaudun joka päivä, se ei poista multa sisältöä korvien välistä. Monien ensivaikutelma on ollut jotain aivan muuta ja osa on sen ääneen sanonutkin.

Saan monesti palautetta sekä työnantajan suunnalta ja suoraan asiakkailta siitä, miten hyvä mä ihmisten kanssa olen ja miten nopeasti sopeudun muuttuviin olosuhteisiin. Se syö tosi paljon fiilistä ja mielekkyyttä, kun joutuu paljon todistelemaan olevansa oikeasti hyvä, ennen kun se uskotaan tai nähdään.

Oma asenne ratkaisee paljon. Muiden mielipiteiden ei kannata antaa ohjata omaa tekemistä, mutta tottakai asiaa pohtii kun siihen useasti törmää. En oo koskaan kuitenkaan antanut ihmisten mielipiteiden vaikuttaa siihen, kuka mä oon tai miltä mä näytän. Kannustaisinkin kaikkia tutustamaan persoonaan ennen tuomion antamista, ulkokuori on tässä huono mittari.

 

Peace and love!

 

<3: PeppiJohanna

Facebooktwittermail

4 kommenttia “Ennakkoluulot – tarttuva kansantauti?

  • Avatar
    26.7.2016 klo 14:31
    Kestolinkki

    Hyvää tekstiä Peppi!!
    Kannattaa vaan omaa linjaansa vetää. Se palkitsee viimekädessä parhaiten. Tsemppiä!! KL

    Reply
    • Peppi Pietikäinen
      30.7.2016 klo 09:15
      Kestolinkki

      Kiitos 🙂 Juurikin näin. Vaatii vain paljon opettelua jättää muiden puheet omaan arvoonsa, mutta kun sen oppii uskon, että on paljon onnellisempi!

      Reply
  • Avatar
    12.9.2016 klo 12:32
    Kestolinkki

    Ennakkoluulot on tosi mielenkiintoinen aihe ylipäätänsä. Oon just lähiaikoina miettinyt koko ilmiötä jostain syystä aika paljon. Puhuttiin aiheesta mun äidin kanssa, joka sano, että oikeestaan ennakkoluulojen tunteminen on sellanen ominaisuus ihmisessä, mitä ei pitäis olla ollenkaan ja mitä ei tarvittais. Mä aloinkin sitten miettimään, että onko ennakkoluulojen tuntemisella mitään tärkeetä merkitystä ihmiselle. Nykymaailmassa luultavasti useimmiten ei. Kai se on joku jäänne historiallisilta ajoilta, jolloin piti olla varuillaan ja vaistota vihollisen läsnäolo. Se, että ihmiset tiedostais tän asian ja pyrkis olemaan entistä avoimempia, vois johtaa parempaan toistemme kunnioitukseen. No, tää nyt oli tällästä ajatusten virtaa. 🙂 Toivottavasti maailma pikkuhiljaa avartaa katsettaan ja säkin kohtaat tätä ongelmaa jatkossa entistä harvemmin. Sulla on kiva blogi, jossa on hyviä juttuja! 🙂

    Reply
  • Peppi Pietikäinen
    15.9.2016 klo 15:42
    Kestolinkki

    Kiitos ihanasta kommentista ! 🙂

    Toi onkin todella mielenkiintoinen juttu ja tuolta kannalta lähestyisin itsekin sitä, että kaippa se meillä liittyy jotenkin suojeluvaistoon jotain pahaa vastaan. Nykyään siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä ja pahimmassa tapauksessa saattaa sulkeutua monta ovea nenän edestä, jos elää liikaa ennakkoluulojen varassa. Oon sun kanssa ihan samoilla linjoilla tuon avoimuuden suhteen, meillä olis varmasti paljon helpompi ja stressittömämpi olla itsemme kanssa, jos ei myöskään tuomittaisi muita 🙂

    Ihanaa syksyn jatkoa ja ollaan me ainakin niitä ennakkoluulottomia, ehkä muut oppii perässä 😉

    Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *