Edellisessä postauksessa kerroin mulle merkityksellisestä tarinasta, tarinasta joka synnyttää oivalluksia. Tsekkaa tarina täältä. Nyt kun ollaan lähdetty tarinalinjalle ni jatketaan ny sit siellä. Nimittäin tuli mulla mieleeni yks toinenkin tarina, jonka muisteleminen sai liikettä aikaan.

Tää tarina on suoraan leffasta Eat Pray Love – iiihana leffa, jos et tiedä niin perehdy! Tarina menee näin: Eräällä köyhällä miehellä oli tapana käydä joka päivä kirkossa esittämässä toive pyhälle patsaalle. Joka päivä mies toisti hartaan toiveensa: ”Pliis, Pliis, Pliis, anna mun voittaa lotossa.” Mies osoitti suurta omistautuneisuutta, esitti tarkan toiveensa kerta toisensa jälkeen. Tätä jatkui kuukausia, kunnes eräänä päivänä patsaalla hitsas kiinni. Patsas ei voinut enää vaieta vaan tokaisi miehelle: ”Pliis, pliis, pliis, käy ostamassa lottotiketti.” -Niimpä

Mul on ainakin viis unelmaa. Välillä koen jonkun niistä tärkeemmäksi ja toisinaan luovun yhdestä. Unelmoiminen on siistii ja siihenhän 99% kaikista quotseista kannustaa. Mut oishan se joskus kiva saada niistä kiinnikin. Kun on todennut, ettei visualisointi, unelmakartat ja muut taiat auta, ois varmaan hyvää ryhtyä tuumasta toimeen.

Mut minkä takia mä en sit tee mitään näiden unelmien eteen? Tai joojoo kylhän mä teen, mut en tarpeeks enkä pitkäjänteisesti. Nii nii- mä kyllästyn liian helposti. Mä uskon et siin on kaks syytä. Joko se unelma ei oikeesti oo mulle niin tärkee, niin tärkee et mä jaksaisin kaiken muun keskellä osoittaa effortia sitä kohtaan.

Toisinaan taas ne unelmat on mulle niin tärkeitä, että mä lamaannun. Pelottaa niin perkuleesti, ettei kerta kaikkiaan pysty toimimaan. Mitä jos seuraava askel viekin eteenpäin? Mitä hittoa mä sitten teen? Ja vielä traagisempaa, mitä jos ei viekään ja kaikki se vaiva mitä oon homman eteen tehny on turhaa?

Seuraava steppi ois sit varmaan se, että tunnistaa niistä omista unelmista ne tavoittelemisen arvoiset ja toimia. Ei tartte tietää polkua loppuun asti, mihin jokainen askel vie ja mitä niistä seuraa. Ottaa vaan askeleen kerrallaan ja nauttii matkasta. Koska pidemmän päälle se unelman tavoitteleminen ja matkalla eteneminen on palkitsevampaa kuin itse saavuttaminen, mikä unohtuu muuten äärimmäisen nopeesti.

Mä en tiedä mitä sä teet nyt, mut mä lähden ainakin ostaa lottokupongin!

Lähde: Elizabeth Gilbert – Eat Pray Love.

Kuvat: Pixabay