Mä olen hassutellut aiheella minä ja hait- no ja ennen kaikkea valaat. Oon puoli läpällä vaahdonnut jengille, kuinka pelkään haita ja siksi jopa näissä kristallivesissä suosin ulkoaltaita. Kaikissa vitseissä on totuuden siemen (niinku yks viisas ja komea sanois) ja niin oli nähtävästi tässäkin. Huomasin viikonloppureissulla Gozolle, että mä ihan oikeesti pelkään uida meressä.

Oon vuosien varrella kasvattanut tästä pelosta huomaamatta niin suuren, että uiminen (okei snorklaaminen, ja yöllä, superfikkarin valossa ja seuraavana päivänä medusojen keskellä) sai mut hyperventiloimaan ja –no kerrankin hiljaseks. En ois todellakaan kastanut varvasta enempää siinä lammikossa, ellei mulla ois ollut merenelävien ja vapaasukelluksen asiantuntija vieressä ja pitämässä kädestä tiukan paikan tullen.

Pelot on joskus hassuja ja epärelevantteja ja niistä on hauska vääntää huumoria. Mut loppujen lopuks ne kuitenkin rajoittaa elämää. Rannalla on kesällä kuuma ja ois ihan siistii uskaltaa pulahtaa nilkkoja pitemmälle ihan omin neuvoin. Mikä peloissa taasen on inspiroivaa ,on se, miten niiden voittaminen kasvattaa itseluottamusta ja tyydyttää adrenaliinin nällkää. Ja sitä nälkää tällä tytöllä on enemmän kuin ehkä tarttis!

Mä inspiroiduin tästä pelkoaiheesta sen verta et laadin ihan listan niistä peloista, mitä mulla on vielä jäljellä. Yhdeltä taitoinkin jo siivet Italiassa, vaan vielä on muita kolkattavana. Toimivin keino pienentää sen pupusen vaikutusvaltaa on kohdata se silmästä silmään ja just niin mä aion jokasen kohdalla toimia. Mikä pistää sulla pupun pöksyyn ja mitä sä aiot tehdä sille?

Mä aion olla seuraavaks Maltan paras suomalainen blondi vapaasukeltaja, joten lisäsin päiväagendaani uuden rutiinin ja se on soolopulahdus. Vapise pelko, sun olemassa olo on nimittäin uhattu!