Ei oo ok olla yli kakskyt, nainen, sinkku ja tyytyväinen tilanteeseen. Vaikkei naista leimatakaan enää vanhapiiaksi on siinä silti jotain sangen epäilyttävää. Minkä takia sinkkuuttaan joutuu perustella? Sitä miksi viihtyy yksin on seliteltävä, koska eihän se nyt, herranjestas, ole normaalia. Mitenni?

Jos sattuu olemaan hyvännäikönen ja mukava on siinä tapauksessa kranttu. Tähän syytökseen vastineeksi sopii suoltaa jotain runollista tai kenties joku tunnettu lainaus: Keskityn nyt itseeni ja muuta shaibaa. Mutta miksi? Miksi juuri naisen pitää sitä perustella? Kun se perustekaan ei riitä, vaan innokkaat tyttökaverit torppaa vastarinnan toteamalla: ”Meidän pitää löytää sulle joku mies”. Mitenni?

Tulee se paine miehiltäkin. Jos erehtyy paljastamaan olevansa sinkku, tarkoittaa se automaattisesti sitä, että haluaa treffeille. Koska eihän nyt kukaan sinkkunainen oikeesti halua olla sinkku, ikinä. Mitenni? Mitä ilmeisimmin sinkkuaika on siis suunniteltu aktiiviseen parin etsintään ja tätä tilaa sitoo vähintäänkin samat velvollisuudet kuin työkkärissä. Ööö mut voisko valita uudelleen kouluttautumisen?

Se nyt vaan on fakta, ettei kaikkiin elämäntilanteisiin mahdu parisuhde. Eikä ne elämäntilanteet ole yhtään sen epäilyttävämpiä kuin parillisetkaan elämäntilanteet. Eläkööt jokainen elämäänsä, seisköön vaikka päällänsä, just niinku haluaa, sitä sen kummemmin perustelematta.

Jos treffailu kuitenkin kiinnosta. Täällä vinkki siihen!Mitenni?