Mä en todellakaan oo synnynnäinen juoksija. Pari vuotta sitten mä en ees tykännyt juoksemisesta. Lenkkeily oli mun mielestä tylsää ja tuskallista. En todellakaan pystynyt ymmärtämään ihmisiä, jotka kertoi nauttivansa juoksemisesta. Sitten mulla heräs sellainen sisäinen halu. Mä haluan nauttia lenkkeilystä. Mä haluun olla juoksijatyyppiä. Mä haluun kokee sen runners highn. Ja sillon kun tää neiti jotain haluaa, niin se on kuule menoa.

Kuten tyypillistä, tie tuloksiin ja nautintoon ei ollut ihan mutkaton. Kun innostun, niin innostun tosissaan ja eka vuos menikin sitten taistellessa toistuvia penikkakipuja vastaan. Kun sain hillittyä itteni ja pääsin- vihdoin juoksun kanssa sopivaan viikkorytmiin, alko homma taas tympiä – Boooooring! Tällä innostus kyllästys kaavalla tuli tasapainoteltua vuosia. Kokoaika takaraivossa oli kuitenkin toive siitä että joskus, vielä joskus Neiti Kotipellon elämässä olisi jotain pysyvää ja se olisi rakkaus -juoksuun!

Viime maaliskuussa kaivoin taas talvibreikin jälkeen juoksukengät kaapista ja aloin fiilistellä. Tänä vuonna mä teen sen. Nyt jos koskaan, tämä neiti on valmis sitoutumaan. Yritin tosissani psyykata itteni taas nauttimaan juoksemisesta. Pakotin itteni valitsemaan väliin salitreenejä, jottei meno karkais taas käsistä. Ja arvatkaa mitä? Jotain mä olen tehnyt oikein, koska olen onnistunut. Lenkit kuuluu tän sissin viikkoohjelmaan ja nykyisin näyttelevät jopa suurempaa roolia kuin salitreenit. Homma on balanssissa ja nautin.

Onnistumisia kuuluu jakaa ja niistä saa iloita, joten tässä olisi pari vinkkiä. Nämä vinkit on sinulle, joka olet valmis sitoutumaan ja haluat lenkkeilyn osaks sun jokaista viikkoa.

Unohda nopeus, hitaamminkin kerkee

Jos haluat nauttia lenkkeilystä, ei todellakaan kannata keskittyä nopeuteen. Hitaamminkin kerkee perille ja homma on selkeesti nautinnollisempaa kun ei tartte repiä naama irvessä. Nopeus tulee ajan kanssa ja rupeat automaattisesti etenemään vikkelämmin kun kuntosi kehittyy. Joten kun hapottaa, hidasta huolella tai ihan sama vaikka kävelisit välissä. Voitat joka tapauksessa ne jotka vielä istuu kotisohvalla.

Pidä huolta, pohkeista

Penikkakipu on ehkä hirvein kipu ikinä. Tämä jos joku tappaa juuri syttyneen juoksuinnon. Muutenkin askel luistaa paremmin kun kroppa on vetreenä. Keskity lihashuollossa etenkin pohkeisiin ja lonkankoukistajiin. Ei tartte venytellä tunti tolkulla vaan pienikin effortti palkitsee. Pohkeitteni kunnosta huolehdin venyttelyn lisäksi putkirullan ja la crosse -pallon avulla.

Vaihda suuntaa

Jotta homma pysyy mielenkiintoisena, pitää sen olla vaihtelevaa. Juoksua, kun voi harrastaa niin monella tapaa. Mun juoksuskaalaan kuuluu perus lenkkien lisäksi porrasjuoksua, spurttailua ja mäkitreenejä. Aina ei tartte vetää tasaisella tempolla vaan voi kiihdytellä villisti lyhtypylväiden välejä. Maaston vaihtelu on myös paikallaan, kokeileppa Pocahontas-juoksua pikkiriikkisillä kinttupoluilla. Pelkkä peruslenkin kiertosuunnan vaihtaminen saattaa saada sen liekin taas syttymään.

Pistä musat pauselle

Tää oivallus tapahtu vahingossa (tsekkaa syy täältä). Ennen en todellakaan suostunut lähtemään lenkille ilman musiikkia. Nykyisin saan parhaat ideani lenkillä ja tää on vain ja ainoastaan musattomuuden ansiota. Sun on miljoona kertaa helpompi keskittyä hengityksen kulkuun ja juoksun psyykkiseen puoleen ilman ulkoista tekijää. Ilman musiikkia on myös helpompi keskittyä nykyhetkeen, jolloin lenkki tarjoaa sulle kaivatun paussin päivääsi. Vain sinä ja luonto!

Vie vaikka treffit lenkille

Tää on kikka numero viis. Sillon kun ei todellakaan inspais.. Vertaistuki ja hölöttelykaveri pelastaa. Vaikka viihdynkin liian hyvin yksikseni on toisinan ihan super siistiä jakaa lenkki jonkun kaverin kanssa. Reipas soitto sporttiselle kaverille tai treffikumppanille lenkkipäivänä buustaa juoksuintoa taas moneksi viikoksi eteenpäin.

Lue täältä, millä fiiliksillä tämän käänteentekevän vuoden lenkit alkoi.