Tästä mä oon luvannut kirjoittaa. Julistin totaalikieltäytymisen tuossa huhtikuun puolessa välissä ja sain sen pitämiseen apuja ihka aidolta mentaalivalmentajalta. Tää henkilökohtaisen helvetin läpikäynti aiheutti melkolailla keskustelua ja jengi ihmetteli, mitä järkeä tässä touhussa on. No, kaikkea pitää tietenkin kokeilla ja mä olin valmis uhraamaan itseni tämän ihmiskokeen nimissä. No mitenkä kävi? Maistuiskohan neidille pullava? Ei tod, olen edelleen siis totaalikieltäytyjä, mitä tulee epäterveellisiin herkkuihin. Tää aivopesu toimi mulle hyvin, enkä oo kokenut että olisin missannu elämässäni mitään suuria nautintoja ehdottomuuteni takia.

Tässä pakko vielä alleviivata, että mulle herkkuja on nämä epäterveelliset ystävät: pullava, jädet, sipsit, hampparit ja kyllä sä tiiät. Mutta aivopesu ei ulottunut proteiinipannareihin, raakasuklaaseen, kuivahedelmiin ja noh hyvään ruokaan. Hiilarihimot on pysynyt selkeesti paremmin aisoissa ja ajoittuu useimmiten ihan sallittuihin ajankohtiin eli ruoka-aikoihin. Vielä kun pääsis siitä itsensä palkitsemisen tarpeesta eroon ni olisin ehkä maailman kovimmassa tikissä ever!

Yks mitä on ollut hassun hauska seurata on muiden suhtautuminen. Kyllä ne mussukat vaan muistaa joka kerta tarjota sitä jätskiä, vaikka tässä ollaan jo pari kuukautta kieltäydytty kauniisti. Musta on oikeastaan tullut semi laiska selostamaan tätä mun vakaumusta. Puolitutuille tarjoajille oon tyytynyt vastaamaan lyhyesti ja ytimekkäästi “ei kiitos, mut on aivopesty”. Kiitos minä, kiitos Late, oon tyytyväinen et lähdin mukaan tähän juttuun. Tämä ihmiskoe on ollut nimittäin todella mielenkiintoinen. Kyllähän ne tuloksetkin näkyy tämän rinsessan kyljissä, kevyempää oloa unohtamatta.

Jos Neiti Kotipellon totaalikieltäytyminen on sulle tuntematon käsite, tutustu tähän.