Maanantaiaamun avaukseksi oli helppo ajoittaa ensimmäinen blogipostaus täällä Fitnet.fi:n puolella. Viime perjantaina oman osioni auettua tänne, päätin makustella vielä viikonlopun yli ennenkuin isken ensimmäisen postauksen ja varsinaisen infopaketin itsestäni nettiin. Kuka, missä, mitä ja miksi ovat varmasti ensimmäiset kysymykset jotka uudesta bloggaajasta kiinnostavat.

Olen 23 vuotias helsinkiläistynyt nuori nainen, jolle liikunta on ollut iso osa elämää jo lapsuudesta asti. Koko perheeni on aina ollut hyvin urheilullinen, joten oli luonnollista että heti kun opimme sisarusteni kanssa kävelemään, alkoi myös aktiivinen harrastuksissa ravaaminen. Uinti, hiihto, yleisurheilu, tanssi ect. Kaikkea on tullut kokeiltua, ja toiset lajit jäivät vähemmälle kun kilpaileminen toisissa alkoi viedä enemmän aikaa. Intohimo monipuoliseen urheiluun on kuitenkin säilynyt koko elämän ajan, sillä vain yhden lajin puuduttava harjoittelu alkaa kyllästyttämään helposti – haluan jatkuvasti kokeilla uusia lajeja, sekä asioita elämässä yleisesti. Viimeisinpänä henkilökohtaisena itseni voittamisena ja saavutuksena voisin mainita muutama viikko takaperin Vantaalla juoksemani Extreme Runin; pakko sanoa, että olo oli aika kaikkensa antanut 16km, kymmenien esteiden ylittämisen ja 4x Vantaan joen yli uimisen jälkeen. 😀

Muutettuani Helsinkiin yli neljä vuotta sitten, innostuin ensimmäistä kertaa kuntosalilla rehkimisestä ja lihaskuntotreenistä ylipäätänsä itsenäisenä lajina. Aikaisemmin sen oli aina ajatellut tukevan jotain muuta lajia, esimerkiksi kilpauintia jota harrastin monta vuotta. Itsenäinen punttitreeni oli kuitenkin helppo sovittaa vuorotyön (ja myöhemmin opintojen) kanssa yhteen, ja näinollen minut saattoikin nähdä melkeinpä viikon jokaisena päivänä hikoilemassa kotisalilla. Olen aina ollut lähtökohtaisesti hyvin kilpailuhenkinen persoona, ja kisannut myös kaikissa lajeissa joita olin aikaisemmin harrastanut. Tämän vuoksi päädyinkin ensimmäistä kertaa tutustumaan lajiin nimeltä fitness. Hetken asiaan perehtymisen jälkeen hankin itselleni valmentajan, ja tavoitteena oli lähteä kisaamaan tulevina vuosina bikini fitneksessä. Lähtökohtani huomioon ottaen lihasmassaa oli helpompi lähteä siihen rakentamaan kuin body-sarjaan, enkä omannut esimerkiksi voimistelutaustaa josta olisi ollut hyötyä. Se oli aikaa, jolloin koko asia ei ollut vielä räjähtänyt nykyiseksi ”fitnessbuumiksi”,  eikä siitä vielä mediassakaan kirjoiteltu samaan tahtiin. Puolen vuoden tavoitteellisen treenaamisen jälkeen jouduin huomaamaan kantapään kautta, että kaikki ei välttämättä sovikaan kaikille, ja että liika on liikaa. Ammattikorkeakouluopinnot, vuorotyön tekeminen ja min 5x viikossa treenaaminen kulutti kropan aika nopeasti loppuun, ja lopputuloksena olikin ylikunto josta sitten lääkärin määräyksellä parin kuukauden liikuntakielto. Katkerana ja hampaita kiristellen jouduin huomaamaan, kuinka ennen kevyet 10km juoksulenkit vaihtuivat siihen että hengästyin järkyttävän paljon jo matkalla bussipysäkille. Oli aika pysähtyä ja miettiä kuinka paljon oikein halusinkaan sinne kisalavalle.

Kuten aikaisemmin mainitsin, lapsesta asti liikunta on ollut iso osa päivittäistä elämääni, ja suurimmaksi osaksi aina sen takia että se on KIVAA. Siksi en ehkä koskaan maailmanlaajuisesti olisikaan menestynyt missään lajissa, koska ehkä se voitontahto ei ikinä olekaan ollut tarpeeksi kova. Pääasia on ollut että olen nauttinut siitä tekemisestä itsessään. 😀 Totesin, että haluan taas oppia pitämään salilla käymisestä ja lenkkeilystä siksi että se on kivaa, ja erityisesti omien tavoitteiden takia. Elämässä ei voi aina saada kaikkea, ja oma elämäntilanteeni jo itsessään on niin hektinen, että aktiivinen kalenteroitu harjoittelu on lähestulkoon mahdottomuus tällä hetkellä ja sysäisi meikäläisen helposti burnoutin puolelle. Päätin haudata siis ajatukset tässä lajissa kilpaamisesta, ja alkaa tuomaan aktiivista salitreenausta omaan elämääni mukaan jälleen toisella tapaa. Tietyt osa-alueet, kuten ruokailutottumukset jäivät jokapäiväiseen elämään – pääosin maidoton ja viljaton ruokavalio on jäänne tuosta kisalavoille tähtäämisestä, mutta voisin omakohtaisen kokemuksen myötä suositella sitä kelle tahansa. Nostan hattua joka syksy ja kevät niille kaikille upeille naisille jotka nousevat sinne spottivaloihin Kultsan tai milloin minkäkin kisapaikan lavalle. Tiedän itse, millaisen omistautumisen laji vaatii ja että se ei todellakaan ole pelkkää glitteriä ja mansikkarahkaa, ja siksi meikäläiseltä löytyykin mieletön arvostus jokaista kisaajaa kohtaan. Itse olen se varoittava esimerkki, että kaikista ei siihen ole ja kaikkien kroppa ei siihen sovellu. Kuka tietää, jos eläisin erilaista elämää ja olisi mahdollisuus nukkua aina 8h yöunia sekä aikatauluttaa itse päivänsä, tilanne olisi voinut olla eri. Tärkeintä on kuitenkin kuunnella omaa kehoa, koska meille on annettu vain yksi sellainen ja kolme-neljäkymppisenä on vaikea korjata vahinkoja mitä on sille tehnyt parikymppisenä. 🙂

No, mitä muuta elämääni sitten kuuluu kuin liikuntaa aina uimahallista lenkkipoluille?

Töiden lisäksi suoritan loppuun radiografian ja sädehoidon opintojani ammattikorkeakoulussa. Asun Helsingin kantakaupungissa avopuolisoni ja puolivuotiaan maine coon-kissamme kanssa, ja eri festareilla ja tapahtumissa käyminen sekä matkustaminen täyttää ”harmaan arjen” lisäksi kalenterini vuoden mittaa aina kohtalaisen hyvin. Tämä oli tälläinen kilometrin mittainen alkupostaus lähinnä siitä, millainen osa liikunnalla on minun elämässäni. Olen bloggaillut aikaisemmin joskus pari vuotta takaperin, ja kun minulle aukesi mahdollisuus päästä aloittamaan homma uudelleen näin inspiroivassa porukassa, ei tarvinnut kahta sekuntia miettiä. Postauksia tulee varmasti tippumaan tiuhaan niin omista treeneistä kuin elämän muiltakin osa-alueilta. Toivomuksia saa myös lähetellä, mikäli jotain putkahtaa mieleen. 🙂 Tällä viikolla lähdemme viettämään juhannusta Barcelonaan, mistä varmasti syntyy myös tänne kuvarikasta materiaalia myöhemmin.

Tervetuloa seuraamaan elämääni, stay tuned!