In it to win it.

Heippa kaikille!

Viime viikonloppuna olin katsastamassa uuden lajin. Olin nimittäin Iron Man 70.3 -kilpailuissa Tanskan Aarhusissa.image Kyllä se on vaan myönnettävä, että vaikka kuinka on urheilija niin myötä kuin vastamäessä, ei olisi itsestäni uimaan meressä tuulen ollessa 22m/s… Mulla oli vaikeuksia jo pelkästään pitää sateenvarjosta kiinni 😀 Onhan sekin treenistä kiinni, mutta itse taidan olla niin sanotusti ”mukavuuden haluinen urheilija”, en kylmään veteen tuuleen ja tuiskeeseen sovi 😉 Heh… Se siitä diivailusta, upeita suorituksia ja

hullua sisua löytyi kilpailijoilta. Suoritus aika on n. 4-8 tuntia, ja siis yhtä mittaa suoritetaan kaikki kolme osa-aluetta: uinti, pyöräily ja juoksu. Kisaa oli mielenkiintoista
seurata ja itseäni kisoihin
valmistava ruokavalio ja treeni kiinosti tietenkin myös aika paljon. Tankkaus oli pari päiväinen ja samanlailla popsittiin hiilaria paljon ja kevennettiin treeniä, niin kuin bodybuilding kisoissakin. Arvostan kaikkia lajeja ja urheilijoita, jotka tekevät töitä ja treenaavat tavoitteellisesti. Olivatpa ne omia tavotteita, kilpailuja tai mitä vaan, kyllä se itsensä ylittäminen näkyy ulospäin positiivisuutena ja vahvuutena kaikissa arjen asioissa. Minusta juuri se on tärkeintä, tuntea olonsa hyväksi ja nauttia omasta kehityksestä ja tuloksista riippumatta lajista, kokemuksesta tai vakavuudestaan lajiin. Itseään vartenhan me treenataan, right? 😉

Kisat ja kisaaminen on jo taas aivan eri laji kuin vaan kuntosalin harrastaminen, eikä välttämättä positiivisessa merkityksessä.. Itse kisasin ensimmäisen kerran tänä kesänä WABBA -liiton maailmanmestaruus kilpailuissa Bikini Fitness Model -kategoriassa, jossa haetaan urheilullista mallin vartaloa. Eli ei ihan niin lihaksikas tai ”revitty” kuin Bikini Fitness -kategoriassa. Jo sana kilpailu, tai athlete, tuo sen tietyn vakavuuden treenaamiseen, ja luo paineen. Arjessa harrastuksena urheilu onkin jotain, joka täydentää joitain muita osa-alueita, koska to be honest, kun kilpailet niin kyllä se paljon aikaa ja energiaa vie ja priorisoit sen aika ylös omalla ”to do” -listallasi. Itselläni dieetti kesti melkein puoli vuotta, mutta en kokenut diettaamista hankalaksi. Tein tavoitteen ja niin sanotusti ”pakotin” itseni noudattamaan ruoka- ja treeniohjelmaa. Olen miettinyt, että jos ei olisi ollut tarkat tavoitteet itsellä ja valmentajalla, ei varmasti olisi ollut niin ”helpon” oloista, tai helposti hallittavissa olevaa tekemistä. Minulla on myös paljon muuta kokoajan going on, joten ei ”kerennyt” liikaa miettiä herkkuja tai mättämistä. Koulu oli muun muassa yksi isoimmista factoreista viime keväänä. Se vaati paljon päätäväisyyttä roudata ruoka punnittuna kouluun purkissa ja syödä 3 tunnin välein olipa tunti juuri käynnissä tai ei, salaa pöydän alta katien ruokakippo aukesi 😉 Eväät, however on paras keino pitää ruokavalio ainakin omalla kohdalla ruodussa. Olen tottunut eväiden kantaja jo aikaisemmiltakin vuosilta ennen kisavalmisteluja, ja samanlailla jatkan vieläkin.

Kilpailu itsessään oli jännittävä, mutta varsin nopeasti se meni ohi. Vaikka valmistautuminen vei siis yli puoli vuotta ;D Kisat oli Italian Padovassa ja kilpailijat saapuivat ympäri maailman. Oli jännittävää myöskin seurata omaa kroppaa kisojen aikana ja kuinka stressi ja ruokailu keräsi nestettä tai vaikutti kropan toimintaan. Ennen kisaa stressi oli kova ja kroppa oli kovilla, mutta kyllä minun mielestäni se oli ehkä vielä enemmän kovilla, kun laitoin sinne karkkia, pizzaa, pastaa, jäätelöä, tiramisua ja muita italialaisia herkkuja heti kisan jälkeen heh.. Kilpailusta jäi positiivinen fiilis pärjäsin hyvin, sijoituin toiseksi omassa sarjassani ja voitin siis MM-hopeaa! Esiintyminen ja se tietty fiilis kisaamisessa on niin siistiä – mutta – olen kuitenkin kisojen jälkeen tullut päätökseen, että tämä laji kilpailumielessä ei ole minulle ehkä se sopivin.. We’ll see, mutta tästä lisää seuraavissa postauksissa ❤️

Palkintojen jako ja finaali kuusikko
Palkintojen jako ja finaali kuusikko
image
She came second, but eats candy like a champion 😉

PS. Mun snapchatissa ja instagramissa voi seurata päivittäin mitä teen ja missä meen. (@katiekokkonen) .Tässä vielä pari kuvaa Aarhusista bambi-tarhasta <3 Niiin söpöjä ja uskomattoman kaunis paikka! Jos olette joskus sielläpäin käymässä, ostakaa porkkanaa tai omenaa ja käykää ruokkimassa näitä söpöliinejä.

image

image

with love, katie.

Facebooktwittermail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *