Kerroin viime postauksessa olleeni katsomassa Jyväskylän SM-karsintoja. Kerron hieman fiiliksiä, miltä kisakatsomossa tuntui ja luvassa on myös karistetut lukemat!

Seuratessani fitnesskisoja paikanpäällä, minulle tuli ensimmäistä kertaa fiilis, että mua tulee jännittämään ja KOVASTI!

En ole koskaan ollut kova jännittämään, vaikka esiintymistä jonkinverran onkin tullut koettua. Missikisat on jotenkin aivan eri asia minulle. Siellä tiedän handlaavani homman olemalla oma itseni, hymyilemällä ja olemalla luontevasti lavalla. Fitneksessä se varmaan onkin juuri ne tietyt kaavat, joiden puitteissa tulee liikkua. Myös kaikki on hankalampaa, kun jännittää lihaksia samalla. Poseeraukset täytyy olla tietynlaiset, eikä siellä niinkään tuoda omaa persoonaa esille, kuten kauneuskilpailuissa.

Myös arvostelu on karua, yksityiskohtaisempaa. Et voi persoonallasi sheivata jotain toista mahdollista puutetta, vaan kaikki riippuu siltä, miltä näytät.
Tunsin voimakasta jännitystä katsellessani kisoja. Hitto, muahan jännittää ihan oikeasti!

Monelle tilanne voisi olla päinvastainen, mutta ehkä se on juuri se, että tämä alue on minulle vieraampi. Missikisat ovat mukavuusalueellani, mutta tämä vaatii hurjasti uuden opettelua ja kovaa työtä.

Vaikka olenkin päättänyt, että minusta on tähän, silti epäilys itseään kohtaan kumpuaa jostain. Siksi varmaan jännittääkin? Jos tunnen handlaavani homman, en sitä suotta jännittele.

Otin itsestäni kattavat mitat ja painon viimeviikon maanantaina. Aloitin Arton ohjelmilla sitä seuraavana torstaina. Tämän viikon tiistaina katsoin tilanteen uudellen. Koko treeniviikkoa ei oltu siinä vaiheessa menty vielä läpi, mutta tuloksia näkyi jo!
Vyötäröltä oli lähtenyt -2cm, reiden keskikohtaan oli tullut +1,5cm lisää, reiden tyvestä oli lähtenyt -0,5cm ja paino oli pudonnut -1,5kg.

Lähtötilanne olikin isoin ikinä, sillä en ole koskaan, IKINÄ KOSKAAN painanut noin paljon! Onneksi kurssi on jo käännetty 🙂

Kuusijakoinen treeniohjelmani on toiminut oikein hyvin, tosin se vaatii suunnittelua. Lähinnä aamujen aikatauluttamista, ajoittain hyvinkin aikaisilla herätyksillä.

Treeniohjelmassani ilmenikin vielä yksi kysymysmerkki pari päivää sitten, kun kuulin, että vatsalihasosuus: 3*30, kolme eri liikettä, neljänä päivänä ja 5*30, kolme eri liikettä kahtena päivänä, ei tarkoitakaan 270 vatsaa neljänä-, ja 450 vatsaa kahtena päivänä, vaan niistä kolmasosa 😀 Ajattelinkin, että ei kovin HC-liikkeitä pysty kyllä vaatimaankaan, jos on väännettävä 450 vatsalihasliikettä putkeen heti alussa. Treenit helpottui huomattavasti! Reilun viikon ehdin mennä hurjilla toistomäärillä. Hukkaanhan ne eivät menneet, jokatapauksessa!

Eilinen päivä meni syönnin kannalta niin pyllylleen, etten edes avaa sitä sen enempää. Olo on NIIN epäonnistunut ja morkkis on valtava! Toisaalta, olen tyytyväinen, että se tuli nyt ensimmäisen viikon jälkeen, eikä myöhemmin. Viestitin asiasta heti Arton kanssa, ja nyt minulla on taas hyvä boosti jatkaa kunnolla eteenpäin!

Kävin tänäaamuna tekemässä selkätreenin, mutta palasin Töölö Gymille vielä iltapäivän aikana, treenaamaan poseerausta Jeminan kanssa 🙂 Jumankekka se on vaikeaa!!

Huomenna on viikon treenitön päivä, ja se sattuukin sopivasti yhteen pitkän työpäivän kanssa. Onneksi ei tarvitse lähteä salille, sillä siellä olisi muuten oltava jo kolmelta aamulla! Minun on lähdettävä ajamaan Tampereelle viimeistään aamukuudelta.

Otan mitat ja painon uudestaan heti maanantaiaamuna! En odota samanlaista painonlaskua kuin ensimmäisen viikon jälkeen, mutta jonkinlaista laskua odotan kuitenkin tapahtuneen 🙂 Saas nähdä!