Herkkuruokaa ja heikkoa oloa
Oltiin tänään Joelin kanssa lounaalla erinomaisessa japanilaisessa sushi-ravintolassa, Konnichiwassa. Herkuteltiin ihania susheja, jotka ovat mun suurta herkkua, ja yleisestikin lohi. Tykkään, kun tuolla on niin erikoisia noi palat. Ei mitään tylsiä tavallisia todellakaan. Ja lisäksi toi wakame on tosi hyvää. Sehän on merileväsalaattia, miettikää ! Kuulostaa mun mielestä tosi ällöttävältä, mutta suosittelen todellakin maistamaan.
Sushiövereiden jälkeen mentiin vetämään vielä jälkkärit. Mentiin Vanhaan Kauppahalliin, ja siellä on sellainen paikka kuin Mari’s Smoothie. Oi että, mitä herkkuja siellä olikaan <3
Mun – Vihreä: pinaatti, mango, ananas, kookos, minttu, omenamehu.
Joelin – Violetti: mustikka, mansikka, banaani, kookos, minttu, omenemehu.
Oli ihan älyttömän herkullisia. Todella freshejä, tuoreita, raikkaita, mutta silti maukkaita. Ja älyttömän täyttävää ! Suosittelen myös maistamaan näitä !
Herkuttelujen jälkeen oli aika mennä salille. Mulla oli vuorossa pakaratreeni, joka on ylivoimaisesti mun lemppari kaikista treeneistä. Kumpa voisikin aina vain treenata pakaraa, hahah ! Olin siis ihan intoa täynnä, ja lisäksi voimakkaan oloisena noista ruoista.
Tein kaiken täysillä powerilla, lisäsin vastuksia yhä enemmän ja enemmän, sekä pidin tarkat sarjatauot. Annoin kaikkeni. Treeni koostui seuraavista liikkeistä: kyykkyjä pallon kanssa, jalkaprässiä, sumokyykkyjä, polven koukistusta, pakarapotkuja sekä jalan työntöjä. Pikkuhiljaa oloni alkoi mennä heikompaan suuntaan. Aluksi ei kuitenkaan mitään radikaalia, joten jatkoin treeniä normaalisti.
Toiseksi viimeisen sarjan jälkeen piti mennä makoilemaan sarjatauon ajaksi. Päässä pyöri, ja alkoi oksettamaan. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, sillä enää yksi sarja oli jäljellä. Kun viimeinen sarja oli tehty, oloni oli aivan sairas. Sain haettua kamani pukuhuoneesta, ja lömpsittyä ulos salilta. Kun olimme rapussa, en nähnyt enää eteeni. Olin ihan valmis pökräämään. Joel kantoi mut kotiin, koska omat jalat eivät kantaneet. Kotona tätä jatkui vielä noin vartin verran. Huhhuh, oli ihan s-a-i-r-a-s-t-a. En keksi, mistä muusta voisi johtua, kuin kovasta treenistä. Ainakin tietää tehneensä, mutta toivottavasti samanlaista oloa ei tule enää ikinä !
Onko jollekin muulle käynyt näin?
Olipa shokeeraavaa! Minulle ei tule omassa henkilöhistoriassani lainkaan mieleen noin rankkaa yhtymäkohtaa ravinnon, liikunnan ja oksetusolon kanssa. Poissuljen siis tässä omakohtaisessa arviossa liikunnan, koska se saattaa olla 100 % reduntantti ja poissuljettu elementti. Joku toinen voi kokemuksistaan omata täysin toisen minulle uuden mielipiteen. Esimerkiksi en ota tässä arviossa käsittelyyn mahdollista ylikovaa treenaamista enkä hiilarivajetta. Mutta painava sana minulla silti on.
Luin Konnichiwan asiakasarvosteluja, ja voin epäillä, että tällä kertaa korostetun ailahtelevan laadun tapauksessa sinulla on käynyt todella huono zägä. Yleensä raa’asta kalasta tämän voi aistia helpohkosti ulkonäöstä, tuoksusta ja rakenteesta. Kypsennetyn kalan tapaus onkin. Itse en tarkkaan sanoen ottanut selville juuri kyseisestä sushi-ravintolasta kalojen sekeää kypsyysastetta, olivatko ne aivan tasan juuri sushi-raakoja vai oliko mukana kypsempääkin puolta, mikä on asian laita joissakin tuntemissani kalanmyyntipaikoissa, siis ainakin Jyväskylässä. Joka tapauksessa myyjä on vastuussa, asiakas on myyjän armoilla. Oksettavan olotilan voisi epäillä aiheutuvan akuutista ruokamyrkytystilasta. Tämä on ensimmäinen reaktio ja kaipaa ehdottomasti käsittelyä. Merenantimet ovat niin herkkiä säilytyslämpötiloille ja -ajoille, että tämänkaltaiset onnettomuudet eivät valitettavasti ole harvinaisia. Kun kyseessä on ammattimainen voittoa tavoitteleva liiketoiminta, yrittäjän tulee suhtautua asiakaspalveluun äärimmäisen vakavasti ja vastuullisesti, mikä on aivan toisessa sfäärissä kuin itsenäisen vastuun omasta terveydestään ottavan vapaan täydessä ymmärryksessä olevan kansalaisen tapauksessa, joka saa laittaa kalapalansa omalla vastuullaan vaikka härskiintymään jääkaappiin. Asiantuntija-apua saa Myrkytystietoakeskuksesta, terveyskeskuksesta ja/tai päivystävästä yksiköstä. Sinun tapauksessa olisi ollut todella suositeltavaa ja korrektia soittaa hätänumeroon 112 ambulanssi paikalle. Aikoinaan jälkikäteen minunkin pikkupoikaani varten sanottiin ambulanssin ja huolehtivan ensiapuryhmän paikalle kutsumisen olleen toivomisen arvoinen toimenpide, kun hänen reidellensä kaatui desilitran verran kuumaa teevettä. Silloin aristelimme, mahtaako ambulanssin kutsuminen olla jotain yhteiskunnan varojen suurtuhlausta.
Kalan ja muiden luonnonantimien härskiintymistä eli hapettumista varten suojakeinona ovat ravinnon antioksidantit. Niiden saannista on pidettävä hyvää huolta. Luin kerran viidestä erityisestä superruoasta, missä listalla mainittiin antioksidanttipitoinen mustikka. Muita ruoka-aineita muuten olivat punaviini, manteli, tumma suklaa (silloin ei muistaakseni vielä muuten mainittu erityiseti raakasuklaata, mikä on vielä terveellisempää kuin perustummasuklaa) ja valkosipuli.
Antioksidantteja ovat mm.
-porkkanat, parsakaali, tomaatit, lehtikaali, aprikoosit, sitrushedelmät (appelsiinit, sitruunat, jne.) mansikat, vehnänalkiot, pähkinät, siemenet, kokojyvät, vihreät lehtivihannekset, punainen liha, munat ja kana. Listaa voisi jatkaa suomessa tosi pitkälle. Muuten: seleenivaje on Suomessa pienoinen ongelma. Siitä voin kirjoittaa joskus myöhemmin.
Kävitte myös paikassa Maris Smoothie and Cafe. Kirjoitit, että ”Oli ihan älyttömän herkullisia. Todella freshejä, tuoreita, raikkaita, mutta silti maukkaita. Ja älyttömän täyttävää ! Suosittelen myös maistamaan näitä!” Noiden korostettujen sanojen ja arvostelukykysi perusteella luulisin asian olevan OK.
Joka tapauksessa Taru: nyt on yö Helsingissä, tiedän sen, kun kirjoitan tätä siellä päin Suomea hotellihuoneessa. Eli hyvää toipumista aamu- tai iltapäivällä, lisää hyviä kirjoituksia ja runsain mitoin ZEMIÄ!!!
En jaksais uskoa että johtunee jumpista, pilalla ollutta kalaa tai jotain mitä ed kommentoijakin miettinyt. Itse jumppaan kovaa että tulee välillä vähän joka tuutista mutta jatketaan ja sitten hiilaria peliin verensokerien takia. Eikai sinulla diabetestä ole jos olo menisi noin heikoksi yms? 🙂 Ei ollu tarkotus säikyttää 😀 Keep going ja kovaa että pakaraan tulloo pyöreyttä 😀 !
En usko, että on johtunut susheista. Joel söi myös täysin samoja kuin mä, eikä sille tullut mitään? En myöskään usko, että mulla diabetestä olisi. Ei ainakaan ole ollut mitään muita oireita! Hahah, et säikäyttänyt 🙂 Joo ilman muuta, treenit jatkuu!!!
Edelleen pidän ruoan ja nimenomaan kalan pilaantumista erittäin todennäköisenä vaihtoehtona, koska se niin kiistatta on Suomessa tunnettu syy akuuttiin ruokamyrkytykseen ja koska ruokailun ajankohta täsmää niin vastaansanomattomalla tavalla oireisiisi. Uskallan heittää lonkalta jopa yli 99 % todennäköisyyden. Eri henkilöillä resistenssit voivat poiketa todella eri tavalla, ja kuten kirjoitin, antioksidantti on merkittävä avainsana. Onneksi Joel ja samalla moni muukan asiakas ei sairastunut, nimittäin muuten tuo sushi-ravintola olisi voinut olla tosi vaikeuksissa!
Small hours, new goals, keep working, keep calm, keep treening, have fun!!!
Siis toihan on ”suht yleistä”, että kovan urheilusuorituksen jälkeen heikottaa ja etenkin kun kyseessä on iso lihasryhmä, kuten tässä jalat. Liittynee jotenkin verenpaineeseen tai lähinnä siihen, että veri pakkautuu jalkoihin ja johtaa heikkenevään verenpaineeseen yläkropassa ja päässä ja siten huippauksen tunteeseen. Joku ammattilainen osaisi selittää tämän paremmin, oma kuvailuni ei välttämättä mene 100% nappiin. Mutta kyllä mulla aika useestikin tulee nimenomaan kovan jalkatreenin yhteydessä huono olo 😀 Joudun yleensä odottamaan pukkarissa hetken ja hörppiä vettä ennenkuin uskallan lähteä kävelemään kotiin. Pari kertaa olen oksentanutkin salilla (ja juurikin jalkatreenin yhteydessä). Nukun ja syön todellakin riittävästi ja hyvin, siitä ei siis ole kyse. Toisin kuin edelliset kommentoijat, mä en siis usko olevan kyse ruokamyrkytyksestä vaan pikemminkin tosta kovasta treenistä! En kuitenkaan väitä, että oksettava olo olisi joku hyvän treenin mittari, mutta sanon vaan ettei se ole mitenkään epätavallista. Jos tosin huono olo rupeaa toistumaan kevyemmänkin treenin yhteydessä, niin siinä vaiheessa kannattaa tutkia omaa terveydentilaa tarkemmin.
Ps. Blogisi vaikuttaa hyvältä! Täytyy jäädä seurailemaan 🙂
Moikka, näin vähän viiveellä! Niin kai se oli, että johtui vain kovasta treenistä, kun ei sen vartin jälkeen enää tuntunut pahalta. Eipä ole ennen tuollaista oloa ollut, vaikka mielestäni olen kovempiakin treenejä tehnyt. Ehkä siihen oli useita pikkutekijöitä! Mutta onneksi meni ohi, ja kiva tietää etten ole ainut, joka kärsii näistä oloista, hahah ! Tsemppiä sinne, ja kiitos vielä kivasta kommentista 🙂
Morjens Taru! Liikuntahan laskee verenpainetta ja poistaa nestettä. Tehoapuna ovat vesi ja natriumklodidi eli joku suolainen naposteltava. Tukholman marathonilla muuten tarjotaan suola- tai maustekurkkuja. On tosi herkkua 🙂 Ota reeniin itse mukaan reissumiestä, suolaista voita, leikkelettä ja oikein rasvaista kermajuustoa , esim. camembertia, niin tekee gutaa 🙂 Joitakin perusohjeita verenpaineeseen löytyy www-sivuilta: sydan.fi, terveyskirjasto.fi, ukk-instituutti.fi. Hakusanat ”kuntoilu”, ”verenpaine”