Vääristynyt kuvani ruoasta

Teini-iässä liikunta tai terveelliset elämäntavat ei ollut oikeastaan mun juttu, enkä saanut liikkumisesta mitään kummosia fiiliksiä. Se toki näkyi, mm. suklaa oli mun suurinta herkkua (pakko myöntää et onvieläkin) jota tuli nautittua useita kertoja viikossa. Ruokavalio oli mulla teininä yleisestikin aika lailla retuperällä, vaikka kotona tarjottiin terveellistä kotiruokaa.

suklaaaddiktiokuva lainattu täältä

Oon aina ollut tietoinen,  millaista ruokaa kannattaa syödä ja millaista ei. Oon erottanut terveellisen epäterveellisestä sekä ymmärtänyt mitä tuoteselosteessa lukee. Mulla kuitenkin oli pitkään vääristynyt kuva ruoasta ja herkuista. Ja tällä tarkoitan sitä, että uskottelin monina kertoina itselleni kuinka ”tää yks levy” on ihan ookoo, vaikka tiesin kyllä tasan tarkkaan ettei se ole mulle hyväksi. Mut koska se oli ”huonoa ravintoa” eli ”paha ja kielletty”, makunautinto oli kaksinkertainen. Välillä herkuttelu meni oikeesti kunnolla överiksi.

Mulla oli myös ihan nolla itsekuri eikä oikeastaan minkäänlaista motivaatiota syödä terveellisesti. Välillä olin tosi tyytymätön itseeni ja välillä hyväksyin itseni pullukkana. Tunsin syömisestä huonoa omaatuntoa ja salasin muilta herkuttelujani. Mulla oli kans kirjava liuta kaikkia tekosyitä ostaa jotain hyvää! Ruokamorkkis oli tuttu fiilis. Lukiossa painoni alkoi häiritsemään itseäni, niimpä koitin ihmeellisiä piltti-dieettejä  tai jotain muuta yhtä järjetöntä, jota jaksoin noudattaa ehkä viikon ja palasin taas entiseen. Lukion aikana painoni kuitenkin putosi jonkin verran.

Vuosi vuodelta, pikkuhiljaa mun ruokailutottumukset ovat menneet  parempaan suuntaan, vaikka edelleen suklaata ja sokeria rakastankin. Painoakin on nyt 10kg vähemmän kuin silloin back in the days. Itsekuriani koettelen päivittäin, mutta ylimääräiset sokerihimot tai repsahdukset olen välttänyt yksinkertaisesti pitämällä ateriavälit sopivan tiheinä. Edelleen on suuri virhe mennä verensokerit alhaalla ja nälkäisenä kauppaan. Siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää.

ruokavalio

Mun ruodussa pysymistä on myös helpottanut pikkutarkat ohjeet (eli toisinsanoen ammattilaisen suunnittelema ruokavalio), missä mun ei tarvitse muuta kuin noudattaa paperilla olevia ohjeita.  Vaikka oon aina tiennyt mitä kannattaa syödä ja suuhun laittaa, niin on paljon helpompaa kun joku on miettinyt aterian sulle valmiiksi – ja  omalle kontolle jää vain aterioiden valmistus!

Oon onnellinen, että nykyään mun suhtautuminen ruokaan on paljon normaalimpi. Välillä tulee kieltämättä hetkiä, jolloin mun tekis mieli ahtaa kaikki maailman herkut kurkusta alas. Se onkin ehkä se mun itsekuria kehittävin hetki, kun valitsen kaiken sen paskan sijasta sen mun tupperware-boksissa olevan lounaan. Valintoja, valintoja…

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua jengi!

xoxo

 

 

 

Facebooktwittermail

58 kommenttia “Vääristynyt kuvani ruoasta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *