Tässä postauksessa paljastan jotain, mitä edes oma äitini ei minusta uskoisi, ellen sitä itse kertoisi!
Avaan myös lyhyesti periaatettani puhtaan ravinnon suhteen.

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, sain uudelta valmentajaltani noottia liian pienistä kaloreista. Uudessa ohjelmassani kaloreita on about 2000, mutta minun ei tarvitse syömiäni kaloreita laskea. Minulla on määrät, paljonko syön mitäkin, eikä se ole kalorilleen tässä vaiheessa. Esimerkiksi kasviksia ja salaattia saan syödä vapaasti, joiden myötä päivittäinen kalorimäärä tulee heittelemään jonkinverran joka päivä!

Uusi ruokaohjelma näyttää oikein hyvälle, mutta 50g marjoja aamupalalla on minulle aikamoisen vähän! Uskon kuitenkin pärjääväni… Kai 😀

Ennen uusien ohjelmien saamista, päätin kokeilla kehoni reaktioita erilaisiin, normaaliruokavaliostani poikkeaviin tuotteisiin (alias moskaan), kuten pizzaan, irtokarkkeihin ja täytekakkuun. (Rakkaat ystävät, voitte nostaa leukanne lattialta. Tämä ei todellakaan tule toistumaan usein!)

Pizzasta en havainnut mitään reaktiota, mutta irtokarkki/tätskäripäivän jälkeen ihoni kutisi vimmatusti pari päivää. Tuntui, että tulehdus räjähti kasvoillani. Jo valmiiksi huonoon ihoon nousi näppyä kuin sieniä sateella. Vatsa löi myös stopille, ja olo oli hyvinkin turvonnut pari päivää. Niin…. Kannattiko?
Toisaalta, oli ihan hauska kokeilla! Nyt meneekin taas seuraavat 14 vuotta helposti ilman! 😀
Noh, katsotaan… Pakko kuitenkin sanoa, että en minä kovin paljosta ole jäänyt paitsi!

Läheiset, tai muuten minut hyvin tuntevat tietävät, etten yleensä pysty laittamaan suuhuni mitään, minkä katson jotenkin haitalliseksi, tai muuten täysin hyödyttömäksi keholleni.
Olen ollut hyvinkin tiukka siitä, etten halua ”saastuttaa temppeliäni”.

Kehoni on temppelini, enkä halua saastuttaa sitä!

Myönnän olevani suhteellisen ehdoton nollatoleranssin suhteen, mutta tilanteen vaatiessa, olen valmis joustamaan periaatteistani. Esimerkiksi ollessani keikalla Messukeskuksessa, syön näytilleasettajien ruokalassa normaalisti samaa tarjolla olevaa ruokaa kuin muutkin, enkä tilaa niitä erikseen, vaikka lohi olisikin kermassa, tai lihapullakastike olisi suurustettu. En yleensä edes syö lihapullia, mutta jos toinen vaihtoehto on esimerkiksi lasagne, valitsen lihapullat suruitta vehnän sijaan.

Pyrin olemaan myös täysin sokeriton (luonnollisesti kasviksissa, hedelmissä ja marjoissa esiintyvää sokeria mukaan laskematta), mutta toisinaan voin nauttia raakasuklaata tai raakakakkua, jossa on käytetty esimerkiksi kookossokeria. Kuitenkin, jos tarjolla on vaihtoehto ilman (makeutettu luontaisesti makealla, esim banaanilla tai lucumalla), valitsen mieluummin sen vaihtoehdon.
En myöskään kysele Messukeskuksen ruokalassa, onko kanan marinadissa käytetty sokeria, mikäli valitsen kanavaihtoehdon. Joskus saatan maistaa jotain, esimerkiksi konsulentilta, vaikka tietäisin siinä olevan sokeria. Pikku nokare ei vielä aiheuta suurta hallaa, vaikka usein skippaan senkin.

Maidottomuus, viljattomuus ja sokerittomuus ei ole minulle elämän ja kuoleman asia, vaikka pyrinkin pysymään tiukasti linjassani aina, kun minulla on siihen mahdollisuus.

Laatimani ruokaohjelmat eivät luonnollisestikaan sisällä maito- tai viljatuotteita, mutta ei se sinua tapa, mikäli käyttö ei ole säännöllistä, tai toistuvaa.

Vielä hetkeksi takaisin uuteen ruokaohjelmaani!

Olin juuri päättänyt luopua maitotuotteista, ja ehtinytkin olemaan ilman niitä pari viikkoa, kunnes lupasin nyt kokeilla hydralisoitua heraa osana treeniäni. Määrä on kuitenkin mitätön entiseen verrattuna, joten katsotaan, mikäli pidän sen 15g heraa ruokavaliossani. Saatan toisinaan korvata sen kasvisproteiinilla, vähentääkseni maitoperäisen proteiinin saantia, mutta pidän heran ainakin toistaiseksi ensisijaisena vaihtoehtona.

Tänään starttasin uudella ruokavaliollani! Sen voin paljastaa, että puuro palaa isosti elämääni! Saa nähdä, miltä uusi ruokavalio maistuu, rajattuine marjamäärineen ja hedelmien loistaessa poissaolollaan. Jännä nähdä myös, tunnenko nälkää vai riittääkö 2000kcal pitämään minut kylläisenä ja virkeänä.