Ok… En todellakaan ole suunnitellut kirjoittavani tästä aiheesta, koska se ei kosketa minua millään lailla. Tai itseasiassa koskettaa, koska olen tapauksen ”päähenkilö”, mutta minua itseäni henkilökohtaisesti asia ei häiritse lainkaan.
Kirjoitan tästä siksi, että pari tuttavaani on pahoittanut asiasta mielensä.

Pahoittelut kuvan angstisesta henkäyksestä, mutta se sopii juttuun niin hyvin, että minun oli pakko lisätä se tähän.
Kuulin taannoin tutulta, miten pikkukylällä, kotipaikallani on puhuttu minusta negatiiviseen sävyyn. En tiedä mitä, eikä minua edes kiinnosta. Tiedän vain juttujen liikkuneen porukassa, joita en edes tunne. Lähinnä minua huvittaa, miten ihmiset jaksaa käyttää aikaansa tuntemattomien ihmisten asioiden puimiseen 🙂 Muutama yleinen vinkki elämään: Keskity asioihin, joista sinulle tulee hyvä mieli. Tee niitä juttuja, jotka tekee sinut onnelliseksi. Tee töitä sen eteen, että olet elämääsi tyytyväinen. JA kohtele muita, kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan. Positiivisuudella pääsee pitkälle!
Itse koen, että kateus on henkinen riesa, joka jarruttaa omaa onnea. Jos joku tulisi minulle kasvotusten sanomaan jotain sen tyyppistä, minun tekisi varmaan vain mieli halata tätä, ja silittää päätä. Yrittää saada se paha olo pois hänestä.

Osaan osittain samaistua fiilikseen, sillä Oinaana olen melko mustasukkainen persoona. Olisi kuitenkin kauheaa tuntea NIIN riipivää fiilistä jatkuvasti ilman syytä. Olla vain mustasukkainen koko maailmalle. Onko siinä mitään järkeä?

Taas hieman angstinen teksti, mutta jälleen kuvaa hyvin asian ydintä. Miksi aina dissata? Miksi ei voi myöntää, että vitsit toi osaa ton hyvin, tai inspiroitua siitä itse?

En tiedä, oliko aikaisemmin mainitsemani skeidan jauhanta poikinut minusta itsestäni, vai siitä mitä teen. Siihen, missä olen nyt, olen tehnyt töitä ja raivannut tietä. Minulta kysytään monesti neuvoa, mistä saan keikkoja ja olisiko minulla suositella joku, mitä kautta hekin niitä pääsisi tekemään. Noh… Keikkoja saan monelta suunnalta. Yksi tapa on keikalta poikivat uudet keikat. Kun työn tekee hyvin, minut bongataan ja pyydetään yritykselle töihin. Vaihdetaan käyntikortit, ja puhelin tai sähköposti pirisee jonkin ajan kuluttua, ellei keikkaa bookata jo siinä hetkessä tietyille messuille tai tapahtumaan. Toinen tapa on kotisivuni, joiden kautta yhteydenotot tulevat suoraan sähköpostiini. Kolmas tapa on sosiaalinen media, esim Facebook ja instagram, joiden kautta saan silloin tällöin kyselyitä. Etenkin ulkomaan keikkatarjoukset tulevat monesti SoMe:n kautta. Neljäs on promootiotoimistot, jotka ottavat minuun yhteyttä joko puhelimitse, sähköpostiin tai facebookin kautta, ja pyytävät hoitamaan jonkun keikan. Piirit on tällä alalla suhteellisen pienet, joissa hyvät huomataan ja huonoista varoitellaan. Tämä sääntö toimii tietysti ihan joka alalla, olit sitten kauneusalalla tai automekaanikko. Nyrkkisääntö menestykseen on tehdä työnsä niin hyvin kuin suinkin.

Toinen mielensäpahoittaja löytyy lähipiiristäni, jolle oli arvosteltu kuviani, käyttämällä sanaa ”tissikuva”. Epäsuorasti tiedän kyseessä olevan tämä kuva:

Itse en näe kuvaa tissikuvana. Ennemmin kuvailisin kuvaa sanalla ’herkkä’. Pääosassa (silmä)meikki, ei rinnat. Mietin työni takia tarkkaan kuvani, mitä laitan esille. Minulta ei esimerkiksi löydy yhtäkään ”belfietä”. Olen myös tarkka keikkojen suhteen, mitä teen. Minua ei saa yläosattomaksi body paint malliksi tai muuten vain mauttomiin juttuihin.
Kuvat kuitenkin toimivat eräänlaisena portfoliona, jonka myötä saan keikkatarjouksia kuvauksiin. Se on yksi syy siihen, miksi minun on julkaistava erilaisia kuvia itsestäni. Esimerkiksi tällä viikolla olen saanut kaksi työtarjousta kuvieni perusteella. Taas tullaan siihen, missä mitkä keikat koen fiksuiksi, ja minkä koen kolhivan mainettani työmarkkinoilla. Toinen keikoista oli muutaman tunnin mainoskuvaukset, joista olisi tarkoitus saada 10kpl kuvia nettisivuille. Asiakas tarjosi aluksi 1000€, mutta kieltäydyin, koska tuote ei ole sellainen, josta olisin ylpeä. En halua kasvojani sellaisen firman nettisivuille, johon en välttämättä tahdo ihmisten minua yhdistävän. Harkitsin sitä kyllä 2000€:sta, mutta päätin kuitenkin vetäytyä. Vaikka 99,9% mainosmalleista ei ole koskaan kokeillutkaan mainostamaansa tuotetta, ihmiset silti yhdistävät kasvot tuotteeseen. Laihdutuspilleriä mainostava laiheliini on aina ollut laiheliini, eikä suinkaan ole laihduttanut tuotteen avulla. Tuskin myöskään meikkisarjojen mainoskasvot meikkaavat kyseisen sarjan kosmetiikalla. Peräpukamavoiteen mainostajalla ei varmasti ollut peräpukamia.
Jätän paljon keikkoja ottamatta vastaan arvoihini nojaten, pitäen linjani asiallisena.

Palaan vielä hetkeksi kuvien arvosteluun. En ota henkilökohtaisesti, jos joku näkee kuvassani vain tissit. Se riippuu hyvin paljon katsojasta, mitä kuvassa näkee, mutta pääsääntöisesti kuva on onnistunut, jos se herättää katsojissa tunteita tai tuntemuksia. Oli ne sitten positiivisia tai ehkä negatiivisiakin.

Tutustuessani Anttiin lähes viisi ja puoli vuotta sitten, hän sanoi olleensa ristiriitaisissa tuntemuksissa minun suhteeni. Hän kertoi saaneensa Facebook-profiilini perusteella minusta itserakkaan kuvan, koska minulla oli niin paljon kuvia itsestäni, mutta hetken tapailtuamme osoittauduinkin IHAN kaikeksi muuksi.
Niin… SoMe on minulle eräänlainen työkalu, etenkin nyt, kun olen luonut uraa alalla. Oikeassa elämässä olen Viivi, joka nauraa itselleen, käy asioilla ilman meikkiä, järjestää aikaa läheisille ja ystäville, sekä rakastaa ja tulee rakastetuksi sellaisenaan. Koska tiedän, ettei minuun voi tutustua pelkkien kuvien perusteella, ei minua myöskään voi arvostella henkilökohtaisesti. Siksi en ota kritiikkiä kovin vakavasti. Julkaisen kuvan, ja joku tykkää siitä, joku taas ei, koska se on hänen mielestään liian sitä tätä tai tuota. That’s how it goes 🙂
No hard feelings!

There is only one way to avoid criticism: do nothing, say nothing, and be nothing.
– Aristotle

….And that’s not my way to live 🙂
XOXO
Viivi