Morjens!

Tänään olin keikalla koko päivän RAAKASUKLAA maistiaisten vieressä!!

En kertakaikkiaan malttanut olla maistamatta (kaikki maut läpi, tietenkin) ja siitähän se sitten lähti. Annoin pikkusormen, se vei koko käden. Pitkin päivää kävin napsimassa lisää suklaata, enkä tiedä paljonko loppujen lopuksi oikein söin. Levyllinen, about? Ainakin.

Sen lisäksi, että olin ajatellut rajoittaa raakasuklaan syöntiä, se on ollut myös kiellettyä freetoxin myötä. Raakakaakaojauhe on kielletty, muu osa suklaasta ei. Tokihan kyseisissä suklaissa oli itse kaakaota. Lohdutin itseäni ajatuksella, että menossa on vasta  freetoxin kolmas päivä, jonka itseasiassa aloitin varsinaisesti vasta eilen, joten en sössiny vielä mitään hyvää alkua. Tästä itseään soimanneena on nyt vain aloitettava entistä kovemmalla motivaatiolla eteenpäin!

Ehdin tulevana lauantaina ostamaan Brita-kannun, joten pääsen vihdoinkin perusteellisesti freetoxin maailmaan. Suodatettua vettä en ole kannuttomana vielä pystynyt noudattamaan, enkä ole myöskään kantanut lähdevettä kanistereissa kaupasta. Maanantaina aloitamme yhteistyön personal trainer Ville Erolan kanssa, joten silloin viimeistään koittaa perusteellinen ruotu kokonaisvaltaisesti!

Freetox ei aseta minkäänlaisia kalori- tai määrärajoitteita, mutta syödyn ravinnon laatu on kartalla. Freetox ei ole kuitenkaan pelkkää puhdasta ravintoa, vaan puhdistaa kehon ja mielen perusteellisesti. Tavoitteena on päästää keho ja mieli eroon stressistä ja muista myrkyistä, jotka rajoittavat kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Puhuin tänäaamuna puhelimessa Nanna Vallin ja Susanna Tannin kanssa ja havahduin, kun he mainitsivat minun olevan taistelija, joka on kokenut kovia – ja kamppailevan edelleen, viitaten lähinnä hormonihäiriöni tuomiin vastoinkäymisiin. He mainitsivat siitä, miten tulen pitämään itsestäni enemmän, ikäänkuin hyväksymään itseni projektin aikana. Minussa syttyi odottava fiilis. Ikäänkuin helpottunut, sillä jotenkin minusta tuntui, että jonkinlainen helpotus on tulossa. Tajusin olevani jollain tasolla itseni vanki, joka ruoskii ja soimaa itseään jatkuvasti.

Olen muutenkin yrittänyt viimeaikoina hallita ajatuksiani, sillä olen niin tunteikas ihminen, että esimerkiksi ikävä tukahduttaa minut. Se lamauttaa, enkä meinaa kyetä keskittymään mihinkään muuhun. Olen yrittänyt psyykata itseäni keskittymään enemmän itseeni, ja hyväksyä se, etten voi yksin parantaa asioita, joihin en voi vaikuttaa. Tällainen kivi sydämelläni en varmasti jaksa enää kauaa.

Haluan päästää huonot energiat menemään ja keskittyä hyviin viboihin. Sinne, missä olen tottunut olemaan. Polulle, mistä olen nyt ehkä hieman eksynyt metsään stressin myötä. En ole vielä kaukana, enkä koe, että minulla on pitkä matka takaisin 🙂 Tämä on ensimmäinen askel!

Life goes on, meanwhile I have to find a way to enjoy it. -Viivi Bäck