Reilu kymmenen viikkoa kisoihin ja stressin määrä on ollut valtava. Viimeisen parin kuukauden ajan stressin aihe on ollut lähinnä raha. Paljonko kisabikinit maksaa? Paljonko muuhun menee? Mitä hiuksille tekisi ja meikatako itse vai palkatako joku muu meikkaamaan? Ottaisinko kynsiin jonkun erikoislakkauksen? Rakennekynsiä en tahdo, enkä periaatteessa tarvitsekaan. Kisaväri, uudet kengät? Mitä vielä? Kuinka paljon voi lavalle nouseminen tulla maksamaan?

Suht tuoreena yrittäjänä tällaiset asiat mietityttää, kun ylimääräistä rahaa ei ole. Tein tietoisen valinnan vuosi sitten, kun vuokrasin 45:n neliön kämppäni keskeltä Helsingin keskustaa. Tiesin, että tulen elämään kädestä suuhun, +-0. Asunnon sijainti ja siedettävä koko olivat kuitenkin asioita, jotka ylsivät sijalle yksi, kun mietin elämäni prioriteetteja.

Sanotaan, että raha ei tuo onnea. Sillä voi kuitenkin ostaa onnellisuutta lisääviä asioita, mikä on tavallaan sama asia.

Sanotaan, että raha ei tuo onnea, mutta mielestäni se ei ole ihan niin mustavalkoista. Totta hemmetissä raha mahdollistaa onnellisemman elämän tietyllä tapaa, eliminoiden stressiä selviytymisestä. Minua ei kuitenkaan ole koskaan pystynyt ostamaan, vaikka rakastankin rahaa. Helppo elämä ei ole vaihtoehto aidoille fiiliksille 🙂

Takaisin asiaan!

Alkuvuosi on pienyrittäjälle kallis, kun tulee YEL-maksut, ALV:t, verot… Aloin miettimään, onko minulla oikeasti varaa nousta lavalle? Tuntuisi myös tyhmältä ottaa velkaa, jotta saan laitettua about 1000€ bikineihin ja muuhun kisalookin luomiseen.

Toki tilanne tasoittuu nopeasti tammi-helmikuun jälkeen, ja harmitus voi olla huhtikuussa kovakin, mikäli jätän kisat väliin vain siksi, että juuri nyt tuntuu lompakko laihalta. Kuitenkin mieleen on hiipinyt ajatus, jos tähtäisinkin vasta kevään 2018-kisoihin ja ehtisin varautua kunnolla, nyt kun alan olla asioista paremmin perillä ja alku on harjoiteltu. Samalla ehtisin hioa itseni kunnolla kuntoon.

Olen kuitenkin luonteeltani malttamaton tyyppi, joten kisojen siirtäminen yli vuoden päähän tuntuisi aavistuksen turhauttavalta. Syksy olisi ihanteellinen kompromissi, ajattelin, kun rahatilanne on tasoittunut ja ehtisi miettiä kaiken kunnolla. Samalla saisi myös pienen lisäajan pyöristää olkapäitä ja pakaraa. Ainut harmitus on, että beginners-sarja poistettiin syksyltä, ja minusta olisi ollut kiva aloittaa siitä.

Eilen iltana kello läheni puoltayötä, jolloin lisenssin hankkiminen ja antidoping-sopimuksen toimittaminen umpeutui. Olin jo kaiken härdellin puitteissa päättänyt lykätä kisoja ensi kevääseen, mutta sitten soitin valmentajalleni. Arto sai minut innostumaan syksystä, vaikkakin hän oli edelleen sitä mieltä, että kevättä voitaisiin kokeilla ensin. Hän piti pallon kokoajan minulla, mutta hänen ajatuksensa ja mielipiteensä sai mieleni muutumaan. Mieleeni painui etenkin lause beinners-sarjasta: ”Se nyt on sellainen aloittelijoiden sarja, mutta yleiseen sarjaanhan siitä tähdätään”. Rahastessiä en takaisin halunnut, joten päätin ottaa uudeksi tavoitteeksi syksyn kisat. Minulla oli vielä pari tuntia aikaa hankkia lisenssi! Kipitin kotiin ja kaivoin tulostimeni komerosta sormet ristissä siitä, että Wi-Fi toimisi (langaton laite) ja muste ei olisi loppu/kuivunut.

Kuin ihmeenkaupalla tulostimeni alkoikin sekoittaa mustetta muista väreistä, vaikka herjasikin ensin musteen olleen loppuneen. Seuraava ongelma oli skannerini, joka ei suostunut toimimaan. Pienen kamppailun ja apukäsien jälkeen sekin suostui skannaamaan allekirjoitetun antidoping -sopimukseni toisella ohjelmalla, ja sain kuin sainkin maksut ja sopimukset toimitettua määräaikaan mennessä! Tunteet meni vuoristorataa elektroniikan tökkiessä, kun kilpailuajankohtani oli niiden armoilla. Toimiiko ne vai siirtyykö kisani sittenkin vasta seuraavalle keväälle?

Tänä aamuna sähköpostissani oli viesti suomen fitnessurheiluliitolta, jossa kerrottiin antidoping-sopimukseni olevan kunnossa. Olo oli muutenkin hyvä. Helpottunut ja innostunut – kuin uudesti syntynyt! Sellainen fiilis, että kaikki on mahdollista ja nyt tämä onnistuu!

Uskon stressin poistamisella olevan valtava apu tökkineen rasvanpolttoni elvyttämiseen ja ajoittain uupuneisiin fiiliksiin.

Kaikki viimeaikoina hämmentäneet himotkin kaikkosivat, joiden orja olen ollut jo pidemmän aikaa. Olen jopa sortunut käyttämään maitotuotteita, syönyt ohimennen viljojakin ja muita makeutusainemömmörahkoja. Tämä ei tietenkään auttanut oloani – päinvastoin. Toki mielitekojen eliminoimiseen auttoi aiheeseen keskittyminen, ja olenkin nyt lueskellut lisää esimerkiksi elimistön bakteerikannoista ja ravinnon vaikutuksesta niiden käyttäytymiseen. Mahtavaa huomata, kuinka metsä tosiaan vastaa kuin sinne huudetaan! Tässä tapauksessa, miten paljon paremman elämän kehosi sinulle tarjoaa, jos vain kohtelet sitä sen arvoisesti <3

Nyt mielessäni pyörii jälleen ERITTÄIN vahvasti projektini ”Healthy fitness”, jonka toteutustapaa en ole täysin vielä keksinyt. Yhtenä osana kuitenkin blogini, jossa jatkan kertomista fitneksestä omalla puhtaalla tavallani. Olen ideoinut tekeväni ohjelmia, joilla saavuttaa energiatasot elimistömme hormoneja ja bakteereita kunnioittaen, ja antamalla niille ravinnostamme kaikki, mikä mahdollistaa niiden pyörittävän kehomme toimintoja optimaalisesti ja täydellä teholla. Olen myös miettinyt, että voisin pitää luentoja aiheesta kiinnostuneimmille. Katsotaan mitä keksin! Ideoita saa toki heitellä, mikäli voin tarjota jotain toiveisiinne! 🙂

Uudella innolla kohti syksyä! <3