Eilen aamulla kun heräsin töihin vähän yli viisi, olin jotenkin onnellinen. Iloinen ja tyytyväinen omaan elämään, ilman sen kummempaa syytä. Se saikin mut sitten miettimään miten hyvin mulla on kaikki asiat elämässä.  Musta on ihanaa herätä omana itsenäni joka aamu.

Mulla on perhe, joka tukee ja ymmärtää mua. Mun isä on antanut mulle elämään kaiken ja enemmänkin mitä oon tarvinnut. Oon tajuttoman ylpeä ja kiitollinen siitä hänelle, varsinkin kun kasvattanut mut ja mun veljen yksinhuoltajana. Musta on ihanaa, että ainaisten teinivuosien tappelemisen jälkeen, nykyään voimme mun veljen kanssa jutella ihan normaalisti niinkuin ystävä ystävälle. Ja ai, että mitä tekisinkään ilman mun mahtavia serkkuja, mummia, äidin sisaruksia! Kaikki ihan mahtavia ihmisiä ja tykkään jokaisesta ihan törkeesti. Serkkujen kanssa pystytään aina olemaan 100% täysin omia itsejämme. Ollaan ihan samanlaisia hulluja! Unohtamatta mun poikaystävää ja sen ihanaa äitiä. Me ollaan poikaystävän kanssa samanlaisia, mutta toisaalta ihan erilaisia. Joka päivä tuntuu, että rakastan häntä vaan enemmän. 🙂

Vuonna 2010 kun sain kuulla, että pääsin lukioon olin aivan kauhuissani. Ajattelin silloin, että ihan minne vaan muualle kuin lukioon. Se oli mun viimeinen back-up plan! Koulut ei periaatteessa oo koskaan ollut se mun juttu, mutta ihan kunnialla siitäkin selvisin. Lukioaika oli mun elämässä aika kurjaa ja siksi ajattelen vain nyt, että onneksi se on ohi. Lukion jälkeen vietin pari välivuotta. Tarkoituksena hankkia mahdollisimman paljon työkokemusta. Mulla ei ollut silloin hajuakaan mikä ala olis se mun juttu. Niimpä mä kulutin sen 2 vuotta pätkäduuneissa, eri aloilla, etsien sitä mun juttua. Mä kävin läpi ravintolat, varastot, kaupan kassat ja tuotantohommat. Oon onnellinen, että aina kun mä hain duunia, niin mä sain sitä. Pari kuukautta tona aikana taisin olla työttömänä. Nykyisessä koulussani hommat on rullannut eteenpäin tosi hyvin. Enää 3 kuukautta ja se on ohi. Tän hetken suunnitelmissa oliskin, että sen jälkeen löytäisin vakkariduunin, ehkäpä kirjanpidon parista.
Se, että kaikki mun monen vuoden unelmat kauneuskilpailujen ja mallinhommien kanssa onnistui. Mun kova työ palkittiin, mulle ei mitään tuotu suoraan ovelle. Oon tyytyväinen itseeni, että jaksoin taistella näiden haaveiden kanssa, vaikka ne tuntuikin tosi kaukaisilta. Kaikki se saa mut jaksamaan toteuttaa uusia hulluja, tosi kaukaisia, unelmia. 🙂

Mä oon superonnellinen, että mulla on just noi kaksi hölmöä koiraa. En osais edes kuvitella millaista mun elämä olis ilman niitä. En keksi parempaa kuin tulla pitkän ja rankan työpäivän jälkeen kotiin, missä odottaa kaksi karvalasta. Ne kaksi, jotka heiluttaa häntää niin, että koko peppu heiluu ja kiljuu ja juoksee pitkin seiniä. Niin onneissaan. Ja kun illan tullessa saan käpertyä poikaystävän kainaloon, hauvat jalkopäässä.
Mun ystävät on aivan ihania, ne tukee mua kanssa kaikessa. On mahtavaa, että vaikka mun kaiken ajan on tänä vuonna vienytkin työt, koulu, kauneuskilpailut ja kuvaukset, niin mun ystävät on osannut ymmärtää sen. Vaikka me ei olla nähty niin usein kuin aikaisemmin, niin musta ei ainakaan tunnu, että meiän välit ois siitä miksikään mennyt. 🙂 En aina osaa kiittää heitä kaikesta mitä ne on mun eteen tehnyt, mutta toivon, että he kaikki ymmärtäis, että on mulle ihan älyttömän tärkeitä! ❤

Jokaisessa päivässä on aina jotain spesiaalia. Jotain kivaa, mikä tekee sut onnelliseksi. Välillä on hyvä avata silmät kaiken sen kiireen keskellä ja ihmetellä oman elämän tärkeitä asioita. Ehkä se on jotain mitä joku sanoi sulle, ehkä onnistunut työ- tai koulupäivä tai ehkäpä kaunis sää, hyvä seura ja herkullinen ruoka. ❤