Henkinen hyvinvointi vaikuttaa merkittävästi elämän mielekkyyteen. Se millainen henkinen pääoma ihmisellä on, on yksilöllistä. Toisten kyky kestää paineita ja stressiä on parempi kuin toisten. Ainakin omalla kohdallani olen huomannut, että henkinen hyvinvointi vaikuttaa todella ratkaisevasti myös fyysiseen hyvinvointiin ja sitä kautta esimerkiksi treenaamiseen ja ihmissuhteisiin.

Joskus suorituspaineet esimerkiksi työelämässä ovat valtavat ja psyykkistä kapasiteettia koetellaan todenteolla. Tällöin on hankala panostaa myös fyysiseen hyvinvointiin. Meitä on kuitenkin niin paljon erilaisia. Jotkut ihmiset saavat esimerkiksi koettelemuksista ja stressistä puhtia treeneihin, koska se on hyvä tapa nollata ajatuksia ja purkaa paineita. Omalla kohdalla henkisen kapasiteetit väheneminen aiheuttaa kuitenkin osittain päinvastaisen reaktion, niin fyysistä kuin psyykkistäkin väsymystä. Tämä näkyy mm. treenimotivaation vähentymisenä ja yöunien laadun heikentymisenä.

Stressi sopivassa määrin tuo mukavan lisämausteen elämään ja se saa ihmisen tavoittelemaan itselle tärkeitä asioita. Stressi on siis aika ajoin aivan normaali ilmiö. Stressin ja henkisen hyvinvoinnin kohdalla on ainakin omassa elämässä suuri yhteys. Kun stressi muuttuu jatkuvaksi ja paineet vain kasvavat kasvamistaan, muuttuu myös stressin luonne puskevasta voimasta elimistön voimavaroja kuluttavaksi. Pitkittynyt stressi ja jatkuvat suorituspaineet eivät sovi kenellekään. Tätä on joskus täydellisyyteen pyrkivän luonteen haasteellista myöntää itselleen. Monesti sen tajuaa vasta silloin kun on oikeasti jo aivan liian poikki.

Missä raja sitten menee, milloin pitää levätä?

Monesti sitä ei usko, että henkiset paineet voivat väsyttää ennen kuin sen kokee omalla kohdallaan. Mielestäni henkisen kapasiteetin ylittymisestä kertoo esimerkiksi se, ettei työpäivän jälkeen jaksa laittaa esimerkiksi edes pyykkikonetta pyörimään, vaan ainoa asia mikä pyörii mielessä on nukkuminen. Usein myös ihmissuhteet kärsivät, ystävyyssuhteisiin ei enää jakseta välttämättä panostaa samalla tavalla kuin ennen. Viikonloput kuluvat höyhensaarilla.

Itsellä henkisen kapasiteetin vähenemisestä kärsii huomattavan paljon treenaaminen. Salilla ei jaksa antaa itsestään kaikkea ja pää ei ole mukana tekemisessä. Tästä voi aiheutua vakaviakin vaaratilanteita ja loukkaantumisriski kasvaa. Tällöin pitäisi omien hälytyskellojen soida. Joskus väsymys ei vähene edes levolla ja nukkumisella. Tällöin saattaa olla tarpeen purkaa tuntojaan tai tehdä totaalinen suunnanmuutos elämässä.

Tilannetta kannattaa lähteä purkamaan osiin esimerkiksi niinkin yksinkertaisella metodilla kuin kirjoittamalla itselleen ylös, mistä kaikesta saa voimaa ja mikä kuluttaa voimavaroja. Voimavaroja kuluttavia asioita tulisi pohtia yksi kerrallaan; ovatko ne sellaisia, joihin voi itse vaikuttaa? Joskus on hyväksyttävä se fakta, ettei asioita itse voi muuttaa ja niistä täytyy päästää irti.

Aika ajoin tällainen karsinta on tarpeen, sillä ihmisen voimavarat eivät vain riitä kaikkeen, eikä niiden ole tarkoituskaan riittää. Elämä ei saa olla kärsimysnäytelmää. On tärkeää, että nauttii sellaisten asioiden tekemisestä, joille antaa elämästään ison siivun.

Joten nyt otan itseäni niskasta kiinni ja etsin takaisin sen oman henkisen pääoman ja hymyn, joilla niitä unelmia tavoitellaan!

<3: PeppiJohanna