Pelko, niin vahva tunne. Pelko tulevasta, pelko epäonnistumisesta, pelko huomisesta, pelko omista valinnoista… Pelko on ihmiselle primitiivinen tunne, sillä se on liittynyt aikoinaan vahvasti hengissä selviämiseen ja toisaalta se liittyy nykyäänkin.

Nykyään pelko pikemminkin määrittelee pitkälti millaisia me ihmisenä ollaan ja millaisia ovat ne valinnat, joita me tehdään. Pelolle annetaan usein liikaakin valtaa ohjata elämää. Omaan elämään ei välttämättä olla tyytyväisiä, mutta muutoksen tekemistä ja epäonnistumista pelätään liikaa. Itse syyllistyn pelkäämään moniakin asioita ja määräämään omaa tulevaisuuttani osittain pelon perusteella. Saatan perääntyä, sillä tuntematon pelottaa liikaa. Niin se ei saisi olla. En tarkoita sitä, että pelkoa ei tunteena pitäisi huomioida tai kuunnella. On kuitenkin hyvä tehdä selväksi itselleen, ettei pelko ala kontrolloimaan omaa elämää ja estä unelmien tavoittelua.

En ole tottunut saamaan elämässä asioita helpolla, vaan kaiken eteen on aina tehty töitä. Aina kaikki ei ole onnistunut, eikä päätökset ole vieneet siihen lopputulokseen, jota on itse kaivannut. Joskus on kuitenkin vaan pakko uskaltaa hypätä, vaikkei tiedäkään mihin on matkalla. Ihan yhtälailla kun voi mennä alaspäin voi tulla ylöspäinkin. Uskon vahvasti, että yhden oven sulkeminen avaa monta uutta. Aina ei voi onnistua, mutta aina voi oppia ja se, jos mikä on tärkeintä.

Valta-avaimen antaminen pelolle ei vie ketään lähemmäksi tavoitteitaan tai unelmiaan. Riskinotto on avainsana. On uskallettava ottaa riski, vaikkei aivan varma olisikaan mihin elämä kuljettaa. Muutoksia tapahtuu vain, kun astuu pois mukavuusalueeltaan ja antaa mennä! Uskon, että itselläni on tämän kanssa vielä paljon opittavaa. Ihmeitä ei kuitenkaan saavuteta yhdessä yössä, vaan tarvitaan määrätietoista asennetta ja tahdonvoimaa. Näiden avulla päästään eteenpäin. Onko teillä jotain tiettyjä tapoja voittaa pelon tunne?

Ja hei, mikä positiivisinta, en pelkää muutosta enää yhtään niin paljon kuin esimerkiksi viime vuonna!

<3: PeppiJohanna