Inttileski, sotaleski ja mitä näitä nyt on
Ajattelin kirjoitella vähän ajatuksia inttileskeydestä nyt kun TJ kalenterissakin on jäljellä enää 78 päivää.
Tiesin aina sen päivän koittavan, mutta kesälläkin rakkaan armeijaan lähtö tuntui todella todella kaukaiselta. Tammikuu 2016 alkoi syksyllä lähestyä kuitenkin uhkaavaa vauhtia. Päässä pyöri ajatuksia, miten selviämme yhdessä armeijan aikana? Entä jos joudunkin muuttamaan syksyllä yksin vieraalle paikkakunnalle ja rakas joutuu jäämään armeijaan, mitä sitten teen?
Kehtaankohan edes kirjoittaa seuraavaa tekstiä tänne… Joulukuussa aloin jo laskemaan päiviä kuinka kauan on vielä jäljellä Nikon siviilielämää. Moni läheiseni tietääkin, miten herkkä ja tunteellinen ihminen osaan olla. Joulun tienoilla saatoin herätä jopa yöllä miettimään, kuinka selviän inttileskeydestä ja itkinkin monesti Nikolle, että en halua hänen lähtevän. Seuraava kohta ylittääkin kaikki nolouden rajat.. Kirjoitin googleen hakusanat ”miten selvitä inttileskeydestä”. Hahah kyllä luitte aivan oikein! 😀 Me kun emme oleet tottuneet olemaan erossa toisistamme kuin maximissaan viikon, jos sitäkään.
Kauan pelätty h-hetki kuitenkin koitti ja yritin pidätellä kyynel tulvaa panssariprikaatin parkkikentällä, mutta kun viereen parkkeerannut toinen inttileski päästi kyyneleet niin se olikin sitten menoa… Ensimmäiset kaksiviikkoa olivat ehdottomasti elämäni kamalimmat kaksiviikkoa.
Pahimman kahdenviikon jälkeen en ole itkenyt tai oikeestaan surrut kertaakaa. Kaikki huolet ja murheen aiheet ovat osoittautuneet jo nyt täysin vääriksi. Pelkäsin rakkaan armeijaan lähtöä, mutta nyt voinkin todeta, että turha sitä on pelätä tai surra! Minulla on ollut aikaa keskittyä opiskeluun ja yo-kokeisiin, kun en ole koko ajan ollut Nikon kanssa. Olen saanut reilusti omaa aikaa ja oppinut myös ihan eri tavalla arvostamaan yhteistä aikaa ja Nikoa. Olen jopa oppinut ikävöimään ja odottamaan viikonloppua ihan eri tavalla. Olen kuullut, että armeija vahvistaa parisuhteita ja uskon sen pitävän paikkansa.
Minun onnekseni tämä inttileskeys loppuu 16.6 ja 78 päivää kuluu kyllä ihan hujauksessa!
Muistakaa seurailla instagramissa: nuppulinneas 🙂
xoxo Nuppu
Sotaleski sanan käyttö kyllä särähtää korvaan aika pahasti, sillä Suomessa on varmasti ihan oikeitakin sotaleskiä joiden tuntemuksia ei voi verrata siihen , että poikaystävä on 6kk armeijassa. Muuten kiva postaus! Olisi kiva jos tekisit isomman postauksen sinusta ja Nikosta 🙂
Joo aivan totta. :/ Oon kuullu muutamien käyttävän kyseistä sanaa, mutta yritin itse vain saada otsikkoon hiukan mielenkiintoa! Ehdottomasti sellainen postaus vielä tulossa. 🙂
Juu ymmärrän toki että et tarkoittanut mitään pahaa! 🙂 oot tosi ihana ja sun blogia on kiva lukea!
Voi ihana kuulla näin hyvää palautetta, kiitos! 🙂
Samassa jamassa mäkin täällä oon, voimia inttileskeltä toiselle ❤
Lohduttavaa kuulla, että kohtalon tovereita löytyy! Samoin sinne <3
Virheitä sattuu, kun puhelimella tekee postauksia ja muutenkin somessa kirjoittaminen on erilaisempaa kuin esim. koulussa esseiden tekeminen. Täytyy kyllä mainita, että esseitä kirjoitellessa ei tule kirjoitusvirheitä yhtään, mutta sitten taas puhelimella niitä tulee aika paljon! Ei myöskään ole iästä kiinni, että osaako/tietääkä jotain. Luen monia blogeja joissa aikuiset eivät osaa sijoittaa yhtäkään pilkkua oikeeseen paikkaan tai kirjoittavat ”enää” muodossa ”enään”. Yritän kuitenkin petrata kiitos huomiostasi. 🙂 Pakko vielä mainita, että olen ihan aloittelija bloggaaja, enkä äidinkielen ammattilainen eli virheitä suotakoon minulle näin aluksi!