Lupasin kertoa jotain toiminnasta. Mä tarviin kenties normaalia enemmän vaihtelua ja uusia kokemuksia elämääni –Nautin kun pääsen tämän tästä jänskättämään. Kun mä jätin Suomen taakseni, en ois uskonu kuinka tyhjältä tuntuu kun myös jänskäriasiat jää taakse.

Kaikki nää jänskärihommat tuli Suomessa jotenkin niin helposti ja pyytämättä. Ainoo skilssi mikä piti hanskata oli sana kyllä ja ovet oli avoinna. Mutta täällä rapakon takana oon joutunut opettelemaan uuden tempun ja tää taito on koputtelu.

Olin aiemmin luonu päässäni sellasen maksimaaliseen potentiaaliin kasvamista rajoittavan mielikuvan, et ollaksesi tarpeeks hyvä sut kutsutaan tekee jotain jännää ja ite kysyminen- koputtaminen on säälittävää. Arvaapaa mitä? Täällä, missä kukaan ei tunne mua eikä ymmärrä mun jutuista mitään, ei kukaan myöskään pyydä mua sanomaan kyllä. – Olen täten päättänyt viskata tämän rajoittavan mielikuvan höpöhöpömappiin.

Niinpä mä keräsin kaiken rohkeuteni ja koputin. Eka ovi ei tuottanut tulosta vaikka koputukseen vastattiinkin. En lannistunut vaan päätin koputtaa toista ovea joka aukeskin niin yllättäen, että jopa neitikotipeltoa kauhistutti.

#Olisinpa tiennyt.. Kuinka paljon enemmän olisin saavuttanut jos olisin rohkeammin koputtanut myös Suomessa. Menetettyä aikaa ei saa takas, mutta aina voi suunnata katseensa eteenpäin. Mitä ovea sun kannattais rohjeta koputtaa?

Terveisin tyttö joka pääsee taas ammattikuvaajan kameran eteen!

Seuraa NeitiKotipelto FB-sivua ja näet tokana mitä saadaan aikaan!