Syyskuun ensimmäinen

Pakko sanoa, että olen varmaan niitä harvoja ihmisiä, jotka ihan OIKEESTI tykkää syksystä. Tai ainakin tästä alkusyksystä. Kai nyt syyskuun puolella voi jo sanoa syksy? Vaikka päivät ovatkin vielä lämpimiä ja aurinko paistaa?

Saavuin kotiin jokin aika sitten iltalenkiltä, ja voi vitsi, miten rakastankaan juosta pitkin katulamppujen valaisemia katuja pimenevinä syysiltoina. Ilmat ovat vielä sen verran lämpimiä ja kosteita, että voisi helposti kuvitella juoksevansa jossakin etelä-euroopan maassa pitkin rantaviivaa – sen sijaan että tassuttelee eteenpäin tuttua ja turvallista Kaivarin asfalttipolkua. Olen yrittänyt hieman pidentää lenkkejä ensi viikon puolimaratonia silmällä pitäen, mutta tuskinpa hirveän montaa kertaa tulen sitä 21km juoksemaan ennen h-hetkeä. 😀 Vaikka nautin juoksemisesta ja saan helposti päälle ns. ”flown”, kyllästyn helposti ja kympin jälkeen suuntaan mielelläni kohti kotikatua. Toisaalta tälläinen yksin lenkkeily (ja ylipäätään vapaailta) on harvinaista luksusta, sillä lukuvuoden aikana päivät menevät helposti opinnoissa ja illat töissä. Ihan niinkuin eilenkin, aamulla lähdin ovesta klo 8 ja palasin 22. Tänään päätin olla aikatauluttamatta iltaani ollenkaan, enkä sitten väkisin lähtenyt edes punttikselle, vaan päätin lähteä nauttimaan viimeisistä lämpimistä juoksukeleistä.

image
@Långvik Congress Wellness Hotel

Iän myötä olen oppinut arvostamaan arkea ja ihan sitä ”vain olemista”, ihan eri tavalla. Vielä pari vuotta sitten halusin tehdä koko ajan jotain hirveän erikoista ja hienoa, ja ohjelmaa oli kalenteroitu kaikki vapaa-aika täyteen. Nykyään tuntuu ylelliseltä se, ettei tarvitse mennä mihinkään tai tehdä mitään. Markuksen työkuvioiden vuoksi meidän perheen kiireisin ja ohjelmarikkain aika painottuu nimenomaan viikonloppuihin (etenkin ilta- ja yöaikaan), ja kun siihen yhdistää arkiduunit, niin voitte kuvitella ettei sitä tyhjää aikaa hirveästi ole. Tämän vuoksi välillä on ihan kiva ottaa pieni irtiotto arjesta, ja lähteä vaikka ihan vain lähinurkille rentoutumaan. Pois kotoa, tietokone jääköön keittiön pöydälle ja puhelin laukkuun. Näin me tehtiin esimerkiksi viime perjantaina.

Heti aamuvuoron loputtua suuntasimme kohti Kirkkonummea ja Långvikin kylpylää. Paikka on meille jo entuudestaan tuttu, sillä ensimmäisen kerran lähdettiin sinne arkea pakoon alkukesästä. Markus oli ollut duunikuvioiden puolesta käymässä siellä, ja oli pitänyt paikasta niin paljon että ehdotti yhden yön minilomaa sinne. Aikaisemmin ollaan täällä kotimaassa käyty vastaavanlaisista kylpylöistä ainoastaan Porvoossa Haikon kartanossa, mutta kyllä Långvik on ehdottomasti enemmän mun mieleeni. Haikossa on sellaista erilaista maalaisromanttisuutta, itse kartano ja sen ympäristö on aivan upeita. Silti Långvikissa on jotenkin enemmän sellaista ”ylellisyyttä”, jollaista kaipaan kylpylään tullessa. Ehdottomasti parasta hotellissa tai kylpylässä majoittuessa on mun mielestäni ne ihanat valkoiset puhtaat ja tärkätyt lakanat! Sellaiset kuin saisi aina kotiinkin! 😀 Sekä tietysti aamiainen. Jälleen naureskeltiinkin terassilla auringonpaisteessa aamupalaa nauttiessa, että kuinka Markus pärjää aina yhdellä lautasellisella, mutta meikäläinen hamstraa ruokaa niinkuin olisi maailmanloppu ja nälänhätä tulossa. Äitini aina välillä stressaa mun syömisistä (puhelimessakin muistuttelee, etten vain unohda tankata). Nyt voin todeta että äiti rakas, sitä pelkoa ei ole ettei ruoka maistuisi!

image
Etualalla tämän neidin eväät. Enemmän on enemmän.

Otettiin koko miniloma aika iisisti, päätettiin jättää salikamat kotiin ja sen sijaan napata uikkarit mukaan. Kylpylästä löytyy poreammeiden lisäksi about 20m pitkä kunnon uima-allas, missä vedettiin reilun puolen tunnin tehokkaat treenit. Ollaan molemmat harrastettu teini-ikään saakka kilpauintia, ja olikin todella kiva päästä vihdoin yhdessä vetämään muutamat altaan mitat. Itse olen meistä kahdesta selkeästi huonompi keskittymään aerobiseen treeniin, joten yhdessä tekeminen on siitäkin kivaa, että ei ihan yhtä helposti kehtaa luovuttaa toisen silmien edessä. 😉 Ja olihan se kiva huomata itsekin, ettei se tekniikka ole mihinkään vuosien mittaa kadonnut. Perhonenkin kulki melkein kuin vanhoina hyvinä päivinä, ponkaisuvoimaa ei tosin koivissa ole ihan yhtä hyvin kuin parhaimpina vuosina.

Tulevana viikonloppuna olisi tosiaan tarkoitus mennä vetämään Tough Viking. Samaan lähtöön on tulossa useampiakin tuttuja, jännä nähdä pysyykö muiden vauhdissa. Periaatteessa on ihan hauskaa, että tältä kesältä on takana Extreme Run, niin on hieman sellaista fiilistä etukäteen mitä tuleman pitää. Onko moni muu tulossa skabaamaan lauantaina? 🙂 Mitään erityisiä valmisteluja en varmaan tee pääpäivää silmällä pitäen – pitää metsästää tarpeeksi rähjäiset treenivaatteet, ettei haittaa mudassa pyöriminen! 😀

xx

Minna

image

Facebooktwittermail

Yksi kommentti “Syyskuun ensimmäinen

  • Avatar
    18.6.2019 klo 04:06
    Kestolinkki

    Acheter Viagra Sans Ordonnance France En Avignon Kamagra Mal De Altura Priligy Tm Online Drugstore Usa.C

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *