Hengissä selvittiin. Ja jopa paremmalla menestyksellä kuin olisin uskonutkaan.

Launtaina Kaisaniemen puiston sekä sen lähiympäristön valtasi Tough Viking-esteratakisa. Kaksi kierrosta, yhteensä 12km matka, jonka aikana useita esteitä. Sähköä, tulta, kiipeämistä, useaan otteeseen uimista – tätä olin odottanut innoissani viime kevään Extreme Runista saakka! Omalla kohtaa kyseessä oli ensimmäinen kerta, mutta kaveriporukassamme oli osanottajia, joille kuviot olivat tuttuja jo viime vuodelta. Extreme Runista olin oppinut jo hieman valmistautumiseen liittyviä seikkoja, sekä millaisissa varusteissa matka kannattaa juosta. Koska luvassa oli mudassa konttaamista ja uimista, päälle kiskaisin mustat tekniset trikoovaatteet – helppo pestä, eikä haittaa vaikka kuinka sottaantuisi. Lenkkaritkin olivat sellaiset, että ne sai huoletta heittää pyykkikoneeseen skaban jälkeen. Vaikka kuinka oli pitkähihaisilla ja -lahkeisilla varustautunut, mustelmilta ei silti tälläkään kertaa säästytty 😀 Hauskinta on, että siinä adrenaliinirushissa sitä ei edes huomaa vaikka vähän kolisee johonkin!

Meitä oli tosiaan muutama kisaamassa samassa klo 12:00 lähdössä omasta ystäväpiiristämme. Varsinaista tavoitetta omalla kohtaa ei ollut, halusin vain selvitä (suhtkoht) ehjin nahoin maaliin. Askel oli kuitenkin yllättävän kevyt, ja esteet katkaisivat mukavasti juoksumatkaa. Käsivoimia vaativat esteet olivat ehkä omalla kohtaa haastavimmat, ja esim. pystysuoraa köyttä kiipeämään meikäläisestä ei ollut. Kisassa kuitenkin oli mahdollista skipata itselleen mahdottomat esteet tekemällä 30 x burpee. Pari kertaa jouduin turvautumaan tähän, vaikka tuntuikin että nopeiten olisi selvinnyt vain suorittamalla esteen. Valitettavasti näillä pulkannaruilla ei ihan kaikenlaisiin tarzan-temppuihin pystytä, joten suosiolla valitsin toisen vaihtoehdon.

Mites se sitten meni, noin niinkuin omasta mielestä?
No helvetin hyvin. Olen todella tyytyväinen omaan suoritukseeni, vaikka muutamia juttuja olisi voinut tehdäkin toisin. Juoksin koko kisan aikaan 1h 39min, ja sijoituin naisista sijalle 68. Kokonaisuudessaan osanottajista naisia oli siis muistaakseni 1165. Ei hassummin! Etenkään kun ei yhtään tiennyt mitä odottaa! Koko meidän porukka pääsi 100:n parhaan joukkoon, mistä tietenkin riemuitsen suuresti. Parasta oli kuitenkin se, että oli ihan huippu hauskaa, eikä kaatosade tai muuten viikinkiuskottavat olosuhteet haitanneet yhtään kisanautintoa!

Ensi vuonna mennäänkin sitten kovempaa, omana tavoitteena olisi päästä ainakin sinne 50:nen parhaan joukkoon!;)

Muuten viikonloppu vilahti ohitse yllättävänkin nopsaa. Käytiin fiilistelemässä syksyn pimenevässä illassa Rakkautta ja Anarkiaa-näytöstä naapurin Allas Pop Up-alueella (sijaitsee Katajannokalla). Harvemmin sitä tulee katseltua Björkin keikkataltiointia taivasalla vilttiin käpertyneenä – noin niinkuin täällä kaupungissa. Sunnuntaina nautittiin ehdottomasti paras brunssi hetkeen SouthPark:issa (entinen Fanny), piipahdettiin Kiasmassa ja ihan vain makoiltiin himassa. Itsellä työviikko alkoi jo eilen illalla yövuoron merkeissä, ja tänään starttasi viimeinen harjoitteluviikko sädehoitoklinikalla. Nopsaa on neljä viikkoa hujahtanut, ja ensi viikolla olisi tarkoitus palata luennoille ja koulun penkille! Villiä – viimeinen vuosi on virallisesti alkanut!

Viikonloppuna olisi edessä sitten minireissu kohti Tallinnaa ja elämäni ensimmäistä puolimaratonia. Valmisteluista ja fiilistelyistä palailen kirjoittelemaan myöhemmin lisää, nyt hipsin suihkun kautta leffaan katsomaan kauan odotettua Kätilöä.

xx
Minna