Facebookin seinälle rävähti iltalehden neuvoa antava uutisointi otsikolla: ”Älä valehtele joulupukista ja tontuista lapsille – ”vaarana on, että lähdetään turhan pitkälle tarinoiden kanssa”. ”Psykologian professorin ja sosiologian tohtorin mukaan sepitetyt tarinat voivat vahingoittaa lapsen ja vanhempien välistä suhdetta, ja ne ovat moraalisesti epäilyttäviä.” Tähän hupaisan totiseen artikkeliin pääsee tästä. 😂 Tämä nosti pintaan omia hyviä muistoja lapsuudesta joulupukkiin ja tonttuihin liittyen, ei suinkaan traumoja.

Mun mielestä se oli hyvä keino saada mut syömään iltapuuro pienenä kun mulle sanottiin että tontut kurkkii ikkunasta ja kas kummaa siellä se tonttu keittiön ikkunasta kurkki (iskä tonttunaamari päässä). Meni puurot alas paljon liukkaammin. Uskoin varmaan 12-vuotiaaksi asti kyseessä olleen oikea tonttu 🎅 Tämä on ihana muisto lapsuudesta ja muistan sen vielä kuin eilisen. 😍

Olin jo aika vanha kun vielä vein pukille joululahjatoivekirjeen eteisen maton alle josta ”tonttu” kävi hakemassa sen yön aikana. Tiesin että se on äiti, mutta olin edelleen mukana leikissä että kyllä, tonttuhan sen sieltä hakee. 😍🎅 Joulun aikaan kuuluu pieni mystisyys pukista ja tontuista kurkkimassa. Sitä, että ne joululahjat tulevatkin läheisiltä oppii arvostamaan myöhemmin, varmasti ainakin jos perheen vanhemmat näyttävät esimerkkiä lahjoja saadessaan. Myöskään joulupukista ei ole jäänyt traumoja vaikka olen siskopukkiakin kovin epäluuloisesti sylissä tuijotellut. 😂

Tiedä niistä traumoista sitten, kun nykyään pimeällä kaukana perässä kävelevät parrakkaat setäihmiset saavat minut kipittämään aina hieman lujempaa eteenpäin mielikuvituksen laukatessa mutta silloin on pukki kaukana mielestä. 😈🎅 Niin että hyvää joulun odotusta vaan kaikille. Vaalitaan joulun perinteitä, muistellaan lapsuuden jouluja ja nautitaan nykyisistä. Niistä se joulumieli löytyy. 💖