Ajattelin kirjoittaa tarkempaa juttua liikuntahistoriastani ja syistä miksi treenaan, sekä hieman tarkentaa miten treenaan:

En ole todellakaan ollut mikään super urheilullinen lapsi. Tanssia olen kyllä harrastanut ihan neljä vuotiaasta asti aina 16 vuoden ikään (muutamilla välivuosilla) ja kokeillut sen monet muodot kuten nykytanssi, baletti, streetdancde ja zumba. Teinivuosina tanssiharrastus kuitenkin jäi kuten kaikki muukin liikunta. Oli siistimpää vaan hengailla kavereiden kanssa, ja muutenkin kun niitä vuosia miettii oli elämäntavat niiiiin kaukana tämänhetkisistä että ihan kauhistuttaa 😀 mutta kai se kuuluu nuoruuteen! Lisäksi ylä-asteella koululiikunta vei viimeisetkin liikunnan ilot monistakin syistä ja suurinosa tunneista tuli lintsattua.

Ammattikoulun alussa otin ensimmäisen salijäsenyyteni. Tuolloin en kuitenkaan tiennyt treenaamisesta yhtään mitään ja tietämättömänä sekä tyhmänä luulin että jos alan nostelemaan painoja kasvaa lihakset nopeasti, eikä sitä pieni mallien laihaa kroppaa ihannoiva Annimaria missään nimessä halunnut! Olin tuolloin liian laihassa kunnossa eikä ruoka tarpeeksi maistunut, joten en siitäkään syystä jaksanut käydä salilla kuin pari kertaa viikkoon ja silloinkin vaan juoksumatolla läkähtymiseen asti.

Tuollaista säälittävää yrittämistä se muutaman vuoden olikin, ja laihana kun oli kova halu pysyä eikä liikunta oikein ottanut tuulta alleen niin pelasin aivan liian niukka-energisellä ruokavaliolla. Ei mikään ihme ettei jaksanut treenata ja olin vaan väsynyt ja kiukkuinen. Jos siis siellä ruudun toisella puolella joku samaistuu tilanteeseen ja haluaisi päästä kaikesta enemmän jyvälle, suosittelen lämpimästi hankkimaan PT:n sekä ruokavalion, sillä se kyllä maksaa itsensä takaisin ja liikunnan ilo pysyy kun jaksaa sekä saa tuloksia aikaan!

Kun tämä fitness-buumi alkoi yleistyä ja sitä myöten asiasta bloggaavat nimet nousi pinnalle, aloin seuraamaan niitä ja lukemaan asioista tarkemmin. Myös se mitä suustani alas laitan alkoi kiinnostaa, ja aloin vihdoin ymmärtämään että ei se ruuan määrä vaan laatu. Asuin Helsingissä ja vaihdoin uudelle salille, jossa treenasin muutaman vuoden sekä kävin ryhmäliikuntatunneilla, kuitenkin vielä aika tietämättömänä ja epäsäännöllisesti. Kaikessahan tottakai kokoajan kehittyy eikä alkuun voikaan olla mikään supertietäjä!

Viimeisen vuoden aikana olen jotenkin löytänyt sen oman tavan sekä varmuuden treenaamiseen. Keväällä otin saliohjelman sekä ruokavalion ystävältäni joka hiljattain valmistui personal traineriksi, ja sekin on auttanut taas eteenpäin sekä antanut hyvää tsemppiä! Nykyään kun tietää tarkalleen mitä treenaa, kuinka paljon ja miksi, sekä omat tavoitteet ovat selkeät, on salille meneminenkin mukavampaa! Mitään tarkkaa ruokavaliota en noudata, olen senkin suhteen vihdoin löytänyt oman kultaisen keskitien, sekä osaan kuunnella kroppaani mitä se haluaa ja milloin. Liian tarkka ruokavalio tai määrät ei mun kohdalla toimi, eikä tarvitsekaan kunhan perus pilarit ovat kunnossa! Tulen pian kirjoittamaan juttua myös mun ruokavaliosta joten en sitä nyt tässä sen enempää avaa.

Niinkuin myös ekassa postauksessa mainitsinkin, haluaisin aloittaa uuden aerobisen lajin tai käydä ryhmäliikuntatunneilla. Kun tosiaan en keskity suuren lihasmassan hankkimiseen tai halua nostella painoja 6krt viikossa, pitäisi tehdä tasapainossa salitreenin kanssa aerobista. Ryhmäliikuntatunnit tuntuis taas hyvältä vaihtoehdolta mutta ongelmana on hieman se että kaikki Kajaanissa olevat salit mistä niitä löytyy tarjoaa kuukausisitoutumista, eikä mun olisi järkevää maksaa 70e/kk, kun noin puolet kuukaudesta asun eri kaupungeissa ja hotelleissa.. Ehkä mä jonkun ratkaisun vielä löydän 🙂 Kesällä aerobiset on tosiaan hoituneet lenkkeilyllä ja siihen en ole kyllästynyt lainkaan, mutta talvi ja pimeät illat ei oikein enää innosta siihen. En ole koskaan osannut talvella juosta ulkona, varsinkin kun täällä kainuussa on pakkaslukemiakin yleensä 20 asteen pintaan, käy astmaatikon keuhkoille juokseminen tukalaksi. Hiihtokelejä kyllä odotan innolla, toivotaan siis lumista talvea!

Vastaus ostikon kysymykseen, miksi treenaan? – tulee tässä:

Kuten tekstistäkin hieman voi päätellä, oli syyt alussa täysin ulkonäköpainotteisia ja se liikunnan ilo puuttui. En kiellä ettenkö nyt olisi asettanut tavotteita kroppani ulkoisen olemuksen suhteen, tai unelmoi täydellisestä bikinivartalosta. Tottakai lisäboostia treeniin tuo tulokset ja niiden tavoitteleminen sekä se tunne kun huomaa että kehitystä on tapahunut on mahtava! Lisäksi asioissa joita haluan tehdä ja tavoitella kuten Missikisat sekä mallintyöt vaativat hyvässä kunnossa olemista. Kuulen usein monien kiroavan tätä ”fitnessbuumia”, miten sitä tursuaa ovista ja ikkunoista, mutta omalla kohdalla voin sanoa että se pelasti minut, ja luulen että myös monen muun. Ihannointi laihuuteen vaihtui terveellisen, muodokkaamman ja vahvemman kropan ihannointiin ja niin sen pitää ollakin. Asia mitä ei voi tarpeeksi korostaa ja missä toivon joskus voivani auttaa varsinkin nuoria joilla on ongelmia itsetunnon kanssa, on nimenomaan tuoda esille liikunnan sekä ruokavalion tärkeyttä. Toivon että moni nuori löytäisi blogiini ja tulisi varmasti samaistumaan moniin asioihin joita olen itsekin käynyt läpi.

Ja tuleehan siitä vaan niin sairaan hyvä olo! En tiedä mitään niin terapeuttista kun pitkät aamulenkit yksin lempimusiikkia kuunnellen! Siinä kerkeää miettiä tulevan päivän kulkua sekä muutenkin kaikenlaista, mutta samalla kuitenkin rauhottua ja ihailla luontoa <3 Myös kunnon hikisen salitreenin tai HIIT:in aikana adrenaliinitasot nousee taivaisiin, ja yleensä jos lähden kiukkuisena salille, jää se kiukku myös sille tielle! Olen myös huomannut että jos lähtiessä olen jostain tosissaan ärsyyntynyt, kulkee treeni paljon lujempaa ja painoja nousee melkein tuplat! Pitäis varmaan psyykata ja ärsyttää itteään aina ennen salia… 😀 No ei, tottakai sitä mieluummin hyvillä mielen kaiken tekee 🙂

Minulta on myös kysytty useaan kertaan tähtäänkö treenaamisellani fitnesskisoihin, ja vastaus on en. Tietenkin siinä tulee vastaan ristiriita millaista kroppaa haetaan asioissa ja töissä mihin itse tähtään, eikä suuret lihakset vaan ole osa sitä. Onhan bikinifitness erikseen mutta nyt mennään toistaiseksi näillä 🙂 Koskaan ei saa sano ei koskaan, enkä toisaalta näe asiaa mahdottomana joidenkin vuosien päästä..!

Se mitä tähän loppuun haluaisin tiivistettynä sanoa on että jos siellä joku joka toivoisi löytävänsä innostuksen liikuntaan sekä saada itsensä ylös sohvanpohjalta, suosittelen maltillisesti kokeilemaan erilaisia lajeja, ja jos salilla treenaaminen kiinnostaa niin ottamaan itselleen personaltrainerin avuksi tai liittyä nettivalmennukseen! Mm. täältä FitNetiltä löytyy sellainen, ja vieläpä laadukas sekä ammattitaidolla räätälöity 🙂 Alkuun suosittelisin miettimään omaa ruokavaliota, ja sitä mistä päivän energiansaanti koostuu. Tulokset koostuvat tasapainosta ruokavalion, levon ja liikunnan kanssa! Ateriarytmi on tärkeä, sillä kuten jo totesin ei liikunta maistu väsyneenä ja energiatasot maata hipovana. Kunnon ruokaohjelmia löytyy myös nettivalmennuksista, joten siksi se on mainio tapa päästä alkuun! Tärkeintä on vaan uskoa itseensä sekä uskaltaa mennä hieman mukavuusalueen ulkopuolelle <3

Nyt nukkumaan, aamulla on aikainen herätys sillä mennään isän kanssa sauvakävelemään Vimpelinvaaralle! Se onkin mulle hieman tuntemattomanpi laji mutta jospa tää ammattilainen näyttää mallia ;D Jos kuvia kerkeän ottaa samalla kuin yritän pysyä iskän perässä, laitan niitä tännekin!

Kauniita unia, <3 Annimaria