Heippa,

Vitsi tulee ihania muistoja mieleen kun selaa vanhoja matkakuvia <3 Halusin tehdä postauksen Costa Ricasta ja Panamasta, kertoa vinkkejä mihin kannattaa siellä suunnata ja mitä tehdä. Olimme ystäväni Pinjan kanssa Costa Ricalla työharjoittelussa keväällä 2013. Opiskelemme molemmat Matkailun Liikkeenjohtoa ja opintoihimme kuuluu 3 työharjoittelua jotka voi suorittaa Suomessa tai ulkomailla. Koulumme kannustaa lähtemään ulkomaille, varsinkin kun opiskelee matkailua, ja niin me päätimmekin lähteä.

Pitkään mietimme mihin haluamme lähteä harjoitteluun, molemmat halusimme eksoottiseen paikkaan, missä on rantaa, aurinkoa ja seikkailuja. Yksi ystävämme ehdotti Costa Ricaa, en ollut ikinä ennen kuullut mitään kyseisestä maasta. Hetken googlettamisen jälkeen mielenkiintomme heräsi ja rupesimme innostumaan kohteesta. Pieni valtio Väli-Amerikassa jossa on trooppinen ilmasto, siellä voi surffata ja ihmiset vaikuttavat rennoilta. Costa Rica on tunnettu siitä, että heille luonto on todella tärkeää ja heillä onkin paljon suojeltuja kansallispuistoja. Costa Ricasta löytyy valtava määrä villlieläimiä niin myrkkykäärmeistä, jaguaareihin ja apinoihin.

Lähetimme lukuisia työharjoittelu hakemuksia niin hotelleihin, surffikouluihin kuin ohjelmapalvelu yrityksiin. Viimein muutama viikko ennen lähtöä meille tarjottiin paikka Hostellista, jossa meidän oli tarkoitus työskennellä, niin respassa ,kuin myymässä surffi tunteja, sekä järjestämässä retkiä. Työpaikka tuntui täydelliseltä! Lensimme Helsingistä Pariisiin ja sieltä Miamiin. Miamissa vietimme 6 päivää, jonka jälkeen lensimme Costa Rican pääkaupunkiin San Joseen. Työharjoittelu paikkamme sijaitsi Jacossa, joka on Costa Rican suurin ”turistikohde”, noin 2 tunnin matkan päästä pääkaupungista. Jaco sijaitsee Tyynenmeren rannikolla. Costa Ricahan jakautuu niin, että toinen puoli rannikosta on Karibianmerellä ja toinen Tyynenmeren puolella.

Suoria lentoja maahan ei ole, joten lentää pitää yleensä jenkkien kautta tai sitten esimerkiksi Espanjan kautta. Paluumatkalla lensimme San Josesta New Yorkkiin ja sieltä Lontoon kautta Suomeen. Liput meillä maksoi reilu 1000 euroa, olisko ollut 1200 euroa. Mutta jos matkat ostaa aiemmin, pääsee varmasti halvemmallakin. Costa Rican sisällä on helppo matkustaa paikasta toiseen mm. bussilla. Vaikka maa on todella pieni, paikasta toiseen matkustaminen voi viedä kauan aikaa, sillä maassa on paljon vuoristoja ja tiet mutkittelee.

Luonto on uskomattoman kaunis juuri sen puhtauden takia. Maasta löytyy lukuisia vesiputouksia, viidakkoa ja rantoja. Paikka jossa sielu todellakin lepää. Kun kävelee luonnossa niin vastaan voi tulla kaiken näköisiä eksoottisia eläimiä kuten matelijoita. Muistan kun käveltiin viereiselle vuorelle katsomaan maisemia, niin matkalla maasta löytyi kirkkaan vihreä pieni sammakko, joka ilmeisesti kuuluu yhteen maailman vaarallisimmista. Yksi kaveri oli myös nähnyt metsässä anakondan 😀 Tämän reissun jälkeen minulle avautui juuri se, että eläimet kuuluu sinne luontoon ja on todella kuvottavaa ja itsekästä, että ihminen sulkee villieläimet häkkeihin. Kun näet esimerkiksi apinan tai delffiinin niiden omassa elinympäristössä rauhassa elämässä, niin kuin sen kuuluukin, et enään ikinä halua maksaa mistään eläintarhoista tai delffinaarioista!

Ylläolevat kuvat ovat otettu yhdestä Costa Rican kuuluisammasta kansallispuistosta, Manuel Antoniosta. Puisto sijaitsi parin tunnin bussimatkan päästä Jacosta. Manuel Antoniossa törmäät varmasti eksoottisiin eläimiin! Itse otimme semmoisen oppaan, joka sitten kertoi paljon eläimistä ja kasveista. Se oli kyllä hyöyllinen,sillä muuten monet eläimet olisivat jääneet huomaamatta, esimerkiksi ylläolevassa kuvassa oleva oranssi käärmeen poikanen. Se oli niin piilossa kasvien alla, piti olla ammattilainen jotta näki sen. Puistossa näimme myös paljon laiskiaisia, ne on kyllä niin hauskoja elukoita 😀

Ihan lähellämme sijaitsi joki, jossa bongasi sata varmasti krokotiileja. Sinne ajoi autolla noin 20-30 minuuttia. Joen päällä oli iso silta, johon ihmiset kerääntyivät katsomaan krokoja, jotka oli ihan valtavia jopa 3 metrisiä 😀 Pikkusen pelotti kurkkia sillalta, yks kroko nappas ilmasta lentävän linnunkin kitaansa..

 

Tosiaan Jaco, kaupunki jossa oltiin töissä, oli semmoinen pieni surffi kaupunki. Siellä oli jonkun verran turismia, muttei todellakaan paljoa. Oltiin kyllä siellä low seasonilla (huhti-toukokuu), mutta paikka ei ole kuitenkaan ikinä mikään perus Thaimaan Phuketin kaltainen 😀 Suurin osa asukkaista oli paikallisia, ja kaupungin pystyi kätevästi mennä pyörällä päästä päähän. Ylläolevasta kuvasta näkee koko Jacon kaupungin. Siinä ihan vieressä oli semmonen iso vuori, oli ihana lähteä iltapäivällä ylös kiipeämään, ja perillä aukesi tämä upea maisema auringonlaskussa. Jacossa on jonkin verran hotelleita, mutta paikka on enemmän reppureissaajille suunnattu. Kaupungista löytyy monia hostelleita, me työskentelimme semmoisessa kun Hotel de Haan.

Hostelli oli todella vaatimaton, ja kieltämättä tuli itku kun ensimmäisen kerran nähtiin se. En ollut ikinä ollut ennen hostellissa, ja tämä oli vielä aika rotanluukku 😀 Siinä oli sitten tarkotus asustella 2 kuukautta.. Yllä olevassa kuvassa on meidän respa, jossa työskentelimme ja alemmassa kuvassa meidän keittiö 😀 Heti ekana päivänä nähtiin tarantelloja meidän hostellin edessä ja muutenkin aika paljon yllätysvieraita huoneessa 😀 Mutta äkkiä siihen tottui, ja mun mielestä sanonta ”matkailu avartaa”, pitää kyllä todellakin paikkansa! Olin ihan eri ihminen tullessani Costalle, kuin lähtiessäni sieltä!

Jaco on siinä mielessä hyvällä sijainnilla, että sieltä on helppo suunnata rajanaapureihin Nicaraguaan tai Panamaan. Itse päätimme suunnata Panaman Bocas Del Toroon viikon mittaiselle reissulle. Otimme ensin bussin Jacosta Costan pääkaupunkiin San Joseen, matka kesti muutaman tunnin. Sieltä sitten hyppäsimme bussiin joka vei meidät Panaman rajalle. Tämä kesti noin 6-7 tuntia muistaakseni. Rajan yli kävelimme semmoista vanhaa siltaa pitkin, ja sen päässä odotti minibusseja jotka veivät meidät rannikolle, josta saimme napattua vesitaksit Bocas Del Toroon. Bocas on saari ja siellä hostellit sijaitsevat pienemmillä saarilla. Näiden välillä liikutaan vesitaxeilla.

Valisimme hostelliksi tämmöisen kun Aqua Lounge, sillä kaverimme suositteli sitä. Paikka on siinä mielessä kiva, että se on rakennettu veden päälle, ja sieltä löytyy ravintola, baari ja paljon oleskelu tiloja. Näette kuvan hostellista yllä olevasta kuvasta. Panamassa on melko vaarallista, ja meille suositeltiin ettei lähdettäisi pimeellä enään ulos. Monia turisteja oltiin uhattu puukoilla ja ryöstetty. Päivisin paikka oli turvallinen, mutta heti pimeän tultua jäimme suosiolla hostelliimme. Aqua loungessa oli kuitenkin koko ajan jotain meininkiä, päivisin otettiin aurinkoa ja käytiin kiertelemässä, kun taas iltasin pelasimme beer pongia ja hengasimme riippukeinuissa. Muutaman kerran viikossa hostellissa järjestettiin bileet, joten se tuli ihan täyteen reppureissaajia. Kävimme myös yhdellä retkellä autiolla saarella, ja bongaamassa delffiinejä.

Toinen paikka jonne ehdottomasti kannattaa mennä on Montezuma. Ystävämme Suomesta olivat tulleet moikkaamaan meitä ja halusimme lähteä heidän kanssaan minireissulle tänne. Todella pieni paikka luonnon keskellä jossa reggae raikasi ja ihmiset olivat todella rentoja, kunnon hippi meininki. Montezuma sijaitsi suht lähellä Jacoa, ensin piti mennä hieman pohjoseen Jacosta autolla Herradura Beachille, ja siitä sitten pikaveneellä tunnin matkan Montezumaan. Kannattaa Costalla varautua kuitenkin odotteluun, paikalliset ovat aina myöhässä 😀 Odotimme muistaakseni jonkun tunnin pikavenettä, joka oli myöhässä.

Montezumasta päätettiin ottaa päiväretki saarelle nimeltä Isla Tortuga. Olin jotenkin niin fiiliksissä tästä saaresta 😀 Muistan kun googlettelin Costa Ricaa vielä Suomessa, niin mun eteen tuli tämä saari, ja tiesin heti että mun on pakko päästä tänne. Isla Tortuga näytti kunnon paratiisi saarelta valkosine hiekkoineen ja turkoosine vesineen ja sitä se olikin! Muualla Costalla hiekka ja vesi on aika tummaa, mutta Isla Tortugassa se oli päin vastoin.

Tällöin sup lautailu ei ollut vielä rantautunut Suomeen, ja en ollut ennen kuullutkaan siitä. Pääsimme testailemaan suppausta tyynellämerellä 🙂

Surffattiin Pinjan kanssa melko paljon, mutta mitään ammattilaista meistä ei kuitenkaan tullut 😀 Tiesin että surffaus on vaikeaa, mutta sitä ei tajua ennen kuin kokee, miten voimakas meri oikeasti on. Mä en ole muutenkaan mikään vesipeto, tykkään käydä pulahtamassa, mutta vihaan sitä kun suolavettä menee nenään ja silmiä kirvelee. Ensimmäisen kerran kun käytiin surffaamassa, niin se meni todella hyvin, koska meillä oli koko ajan opettaja vieressä auttamassa. Hän esimerkiksi piti laudasta kiinni, ja sopivan aallon tultua työnsi aallon harjalle, ja päästiin molemmat hyvin laudan päälle. Mutta vaikeus tuli siinä, kun sinne merelle meni yksin. Silloin ei ollut hajuakaan mikä on hyvä aalto, mikä kannattaa ottaa, ja sitten jos kova aalto iski niin hyvällä tuurilla sait laudasta päähän 😀 Se oli vähän niinkuin pesukoneessa olis ollu, kun se aalokko pyöritti sua veden alla. Mutta seuraavan kerran jos suuntaan johonkin surffi paikkaan, niin taatusti yritän taas!

Niin kuin sanoin aikasemmin, Jaco oli semmoinen hippi paikka ja vedettiin siellä flipflopeilla ilman meikkiä 2 kuukautta. Oli niin vapauttavaa kun sai kulkea tukka pörröllä, naturallina kaupungilla. Ilma oli myös niin kostea ja hiostava, varsinkin sadekauden tultua toukokuussa, että vaikka olis laittanut tällingit naamaan ja suoristanu hiukset, niin olis mennyt 5 minuuttia, että ne olis valunu pitkin poskia 😀 Tässä yläpuolella kuitenkin yksi niistä harvoista kerroista kun laitettiin jotain naamaan, ja lähettiin ravintolaan. Paras ruokapaikka Jacossa oli Tsunami Sushi! Vaikka Costalainen ruoka oli ihan jees, ei se voittanut tätä sushi paikkaa. Hinta-taso kaupungissa oli melko kallis veratuna muihin lattareihin, ruoka ateria oli jotain 10-15€.

Kaiken kaikkiaan ihan mahtava reissu, vaikka se ei ollut todellakaan mikään helpoin! Ensimmäistä kertaa näin kauan pois kotoota, ja vielä toisella puolella maapalloa ihan vieraassa paikassa. Kokemus kasvatti kuitenkin todella paljon, ja tiedän että jos en olis kokenut kaikkea tuolla, en olis varmasti tällä hetkellä niin ennakkoluuloton ja avarakatseinen. Tästä tuli nyt aika pitkä postaus, kun oli niin paljon kerrottavaa. Vielä olisin voinut jatkaa vaikka kuinka paljon, mutta jos teillä heräs jotain kysymyksiä niin vastaan enemmän kuin mielelläni!

Kuvista kiitos Pinjalle, oma ottamani kuvat hävisivät ja onneksi Pinja antoi käyttää omiaan<3 Onneksi pääsemme taas ensi viikolla reissuun, nimittäin Dubai kutsuu!