Tervetuloa joulukuu!

Tässä linkki musiikkivideoon mistä mainitsin edellisessä postauksessa: Pietarin Spektaakkeli – Nainen

Enää muutama tunti ja sitten ollaankin jo tämän vuoden viimeisessä kuukaudessa.

Itse en jouluhössötystä oikein harrasta, kun on kaikki suunnitelmat vielä auki.

Viime viikko oli vähän taas synkemmällä mielellä menoa.. en tiedä miksi mutta olin aika ahdistunut vielä perjantai-iltaan asti. Pakotin itseni liikkeelle perjantai-illalla, kun olin ilmoittautunut kaverini kauneushoitolan avajaisiin.. Se liikkeelle lähtö kyllä kannatti.

Nappasin ihanan ystäväiseni Lindan kyytiin ja ajoimme Studio VMS:n avajaisiin, olipa ihana energia mikä valtasi minut, kun astuin sisään studioon sateiselta kadulta. Vaikka emme viipyneet pitkään niin fiilis parani huikeasti.
Kieppautimme Lindan kanssa Uudenmaankadun tunnelin läpi autollani ja kuuntelimme moottorin mylvintää kikatellen, siitä sitten suuntasimme yhdessä kauppaan ja palautin kaunottaren (Lindan) takaisin kotiinsa.

Lauantaina hoitelin asioita ja askartelin susheja :P. Illaksi olimmekin sopineet porukalla keilausta ja sen jälkeen lähdimme vielä muutamalle keskustaan. Oli kivan rentoa vaikka tekemistä riittikin. Itse olin taas autolla liikenteessä.

Sunnuntai aamuna oli ihana rauhallinen aamu, kävin pitkän lenkin koirien kanssa ja nautin ihanan caramelito- kahvin kynttilän palaessa vieressä. Oli ensimmäinen aamukahvi sitten helmikuun ja vatsahaavan oireilun alettua. Noinkin pieni asia toi totaalisen rauhan mieleeni <3.

Äitini tarjosi päivällisen meille sekä siskoni perheelle. Todella pitkästä aikaa olimme samassa pöydässä äitini ja siskoni kanssa. Puuhastelin myös siskoni pojan kanssa – hauska veitikka.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ennen päivällistä ajoin rakkauteni Bumblebeen talvisäilöön. Olipa ihana ajaa eikä edes ollut hirveän kylmä! Nyt sitten pakkotaukoa moottoripyöräilyyn seuraavat kolme kuukautta – möks.

 

Hyvällä fiiliksellä alkavaan viikkoon, pitää vain koittaa pitää siitä kiinni ja vältellä asioita / tunteita mikä lisää ahdistusta tai epävarmuutta. Oma kompastuskiveni on myös liikaa ja liian pitkälle miettiminen.

Vajaa muutama viikko ja pääsen lomalle..
Ensimmäistä kertaan kahteen vuoteen menen oikesti lomalle, enkä vain pakene kaikkea mahdollista ja etsi hengähdysrakoa. Lomasta ei ehdi nauttia tai levätä jos se on vain pakopaikka tunteille, oloille ja arjelle – ehtii saada itsensä miinukselta nolla-tilaan, mutta ei ehdi ladata akkuja.
Siksi odotan tätä reissua ystävieni kanssa todella paljon… ehkä jotain jopa jääkin mieleen, eikä kaikki mene pikakelauksella ohi.

 

 

/L