Kun ei osaa puhua itselle vaikeista asioista.. paniikki
Olen puhunut paljon.. olen puhunut adoptiosta tuleville adoptiovanhemmille ja kuulovammasta kuulovammaisten lasten / nuorten perheille.. mutta en osaa puhua itsestäni tai minulle vaikeista ajatuksista toiselle. Vaikka edellä mainitut asiat ovat hyvinkin henkilökohtaisia ja vain ja ainoastaan omiin kokemuksiini perustuvia niin olen kokenut ja tiedän, että niiden kautta kukaan ei pääse lähelleni tai pysty satuttamaan.
Olen aina ollut ihminen, joka antaa oman hyvänolonsa toisen puolesta. Tyhmäähän se on ja vasta viime vuosina olen sen tajunnut ja alkanut työskennellä sen eteen, että tämä on minun elämäni ja minun päätökseni.
Siksi olenkin tatuoinut reiteeni: Voy a vivir en momento, para entender el destino = Elän hetkessä ymmärtääkseni kohtaloa.
Yleensä pystyn ahdistuksen / huonon fiiliksen työntämään sivuun lyhyellä hiljaisuudella, mutta jos asiat ovat äärimmäisiä sekä minulle erittäin tärkeitä / rakkaita tai vaikeita ja kontrolli pettää niin lopputuloksena on paniikkikohtaus. Paniikkikohtaus alkaa minulla usein sillä, että hengitys salpautuu, jonka jälkeen kadotan rytmin…
Inhottaa, kun ei aina pysty kontrolloimaan itseään ja tunteita. En tykkää näyttää tunteita toisten edessä.. olen joskus kuullut olevani heikko, joten olen yhdistänyt sen tunteiden näyttämiseen. Kuvittelen, että olen vahva jos en näytä tunteitani – kieroa.
Palasinkin aamulla kesän muistoihin ja Kumipallo4000 tapahtumaan.. vitsi sitä hyvää fiilistä! Olemmekin ilmoittautuneet ystäväni kanssa tulevan vuoden 2016 Kumipallo4000 – reissuun.. ei malta odottaa!
Tästä siis uuteen nousuun. Alamäkiä tarvitaan, jotta muistaisi miten hyvä huipulla on olla 😀 .
Ihanaa loppuviikkoa.
Moi Luisa.
Kiiiiiitos kirjoituksestasi! Se herätti paljon myötätuntoa ja samanhenkisyyttä sisälläni. Olen hyvin samanlainen kuin sinä, päämäärätietoinen, toisinaan itselleen hyvinkin ehdoton, rohkea mutta herkkä, yllättävän hauras. Pusken läpi harmaan kiven, mikäli uskon sen olevan eduksi päämääräni saavuttamiselle. Pysyn tiukkana itselleni, enkä salli itseni lannistua – en halua luovuttaa. Ihmisille itsestään puhuminen on iso asia minulle, ja itseäni suojaakin vahvat muurit, joiden läpi en tunnu päästävän ketään. Tai sitten olen ottanut avaimen omaan haltuuni ja nielaissut sen. Silti, muita ihmisiä kohtaan, olen todella empaattinen, laitan muut edelleni ja tiedän sen! En osaa arvostella ihmisiä. En varsinkaan haukkua. En pysty sanomaan, että onpas tuolla tytöllä hirveä asuvalinta. Sanon, että asuvalinta on mielenkiintoinen – en oikeasti pidä sitä huonona asiana! Ihailen niitä ihmisiä, jotka uskaltavat erottua massasta. Kaverieni laukomat kommentit toisten ulkonäöstä satuttavat itseäni ja välillä mietinkin, miksi olen tällaisten ihmisten ympäröimänä. Pääsen harvan kanssa hyvään yhteyteen, mutta muutamien kanssa ei tarvita edes sanoja. Paniikki syntyy, kun en pysy deadlineissä tai tiedän etten ole tehnyt parastani, tai jos tiedän että asiat kasautuvat sisälleni enkä saa puettua niitä sanoiksi, vaikka vilpittömästi sitä haluaisin. Tulipas pitkä kommentti, mutta sait minut heräilemään täältä kaamoksesta ja halusin vain kertoa, että vaikutat super lämpimältä ihmiseltä – kauniilta sekä ulkoa että sisältä. Hyvää Joulun odotusta <3
Lotta
Kiitos Lotta hyvästä kommentista!
Pitäisi aina muistaa, että jokaisella meillä on oma tarinamme kerrottavana ja jokainen meistä on se paras oma itsensä. Hirveäähän se olisikin jos olisimme kopioita toisistamme.
Oikein lämmintä joulunalusaikaa sinne! <3