Ei taivas ole mikään raja!

”Sky is not the limit, the ground is”

Tämä on totta, jonka olen oppinut myöhemmin elämässäni ikävälläkin tapaa, kun kyseenomainen sanonta konkretisoitui liiankin läheltä. Jostain syystä aina kun tarkoitus on kirjoittaa ilmailusta, se menee jotenkin vaikeaksi.

Ilmailu on lähellä omaa sydäntä ja kulkee meidän perheessä jokseenkin vanhemmilta lapsille. Sitä on todella vaikea kuvailla sanoin; se pitää itse kokea. Oma ”ilmailuni” on ollut hieman poikkeava verrattuna isäni harrastukseen, jos ei kumminkaan niin kaukana siitä.

Keskityn nyt kumminkin vielä isäni lajiin, eli itse lentämiseen, sillä se oli myös suuri osa meidän lapsuutta. Joka hemmetin kesä me raahauduttiin kunnon karavaanarijoukoin Räyskälään kesäksi.

Räyskälä on Suomessa ilmailijoille aika iso juttu, sillä siellä yhdistyy lähestulkoon kaikki ilmailun harrastusmuodot. Siellä on mökkejä ja kunnon leirintä alueet, kivat järvet ja matkakin on järkevä. Eli menee käytännössä ilmailijoiden mökkeilystä. Ja tosiaan meidän oikea mökkihän sijaitsee Kittilän selän takana, eli oikeasti aivan ”skutsissa”. Tämä mökkipahanen ei siis ollut mikään viikonloppu mökki se.

Isä harrasti ja harrastaa edelleen lentämistä pienlentokoneilla, sekä purjelentokoneilla. Aika paljonhan noilla kentillä tulikin sitten norkoiltua; pääasialisesti Malmilla ja Räyskälässä. Lentäminen kuulostaa hienolta ja se onkin tosi ”coolia” sen itse lentämisajan. Kumminkin, vähän kuten se tallilla lannan luominen; luodaan sitä lantaa siellä kentälläkin jaksamiseen asti. Räyskälässä kun pääsääntöinen aktiviteetti oli kumminkin purjelentokoneet, niin touhua voisin näin ulkopuolisen silmin luonnehtia seuraavasti. Koneet raahattiin kiitoradalle aamutuimaan sopivaan järjestykseen odottamaan hinausta. Purjelentokoneet hinataan aina taivaalle siihen soveltuvalla koneella. Siinä se sitten olikin! Sitten mentiin kuppilalle tappamaan aikaa ja parantamaan maailmaa, ihmeteltiin onko sitä keliä vai ei. Ensin seurattiin tuulia, sitten pilviä ja kun se keli sieltä vihdoinkin tuli niin sitten ihmeteltiin kuka saa lentää, ja kuka ei.

Voi olla että olen väärässä, sillä koko lentäjien hierarkia ei ole täysin auennut minulle vieläkään. Mutta ainakin tuohon aikaan oli lentäjillä jonkin sortin nokkimisjärjestys. Lentämään ensimmäisenä pääsi yleensä aina ne, jotka olivat norkoilleet pisimpään kuppilalla sinä kesänä ja lentäneet eniten. Ja sitten vasta ne, jotka ovat lentäneet vähän vähemmän. Fiksua eikö? Näin ollen, todella helppo laji uusille harrastajille, eikö?

Eli jos haaveilet purjelentämisestä, ota makuupussi ja teltta mukaan ja mene viikoksi metsään… vähintään.

 

Anni Länsilahti

 

Anni Länsilahti

W/<3

Facebooktwittermail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *