Noustiin todella nopeasti siskon kanssa kärkeen kisakauden avattua. Siihen aikaan elämä oli pelkkää koulua ja hevosten kanssa hääräämistä. Toki kaikki sen ymmärtää, että mitä enemmän panostaa ajallisesti omaan kehitykseen, sitä nopeammin nouset. Silti olen yllättynyt edelleen kuinka hyvin me vedettiin. Ruusukkeita sateli, ja meno oli kovaa.

Me kyllä molemmat ollaan enemmän sitä sorttia, että se joka leikkiin lähtee, se leikin kestäkööt. Kumpikaan meistä ei ikinä lähtenyt tekemään mitään ilman että oli täysillä mukana.

Treenattiin paljon ja pelisäännöt olivat todella tarkat. Jossain välissä kukaan muu ei ratsastanut Perryllä edes huvikseen kun me kaksi, sillä ohjeet hevoselle oli oltava selkeät. Parin seurakisan jälkeen mentiin jo alue kisoihin koska tuntui niin lasten leikiltä. Noustiin todella nopeasti alue kisojen kärkeen, ja siellä pysyttiin. Kärkisijoista kilpaili aina samat tyypit, ja näin jälkikäteen musta tuntuu että siskon kanssa kisattiin enemmän keskenään kun vähät välitettiin muista.

Kilpailtiin esteillä sekä Suomessa, että ulkomailla. Mun paras voitto taisi olla Etelä-Suomen joku mestaruus. Uskon, että seuraava askel olisi ollut uusi hevonen ja kovemmat kisat kansallisissa.

Mutta meidän elämä otti eri suunnan vuonna 2000, kun muutettiin ulkomaille.

W/<3