Ruuffus, Rudilainen, Nakki, Nassu, Mussu, Vauva, Rakas, Pikkuinen, Kulta, Murunen, Ludi-vauva…
Rudi. Virallisesti Love Dane’s Great Magic.
Rakkaalla lapsella monta nimeä.

Maanantaiaamuna jouduin kohtaamaan sen pahimman, läheisen kuoleman.

Olen aiemmin kirjoittanut rakkaan koirani taistelusta syöpää vastaan, ja pohdiskellut tilannetta potilaan kannalta.

Aamulla lähdettiin perjanaina varaamalleni eläinlääkärikäynnille, ja pahoin pelkäsin, että reissu jää (niinkuin jäikin) viimeiseksi.

Rudi vaipui ikiuneen syliin nukahtaen, suukoin ja halauksin, rauhallisena ja kuullen ääneni viimeiseen asti. Juttelin sille mukavia asioita ja kerroin, että äiti rakastaa sitä, miten hieno poika se on ja että kaikki on hyvin. Yritin olla niin vahva kuin suinkin kyyneleiltäni pystyin, ettei Rudin tarvitsisi ihmetellä, miksi äiti on surullinen. Vasta, kun lääkäri nukutusaineen yliannostuksen jälkeen testasi, onko koira jo tajuton, annoin itselleni luvan antaa kaiken purkautua. Lopetusaine alkoi virrata suoneen ja lääkäri kertoi sen lakkaavan kohta hengittämästä, minkä jäljeen sydän pysähtyy. Itkin Rudin otsaa vasten ja tunsin vielä miten lämmin se oli.

Hetken kuluttua lääkäri teki sydänkuuntelun ja totesi Rudin olevan poissa.

Halasin Rudia vielä pitkään hoitohuoneessa, ennen kuin otin pannan sen kaulasta, ja silittelin sitä vielä hetken. Ketju oli vielä lämmin. Kun panta kädessäni jäähtyi, annoin viimeiset suukot Rudin kuonoon ja jätin sen hoitohuoneeseen.

Joka päivä itkettää, muttaa yritän vakuuttaa itseäni siitä, että päätös oli oikea. Lääkärin mukaan jälleen puhjennutta tulehdusta voidaan vielä lääkitä, mutta päätös tulee vastaan hyvin nopeasti jokatapauksessa, ihan lähipäivinä, enkä halua olla silloin muualla. En myöskään halunnut odottaa, että Rudin olotila menee niin huonoksi, että lähtö on tehtävä tuskassa ja kivussa.

Eilen kaupassa ollessani, mies tuhkaamosta soitti, että on palauttamassa tuhkia eläinklinikalle. Purskahdin itkuun. Ikeassa itkin vähän väliä, kun näin Rudin nalleja hyllyissä. Uuden asuntoni siivous vei onneksi ajatuksia muualle, ja ikävän sai purettua tekemiseen.

Tuska tulee riipimään vielä pitkään, mutta muistelen silti hymyillen kaikkia niitä muistoja, joita tuo ihana toveri toi elämääni.

In memoriam,
Kaikkien rakastama, hurmuri-Rudi <3