Pahoittelin juuri viime postauksessani, miten minulla oli vierähtänyt viikko hiljaiselosta. Oops, I did it again! Olen vain mietiskellyt tilannetta, keskittynyt kisoihin ja antanut mielen virkistyä! Minulla on todella hyvä olla juuri nyt, etenkin itseni kanssa, eli loppu hyvin – kaikki hyvin 🙂

 

Edellinen kirjoitukseni oli melko masentavaa settiä, vaikkakin sisälsi myös paljon iloa! Kaikki tapahtunut, niin vuoden varrella itsetutkiskelun merkeissä kuin nyt viimeisten tapahtumienkin myötä, on ollut kuitenkin erittäin opettavaista ja silmiä avaavaa. Uskon vahvasti siihen, että kaikella on tarkoitus, ja se, mitä on tullakseen, tulee kyllä! Niin myös tässä, paskaksi kutsumassani casessa, se toi mukanaan myös paljon hyvää!

Kuten jo edellisessä tekstissänikin sanoin, sain parhaan ystäväni takaisin, mutta vedin puoleeni myös muita ystäviäni kuin magneetti. En pyytänyt tukea, en mitään keltään, mutta sain huomata, mikä tukiverkosto ympärilläni onkaan, vaikken sitä ollut ehkä muistanut! Havahduin siihen, etten ollut nähnyt ystäviäni juuri lainkaan viimeaikoina stressin keskellä.

Tapaus ravisteli minua (huolimatta siitä, että näin taas ympärilläni olevat ihmiset) muistuttaen, että olen kuitenkin loppujen lopuksi ihan yksin ja minun on PAKKO olla vahva, ilman kenenkään apua. Varmaa tukea ja turvaa ei loppujen lopuksi ole olemassakaan, vaan täällä porskutellaan yksin. Joku muu voi olla vain myötätuuli, mikä saattaa auttaa matkan varrella keventämään askelia, mutta sinun on jaksettava tarpoa itse. Kukaan muu ei voi kulkea matkaa puolestasi, mikäli sinun on päästävä määränpäähän. Siihen, että joku kantaa sinut maaliin, ei kannata luottaa.

 

 

Minä itse olen vastuussa siitä, onko mieleni tarpeeksi vahva.

 

 

Tämä oli yksi niistä asioista, minkä oivalsin, kun etsin tapahtuneesta jotain positiivista. Jouduin kaivamaan itsestäni asennetta ja taistelutahtoa, sen sijaan, että kaipaisin lohdutusta väsymyksen keskellä. Tajusin pitäneeni kisatavoitettani MEIDÄN tavoitteena, ikäänkuin osa siitä olisi toisen vastuulla. Tässäkin myötätuulta voi antaa se, ettei kotiin tuoda keskittymistä herpaannuttavia mielitekoja, mutta >>minä itse olen vastuussa siitä, onko mieleni tarpeeksi vahva. Myötätuulta voi tuoda toisen zemppi ja kannustus, mutta >>minä itse joudun tekemään kaiken työn, vaikka väsyttäisi.

 

 

 

 

Olin rypenyt epätoivossa liian pitkään. Vaikka välillä, pienen hetken, saatoin uskoakin itseeni välillä, oli siinä todella vaikeaa pysyä. Päätin, että minusta on siihen ja motivaatiota jopa auttoi alkuun se kipu ja tuska, joka vei minulta kaikki ruokahalut. Oli helpompaa kuin koskaan syödä ruokavalion mukaan, ei mitään enempää, ei mitään vähempää. Kisojen ajatteleminen myös kantoi minua shokin keskellä, sillä yritin keskittää kaikki ajatukseni niihin, päästen aina hetkellisesti pois muista ajatuksista.

 

 

Jos joku muu pettää sinut, hän ei ole arvoisesi, mutta älä koskaan petä itseäsi!

 

 

Uskokaa tai älkää, mutta juuri nyt minusta tuntuu, että kaikella todella oli tarkoitus! Enää en edes ajattele, että saisipa tapahtuneen kelattua taaksepäin ja pyyhittyä pois. Monet ovat kyselleet, onko minua petetty. Ei ole. Siinä tapauksessa minun ei olisi tarvinnut edes miettiä mitään vaihtoehtoja. Kyseessä oli ajattelematon viestittely, jolla ei loppujen lopuksi ollut mitään tarkoitusperää. Henkisellä tasolla koin sen pettämiseksi, mutta keskusteluamme asiasta olen ymmärtänyt, ettei viesteissä ollut mitään sisältöä. Siitä ei pääse mihinkään, että se oli helvetin tyhmää ja loukkaavaa minua kohtaan, mutta miehet nyt vaan välillä saattaa heittäytyä uskomattomaksi idiootiksi, mutta mikäli sen pystyy myöntämään, ei yksilö ehkä ole ihan toivoton. Pääasia tässä oli, ettei tapahtunut aiheuttanut minulle pienintäkään alemmuuskompleksia tai muuta, mitä petetyksi tullut saattaa sortua ajattelemaan. Päinvastoin! Viimeaikoina vaivannut itsesäälini lensi samantien sinne, mihin valo ei paista, ja tiesin ansaitsevani vain parasta. Tämäkin oli yksi positiivisista puolista, mitä tuo toisen ’elämän suurin virhe’ toi minulle mukanaan! Arvostan taas itseäni enemmän kuin aikoihin! Tällä hetkellä koen olevani niin vahva, että reippaana tyttönä pakkailisin kaiken valmiiksi ja hymyssä suin lähettäisin elämästäni ihmiset, jotka sen hyvää flow’ta ilkeisivät sotkea.

Jos suhteemme vaati tällaisen kolhun itsekunnioitukseni löytämiseen, niin sitten se vaati. Mieluummin kolhu parisuhteessa kuin itsessään. Suhdetta itsensä kanssa kun ei voi vaihtaa, joten lienee ensisijaisen tärkeää voida hyvin itsensä kanssa, ennenkuin voi hyvin jonkun toisen kanssa. Jos joku muu pettää sinut, hän ei ole arvoisesi, mutta älä koskaan petä itseäsi!

 

 

 

 

Muista, että olet oman elämäsi taideteos! Arvosta sitä, ja arvosta myös muita – muita suuria taideteoksia ympärilläsi!

 

Iloa JUST SUN syksyyn! ☀️