Olin Joelin kanssa Weekend -festareilla viihdyttämässä ihmisiä tietenkin tuttuun tapaan Extreme Toysin pisteellä. Kun perjantaina menimme pisteellemme, huomasin, että viereinen ”koju” oli benjihypylle varattu paikka. Olen aina ajatellut, että olisipa hienoa hypätä benji, mutta samaan aikaan olen myös ajatellut, että en sitä kuitenkaan aio tehdä. Pelkään korkeita paikkoja kuollakseni, sekä ajatus pelkän köyden varassa hyppäämisestä on puistattanut.

Aivan yhtäkkiä hetken mielijohteesta kävin kyselemässä vähän benjin työntekijöiltä hintoja sekä sanoin harkitsevani hyppäämistä. Ajatus lähinnä nauratti minua, sillä enhän MINÄ pystyisi kuitenkaan hypätä. No, työpäivä alkoi ja tunnit kului. Aloin kiusaamaan Joelia ajatuksella, että hän hyppäisi kanssani tandemina. Joel kieltäytyi välittömästi, sillä hän pelkää vielä enemmän korkeita paikkoja. Jankutin kuitenkin koko loppuillan, ja Joel sanoi harkitsevansa hyppyä seuraavana päivänä.

LAUANTAI:

Ennen töiden alkua kävin vessassa, ja sieltä takaisin kävellessäni pisteellemme, näin yhtäkkiä kaverini Jennin juoksemassa mua vastaan. Jenni huusi ”Taru, mulla on hyvä idea”. Jenni oli käynyt pisteellämme juuri juttelemassa Joelin kanssa, ja kertonut kuinka on aina halunnut hypätä benjin. Joel oli tietenkin kertonut, että olin yrittänyt saada koko eilisen häntä hyppäämään kanssani, ja nerokkaana Joel heti tajusi, että voisi itse välttää benjin, jos minä hyppäisinkin Jennin kanssa. Tämä oli siis se Jennin idea, minkä kuulin sitten jälkikäteen!

Aivan samalla sekunnilla, meille puettiin jo valjaita, ja siinä vaiheessa tajusin, että nyt joudun oikeasti hyppäämään. Menin niin paniikkiin, että hoin työntekijöille, että en tulekaan. Tosin naureskelin samalla, joten he luulivat minun vitsailevan. He nostivat minut syliin ja kantoivat hyppykoriin. Siinä sitten oltiin, matkalla ylös 60 metrin korkeuteen. Jalkani tärisivät niin pahasti, että hyvä kun pysyin pystyssä.

Olimme ylhäällä, ja kurkkasin nopeasti sivusilmällä alas. ”EN PYSTY TÄHÄN, EN HYPPÄÄ, EN HYPPÄÄ, OIKEASTI” hoin Jennille ja työntekijälle. Sanoin sen niin tosissaan, että pian olimmekin laskeutumassa jo alas – korissa. En siis pystynytkään hypätä!

Tuntui pahalta, että olin estänyt myös Jenniä hyppäämästä, sekä tietenkin itseäni ärsytti, kun olin niin pelkuri. Mutta Jenni laittoi viestiä minulle myöhemmin, että mennään illalla koittamaan uudestaan! 😉 Aloin miettimään ehdotusta ihan tosissaan, mutta toisaalta minua pelotti vielä enemmän, kuin aiemmin.

KLO 22:59

Benji sulkeutui klo 23.00, oli illan viimeisen hypyn hetki, ja meillä oli mahdollisuus toteuttaa se! Olin ihmeen rauhallisin mielin. Meille puettiin valjaat, ja mietin mielessäni, että en voi pettää Jenniä nyt. Pakko siis hypätä! Lähdimme nousemaan ylöspäin, minä olin tällä kertaa selin reunalla seisomassa. Se oli todella kuumottavaa, voin sanoa! Olimme ylhäällä ja yhtäkkiä sain taas paniikkikohtauksen. Hoin vielä totisemmin, että EN TODELLAKAAN AIO HYPÄTÄ, sekä saatoin muutaman kirosanankin päästää, hahah! Jennillä sekä työntekijällä meni jo ihan hermot muhun. Olin takertunut korissa olevaan naruun kiinni, ja työntekijä irroitti ensin toisen käteni, sen jälkeen pikkuhiljaa toisen, sekä Jenni lopuksi vielä painoi omalla kehollaan minua vasten ja lähdimme kaatumaan taaksepäin!

HUHHUH! Se tunne oli niin käsittämätön. Hetkeäkään en miettinyt, että mitä jos valjaat tai naru pettää. Sitä jotenkin keskittyi vain kaikkeen muuhun, eikä se enää sen alkutiputuksen jälkeen ollut pelottavaa. Päässä vain pyöri ja paine tuntui päässä, kun veri pakkautui sinne nopeasti.

Se fiilis heti sen jälkeen oli niin paras! MÄ HITTO TEIN SEN! MÄ PYSTYIN SIIHEN! En olis ikinä uskonut, oikeasti. Tää on taas yksi askel eteenpäin mun pelkojen voittamisessa. Niitä on siis monia, mutta ainakin yksi on nyt voitettu, BOOM!

Haluan vielä kiittää tästä tietty Jenniä, benjin järjestänyttä Xon puistoa ja teidän mukavaa ja ennen kaikkea kärsivällistä henkilökuntaa! <3 Ilman teitä olisin vieläkin se pelkuri 😀

Mun snäpissä näkyy vielä hetken aikaa videoita, käykää kattomassa: divataru

Myös Instagramiin tulee video: tarukalenov